Nyt kun pellot on puitu, ollaan taas päästy lenkkeilemään metsään peltojen poikki. Ja kyllä Rino ottaa siitä ilosta kaiken irti. Heti kun näkee että ollaan lenkille menossa, paahtaa tuhatta ja sataa pellolle. Siellä sitten katselee, mahtaako emäntä olla tulossa tähän suuntaan??? Ja jos on niin sitten taas jatketaan paahtamista hippulat vinkuen. Se todella rakastaa vapaana juoksemista niin pellolla, kuin metsässä! Tosin sitten on vähän kuuma lenkiltä takaisin tullessa... ja sittenhän pitää viilentyä! Siihen sitten kelpaa suurin oja mitä löytyy ja siellä käydään sitten vähän kahlailemassa. No sitten sitä ollaan vähän märkä (mutta viilentynyt) ja sitten pitää kuivata turkki. Sen voi sitten tehdä olkipellossa pyörien. Ja nurmikolla... ja hiekalla. Ja sitten sitä ollaan niin kauniita kun olla ja voi. Eikä sisälle ole mitään asiaa! Siinä on kyllä koira josta löytyy sitä elämisen riemua! Se ei murjota koskaan ja aina on valmis johonkin. No sateella ei välttämättä halua ulos (paitsi lenkille), eikä illalla ulkoa sisälle(kivan viileää).
Muutoin ei taaskaan ole ehtinyt suuremmin harrastella. On nuo työt ja perhe ja kodinhoito vieneet aikaa taas kiitettävästi. Tällä viikolla toko jäi väliin laivareissun takia, ensi viikolla vanhempainillan takia. Miksihän kaikki aina sattuu sille ainoalle treeni-illalle? Kohta varmaan treenitkin siirtyy sisätiloihin, kun alkaa tuo pimeys haitata. Vaikka onhan tuollakin kentällä valot, kun joku vaan ne laittaa päälle!
Pikku hiljaa voi alkaa poltella kynttilöitä lyhdyissä yms. Saa vähän tunnelmaa pimeisiin syksy iltoihin..
Kommentit