Yhden taas jo kirjoitin ja sitten se hävisi. Arggh! No aloitetaan uudelleen....

Kesällä jostain facen koiranäyttelyryhmästä bongasin että Pietarissa on helmikuussa kolme inttinäyttelyä samana viikonloppuna. Murulla tuli marraskuussa täyteen cacibien aikaraja joten jostain olisi yksi haalittava. Kansainvälisen näyttelyvalion titteliin kun tarvitaan neljä cacibia kolmesta eri maasta ja ekan ja vikan välissä on oltava vuosi. Olihan meillä toki vielä joulukuussa messari, mutta sieltä ei cacibia irtoaisi edes vahingossa :). Venäjällä on lisäksi jaossa luokkasertit mutta en ei meitä lämmittäisi koska Muru ei ole Suomen muotovalio (puuttuu se kakkosluokan käyttötulos). No ei kun ilmoja menemään sähköpostilla. Ilmoittautumiseen täytettiin paikallinen ilmolomake, liitteeksi rekkari, valiotodistus ja guarantee letter eli takuukirje jossa lupaudun maksamaan näyttelymaksun paikan päällä. Takuukirje saa olla vapaamuotoinen mutta netisä löytyy toki mallejakin. Itse laitoin mihin näyttelyihin ilmoitan, mille päivälle ja mihin luokkaan, lisäksi koiran nimi, rotu, rek.nro ja sukupuoli sekä omat yhteystiedot. Myös paljonko maksat näyttelymaksua ja päiväys ja allekirjoitus. Olin laiska ja laitoin kaikki päivät samaan takuukirjeeseen vaikka joka päivälle toki tein oman ilmon, mutta käytin samaa takuukirjettä joka päivälle. Kannattaa pyytää myös vahvistus että ilmo on ok ja säilyttää kaikki sähköpostit asiaan liittyen näyttelyyn asti tai vaikka tulostaa ne itselleen talteen! Jos sattuisi että ei pääsisikään näyttelyyn, niin ilmomaksut kannattaa kuitenkin laittaa jonkun mukana maksettaviksi, koska muuten tulee näyttelykielto Venäjälle. Paikalliset voivat maksaa nyttelyilmot etukäteen tai jos on joku tuttu joka voi sen tehdä paikan päällä.

Tässä vaiheessa ei kyllä ollut vielä tietoa että millähän sitä menisi, mutta ainakin ilmot oli tehty halvimman mukaan (40€/näyttely). Seurailin että useampi bussireissu kuitenkin oli Suomesta lähdössä. Toki rohkeimmat lähtee omillakin autoilla, mutta itse en edes harkinnut sitä! Liikenne Venäjällä on aika kaoottista ja Pietari on miljoonakaupunki. Loppusyksystä sitten bongasin että King Toursin sivuille oli ilmestynyt matka ja sinne heti laitoin s-postia. Muiden reissuilla pitäisi mennä Lappeenrantaan tai Hkiin, mutta King Tours menisi ihan tuosta 30 kilsan päästä. On toki kalliimpi, mutta kun laskee bensat ja jos ei autoa halua jättää parkkiin neljäksi päiväksi niin joku pitäisi saada kuskaamaan. Lisäksi ei tarvi ottaa omaa metallihäkkiä, kun autossa on kiinteät häkit. Toki oli vähän ennakkoluuloja koska edellinen yritys lähteä Pietariin saman matkanjärjestäjän kanssa 2010 meni pieleen. Nyt kuitenkin luvattiin haluamani kokoinen häkki ja yhden hengen huone ja varausmaksulaskukin kolahti sähköpostiin. Avoimin mielin siis. Sinkkuhuoneen otan aina jos yksin lähden reissuun jotta koira voi olla vapaana huoneessa. Joutuu olemaan bussissa ja näyttelypaikalla ihan tarpeeksi häkissä. Lisäksi jännitysmomenttina oli että milloin aloittaa juoksut. Omalla autolla meno ei paikallisen liikenteen vuoksi tullut mieleenkään vaikka kyllä siellä oli niitäkin jotka olivat omilla autoilla liikkeellä.

Ennen reissua sitten piti vielä käydä ottamassa rokotukset. Eli Venäjälle mennessä rabies ei saa olla vuotta vanhempi. Otin sitten kaikki rokotukset samalla niin voidaan nyt vuosi reissata kaikessa rauhassa jos vaan rahaa ja vapaata olisi. Matoleimat tuli myös hankittua, eli me mentiin 28 päivän säännöllä.

Kun omistajalistoja/katalogeja tulee mahdollisesti järjestäjien sivuille, kannattaa tarkastaa että löytää itsensä ja koiransa (mainittu vain rek.nro, rotu ja luokka). Jos ei löydä niin kannattaa laittaa välittömästi s-postia. Meillä ekoissa listoissa hoffeja näkyi vain Muru, mutta myöhemmin tuli vielä toinenkin. Rekkarinron perusteella googlasin ja sehän olikin tuttu venäjällä asuva blondi uros El Rubio Vom Fleischereck.

Talviloma tuli sitten toivottua tähän ajankohtaan koska reissu alkaisi torstaiaamuna ja takaisin oltaisiin maanantaina aamuyöstä. Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä ja saatiin hyviä vinkkejä tuohon juoksemiseen. Hirveästi vaan ei ehditty sitä edellä juoksemista vielä opettaa, mutta se on tavoitteena.... Lisäksi siistin tassukarvat ja leikkasin kynnet sekä laitoin Exspotit varmuuden vuoksi ettei tuoda mitään "tuliaisia". Keskustelupalstoilla peloteltiin mm. ruskeilla koirapunkeilla! Keskiviikkona sitten pakkaamista ja kampailin Murun läpi ja setvin muutamat takut kainaloista.

Torstaiaamuna sitten isäntä kuskasi meidät klo 8 Utin Apsille josta meidän matka sitten alkaisi. Muru saikin ihan takimmaisen ison häkin. Koska reissu ei ollut täyteen buukattu niin häkkikin oli yhtä kokoa isompi mitä olin tilannut (minäkin olisin sinne mahtunut) ja minäkin sain oman penkkirivin (normaalisti vain yksi istuin). Pääsin ihan siihen Murun viereen. Muru ei mitenkään rakasta autoilua eikä varsinkaan bussissa matkustamista eli vähän jännittää sitä. Jännitys näkyy läähätyksenä ja istumisena häkissä. Lisäksi nousee seisomaan oikein pomppuisilla kohdilla. Omassa autossa sen sijaan makaa koko ajan. Joskus saattaa katsoa missä mennään.

Utista ajettiin Lappeenrantaan noin tunnissa ja sieltä tuli viimeiset kyytiin. Tässä oli myös pieni pissatauko niin ihmisillä kuin koirilla. Tästä jatkettiin sitten Nuijamaalle rajalle. Käytiin Suomen tullissa näyttämässä passit ja taas bussiin. Venäjän rajalla ekalla tarkastuspisteellä tuli henkilö laskemaan kuinka monta ihmistä on bussissa. Sitten taas jatkettiin varsinaiselle raja-asemalle. Siellä kuski meni ensin papereiden ja viisumin kanssa ja sitten me perässä aakkosjärjestyksessä. Saatiin passiin leima ja ottivat pienen paperin joka oli täytetty jo valmiiksi bussissa. Toinen puoli siitä jäi meille, ja se piti säilyttää jotta pääsee pois maasta! Matkanjohtaja oli kerännyt koirien passit ja kävi ne näyttämässä. Sen jälkeen taas bussiin ja vielä yksi tarkastusasema jossa henkilö tuli tarkastamaan että kaikilla on leima passissa ja että meitä on sama määrä yhä. Rajalla kannattaa sitten muuten laittaa puhelimesta mobiilidata pois päältä ja kellot kääntää paikalliseen aikaan. Tässä tapauksessa tunti eteenpäin.

Sitten ajettiin rahanvaihtoon. Vaihdoin 90€ ja sain 7450 ruplaa. Näyttelymaksut maksettiin euroilla muuten ja itsellä oli eväät joten ei hirveästi mennyt rahaa. Ruplia jäikin vielä ensi kerraksikin.... Sitten seuraava paussi oli Nesteellä jossa tankattiin ja taas käytiin niin koirat kuin ihmisetkin tauolla. Sitten ajettiinkin Pietariin ja hotellille. Meillä oli majoitus varattu Hotelli Anderseniin joka oli viisikerroksinen hotelli. Meillä oli huone ylimmässä kerroksessa. Huone oli kahden hengen koska siellä oli kaksi sänkyä. Suihku, ilmastointi, pieni kuvaputkimatkatv ja minijääkaappi löytyi myös. Oli yksi parhaita huoneita missä olen näyttelyissä ollut. Jääkaappiiin sai eväät ja juomat. Venäjälle kannattaa sitten varautua pullovedellä. Vesijohtovettä en tarjonnut edes koiralle. Varasin meille näin talviaikaan 10 litraa vettä ja se oli sopivasti. Tuuletin vähän huonetta ensin ja laitoin ilmastoinnin pienemmälle koska venäläiset tykkäävät vähän turhan lämpimästä. Lisäksi tuo kokolattiamatto on koiralle vielä lämpimämpi. Toiselle sängylle heitin muovitetun lakanan, jotta Muru saa siinä makoilla. Tosin aina kun tulin suihkusta tms. niin makasi minun sängyllä...

DSC_0327.jpg

Kuvia matkan varrelta. 100 ruplaa on tällä hetkellä n. 1,31€, joten voi tuota bensan hintaa vertailla :)

20160225_153802.jpg

20160225_153848.jpg

Koska oltiin hotellilla hyvissä ajoin (viiden pintaan paikallista aikaa), lähdin Murun kera lenkille kun oli tavarat purettu ja Murun ruoka laitettu turpoamaan. Lähellä oli pieni puisto ja viiden milsan päässä iso puisto Nevajoen rannalla. Käytiin torstaina isossa puistossa mutta muina päivinä vaan pienessä & kaduilla lenkkeilemässä kun pimeässä en isoon puistoon uskaltautunut.

20160225_165133.jpg

Sitten näyttelyrepun pakkaus ja nukkumaan. Olin nukkunut edellisen yön jo tosi huonosti ja tämä jatkoi samaa rataa. Aamulla herätys paikallista aikaa 5.30 ja koiralle ruokaa ja ulkoilemaan. Kun heräsin, löytyi kenkäni sängyn vierestä! Muru oli sen siihen jossain vaiheessa roudannut :). Sitten itsensä laitto ihmisen näköiseksi. 6.30 alkaen sai koiran ja tavarat viedä autoon ja klo 7 alkoi aamupala. 7.30 lähettiin ajamaan näyttelypaikalle jonne meni n. 20 min. Näyttely pidettiin Garden Cityssä kauppakeskuksen yläkerrassa jonne meni kaksi hissiä. Tämä kuva ihan kauppakeskuksen vierestä;

20160227_145400.jpg

Kaksi meistä oli itse hoitanut ilmot ja loput oli matkanjärjetäjän ilmoittamia. Me kaksi lähdettiin mukaan hakemaan numerolappuja. Ovet aukesi klo 8 ja siitä sitten ryysittiin pientä ohittelua harrastaen hissien kautta yläkertaan. Siellä ensin eläinlääkärintarkastukseen jossa iskettiin koko koirien passiläjä siinä olevalle tytölle joka alkoi samantien nikottelemaan :). Koiria kun oli noin parikytä. Ja tietysti puhui vain venäjää. Ilmeisesti kysyi missä koirat on ja selitettiin että ovat bussissa. Kyseli siinä sitten apuja ja alkoi tarkastamaan joka passista rokotukset ja kirjoitti joka passin nron ylös. Kun tämä operaatio oli ohi, otti numerolappupohjat jotka leimasi ja siirryimme seuraavaan pisteeseen. Siellä sitten maksettiin ja kirjoittivat numerot numerolappuihin. Vasta sitten päästiin bussista hakemaan tavaroita ja pystytettiin oma leiri toiseen halliin. Yksi vahti aina kamoja ja toiset haki koiria. Arvata saattaa että jono oli aika hirveät kun ihmiset jonotti sisään, hisseille, ilmoittautumisiin... Itse ihan törkeästi menin koiran kanssa jonon ohi perusvenäläiseen tapaan ja ysin pintaan oltiin koiran kanssa sisällä vihdoin.

Kävin tsekkaamassa missä meidän kehä on ja tietty se oli toisessa hallissa viimeisessä nurkassa joka oli aika ahdas ja täynnä ihmisiä ja koiria. Harjailin koiran ja lähdin hyvissä ajoin seisoskelemaan koiran kanssa sinne. Venäjällä kun ei nuo kehätoimitsijat suuremmin englantia puhu vaan kaikki huudetaan venäjäksi. Eli kannattaa ainakin opetella miten lausutaan oma rotu venäjäksi ja mennä hyvissä ajoin kehän laidalle ja pitää nrolappu esissä. Tuomarina meillä oli ekana päivänä venäläinen Alexey S. Belkin. Tuomaripulinoista olin lukenut että on tosi nopea. Edellisessä rodussa oli 16 koiraa ja meni aikataulun mukaisesti puolessa tunnissa. Suomessa lasketaan että tuomari arvostelee n. 18 -21 koiraa tunnissa! Tuomari oli ihan aikataulussa, mutta kun meidän piti 10.30 mennä kehään niin tuomari häippäsi puoleksi tunniksi varmaan tupakalle? Sitten alkoi tuo arvostelu. Onneksi oli tuo uros ensin niin tiesi suunnilleen milloin sinne tunkea itsensä. Äkkiä seisomaan, kysyttiin ilmeisesti ikää (ymmärrän että skolka on paljonko), pikaisesti ympäri ja se oli siinä. Uros tuli kehään ja koska meitä ei poiskaan jahdattu, niin oletin että kai me oltiin paras narttu? Kerta ympäri ja tuomari kätteli ensin uroksen omistaja ja olin ymmärtävinäni että on tyypillisempi. Me siis oltiin vsp :). Rubikin isäntä tuli onnittelemaan ja kertoi että saatiin kaikki. Eli siis ekana päivänä tulis cacib mitä lähdettiin metsästämään!!! Wuhuu! Muru siis vahvistusta vaille Kansainvälinen näyttelyvalio eli C.I.E! Lisänä tietty Venäjän serti ja Rkf serti. Tuolla Rkf sertillä tulee titteli Rkf Ch. Nyt kun vielä saa aikaiseksi laittaa hakemukset menemään... Vein koiran häkkiin nautiskelemaan palkkiostaan ja hain arvostelun. Niitä ei heti saa kun täyttävät kunniakirjan ja liittävät vielä niitä serti, cacib yms. lippuja. Lisäksi arvosteluun oli liitetty sertiruusuke. Palkintojen jaosta sai vielä cacib ruusukkeen ja Vsp pystin. Kun edellisen kerran olin, niin ei saatu kuin Rop pysti joka oli tosi pieni, eikä mitään muuta :(.

DSC_0159.jpg

Loppupäivä meni sitten ulkoillen, kierrellen kojuja ja vähän ostoskeskusta, seuraten muiden kehiä ja vahtien tavaroita. Iltapäivällä oli kaksi portaikkoakin käytössä, joten ei tarvinnut hisseille jonottaa jos meni koiran kanssa ulos. Lisäksi toinen hisseistä hajosi. Pyrittiin että aina on joku vahtimassa koiria & tavaroita. Meillä oli kyllä tosi hyvä porukka minusta bussissa ja juttu luisti. Yleensä aina näiltä reissuilta tulee uusia tuttuja vaikka ketään ei tunne ennen reissua. Kaikilla taisi olla hyvä päivä ja saatiin bussiin Bis2 pentupokaalikin kun entinen hoffikasvattaja (kennel Minskuhof's) kävi spinone pennun kanssa sellaisen pokkaamassa.

DSC_0116.jpg

Päästiin hotellille lähtemään ryhmien jälkeen. Sitten koiran ruoka taas turpoamaan ja pienelle lenkille. Tässä kohtaa huomasin että oli unohtanut käsilaukun bussiin. Piti sitten käydä pyytämässä kuskia että voisinko mitenkään sen hakea ja sainhan minä. Sitten taas aamuksi kaikki valmiiksi ja tällä kertaa nukuttikin jo paremmin.

Aamulla samat kuviot. Olin antanut edellisenä päivänä rahat ja paperit kuskille jotta saa aamulla minunkin paperit. Tällä kertaa vietiin jo kamat ja koiria ennen kuin saatiin numerolappuja. Ja hissikin oli korjattu yön aikana. Hyvin toimi YYA. Vietiin toistemme häkkejä ja koiria ja leiri olikin pikaisesti valmis. Itselläkin kehä alkoi jo klo 10, joten ehdittiin valmiiksi ajoissa ja vähän treenata kehässä. Tuomarina lauantaina virolainen Astrid Lundava. Hänkin kuului näihin nopeisiin tuomareihin. Hoffien piti olla eka rotu kehässä, mutta sinne sinkaisikin pari napolinmastiffia ennen meitä. Ilmeisesti handlerillä oli kiire seuraavaan kehään. Venäjällä käytetään paljon ammattihandlereitä jota kiitävät kehästä toiseen ja naamat on tuttuja ainakin paikallisille tuomareille. No päästiin mekin kehään. Tuomari kuulemma puhuu myös suomea, mutta minulle puhui englantia vaikka taatusti kuuli kun puhuin koiralle suomea. Taas yhtä nopea arvostelu ja tuomari kätteli ja sanoi best bitch. Roppikehä meni samoin kuin eilen eli oltiin Vsp. Rubikin omistaja haki molempien arvostelut kun juteltiin siinä. Arvosteluista kannattaa aina heti tarkastaa että kaikki on ruksattu oikein ja näissä näyttelyissä ihme kyllä joka päivä kaikki oli ok. Tässä kehässä ei ollut venäjän väreissä sertiruusukkeita vaan saatiin keltaiset (yök) ruusukkeet. Muissa kehissä olivat saaneet oikean värisiä ruusukkeita. Palkintojen jaosta saatiin vähän eri näköinen cacib ruusuke ja pytty oli samanlainen kuin eilen. Loppupäivä menikin samoilla kaavoilla. Pääsin käymään pikaisesti kehässä myös portugalin vesikoiran kanssa joka oli vsp. Siellä oli kyllä mielenkiintoista toimintaa. Tuomari kävi mm. laittamassa yhden handlerin rinnat takaisin puseron sisään :). Sitten taas ulkoiltiin, käytiin paikallisessa mäkkärissä ja odoteltiin ryhmiä. Tässä kuva lauantai aamulta ennen kehän alkua. Kehien numerot oli tuollaisilla ilmapalloilla merkattu :)

20160226_141712.jpg

Lauantain II-ryhmän ryhmäkehä;

DSC_0182.jpg

Ilta meni samoilla kuvioilla kuin edellinenkin paitsi että nyt piti pakkailla jo suurin osa kamoista, koska aamulla luovutettaisiin huoneet kun lähtisimme näyttelyyn. Muutamat jäivät aamulla hotellille koska kehät vasta iltapäivällä, mutta meillä oli 11.30 joten lähettiin aamusta. Sunnuntain näyttelyssä oli eri järjestäjä joten ei voitu viedä kamoja ja koiria heti jos olisivatkin vaatineet koirat myös tarkastukseen. Vähän kuitenkin karattiin etuajassa jotta saatiin leiri pystyyn. Kun ekat olivat käyneet kehissä ja tulivat leirille lähdin 11 pintaan katsomaan missä meidän kehä pyörii. Tuomarina meillä oli taas virolainen Maire Tõnurist joka syksyllä oli arvostellut hoffit Tuuloksessa. Uroksen omistaja tuli vastaan ja sanoi että voitaisiin mennä nyt kehään! Olin ihan että ööööööö no menen hakemaan koiran. Onneksi olin siinä muita odotellessa edes harjannut ja laittanut sille näyttelypannan eikä kehä ollut kaukana meidän leiristä. Kehässä jo huudeltiin meitä kun luovin kehää kohden ja viitottiin että tänne. Olin ottanut karstan mukaan että voisin vielä harjata pikaisesti mutta uros oli jo kehässä kun siihen pääsin. Karstan heitin vaan siihen kehän laidalle. Huolestuneena katselin kun tuomari mittaili Rubikin korvia suupieliin. Ja kun nuo Murun korvat nyt ei ole ihan priimat niin ajattelin että tää lienee tässä, mutta onhan meillä tavoitteet jo täyttyneet ekana päivänä. Tuuloksen tuloksia katsellessa tuli selväksi että ilmeisesti pitää nartuista enemmän, eikä silloin ollut tykännyt siistimättömistä tassukarvoista. Tämä tuomari ei ollut sellainen pikakiitäjä kuin muut vaan oikeasti katsoi liikkeitä ja kopeloi koiran. No uros kai sai kaiken joten me sitten kehään. Todellakin kopeloi kuonosta hännänpäähän koiran. Koska kuuli että puhuin koiralle suomea, käski suomeksi meidän mennä ympäri. Meidän ei tarvinnut mennä kuin kerta ympäri, uros meni mielestäni myös eestaas? Sitten uros kehään (eli kai mekin sitten saatiin kaikki) ja yhdessä ympäri. Vaikka Muru taas esitti muutamat pomput rannetta kohden, silti tuomari tuli meidät kättelemään! Eli Muru oli rotunsa kaunein :) Vein koiran taas häkkiin palkkionsa kanssa ja jäin juttelemaan Rubikin emännän kanssa. Ihmettelivät kovin miksi ei enempää hoffeja tullut vaikka oli laittanut jopa hoffisivuille tiedot näyttelystä. Samoin että toivottavasti ovat tulossa Maailmanvoittajaan Moskovaan kesäkuussa. Silloin on kuulemma myös II-ryhmän ryhmänäyttely josta myös luokkasertit jaossa? Ja ehkä joku Grand Champion tittelimahdollisuus? Me ei kyllä olla lähdössä silloin koska reissu on aika kallis ja Moskovaan on pitkä matka koiran kanssa joka ei matkustamisesta nauti. Lisäksi on yleensä karvaton tuohon aikaan. Mutta koska me nyt saatiin ne kolme sertiä niin meidän lienee pakko lähteä vielä yhden sertin metsästykseen koska neljälle valioituu Venäjälle koska ei ole Suomen valio. Jos ei oltaisi saatu joka päivä sertiä niin tuskin tulisi lähdettyä. Sitten taas odoteltiin, juotiin vähän skumppaa, ulkoiltiin, käytiin kimpassa syömässä yms.

20160228_132351.jpg

Nyt siis päästiin Murun kanssa ryhmäänkin. Muina päivinä ei hoffia ole ryhmässä nähty. No ei siellä hoffilla mahkuja ole, mutta kun jouduttiin siellä olemaan niin tottakai mentiin ryhmäänkin. Ryhmissä on se että kun kaikki kuulutetaan venäjäksi. Eli jos ulkolainen oli ryhmässä ja ei tiennyt mikä on oman koiran rotu venäjäksi, niin ei olisi ymmärtänyt sijoittuneensa :). Lisäksi piti koko ajan vahtia mikä ryhmä menee milloinkin. Siellä kun oli paras pari, kasvattaja, jälkeläinen, baby, pentu, juniori, veteraani ja roturyhmät. Kokoomakehässä ei juostu ja järjestys oli järjestäjän valmiiksi määrittämä. Me oltiin täystypättyjen dogoargentino ja cane corso urosten välillä. Vähän pelotti mutta koska Muru tekee juoksuja ja on hyvin kiukkuinen ja suojelevainen peräpäänsä suhteen (PMS?), niin komensi kaikkia hyvin vakuuttavasti jos joku yritti edes haistaa sitä.  Tuomari oli venäläinen iso mies jonka nimeä en jaksa kaivaa. Vilkaisi kerran Murua edestä ja se oli siinä. Mutta mistä olen hyvin ylpeä, niin Muru teki elämänsä kehään juoksun. Hyvin kauniisti ja vauhdikkaasti juoksi edelläni niin että piti itsekin pitää vauhtia yllä :).  Siinä se meidän hetkemme olikin, jatkoon ei päästy. Sitten käytiin vielä kävelemässä kun loput ryhmät pyöri joten oltiin valmiina bussissa kun viimeisetkin selvisi ryhmistä. Sitten lähdettiin ajelemaan kohti Nuijamaata. Pysähdyttiin taas samalla Nesteellä ja seuraavan kerran rajalla jossa taas ensin meidät käytiin laskemassa. Nyt oli hauska tullimies, vinkkasi Murulle siellä perällä että passia kiitos :). Sitten taas raja-asemalla marssittiin jonossa passintarkastukseen jossa leimattiin passi ja otettiin se toinen pikkulappu pois. Sitten kun bussi oli tsekattu, bussiin pääsi kun vielä yksi tullin ihminen tarkasti että passissa on leima! Tästä mentiin sitten taxfreehin pikaisesti ostoksille. Piti vähän lapsille ostaa karkkia :). Tästä taas Suomen puolelle ja passitarkastukseen. Meidän edellä meni kaksi muuta suomalaista koiranäyttelybussia joten kesti koska kävivät joka bussissa tarkastamassa koirien passit ja sirut. Murukin oli takaisin tullessa niin poikki että ei jaksanut yhtään stressata vaan pilkki häkissään ja jopa nukkui. Sitten tullissa piti herättää välillä että sai sirun tsekattua :). Venäjän aikaa klo 00 päästiin Suomen puolelle ja sitten piti aloittaa facen päivitys ja tilata kyytiä kotiin :)

Muru sai kotona hirveän hepulin kun pääsi omalle pihalle irti. Se juoksi ympyrää ja otti lumikylpyjä. Rinon se pisti heti pinoon vaikka toisella oli vaan ollut ikävä. Sitten vaan suihkuun ja jääkaapin kautta nukkumaan. Seuraavana päivänä sitten tuli vasta purettua kamat. Nyt pitäisi saada vielä ne valiohakemukset tehtyä joku päivä. Huomenna kutsuu taas työtkin...

Nyt sitten odottelen että josko neiti aloittaisi ne juoksut. Seuraava näyttely on Lahti kv jonne molemmat ilmoitettu ja kivaahan olisi ettei olisi enää mitään tärppejä silloin! Nyt me lähetään lenkille. Arvostelut tulee tuonne kun saan ne käännettyä. Viimeisen päivän arvostelun uroksen omistaja minulle käänsi, mutta arvatkaa muistanko siitä mitään? En...

Linkki näyttelystä napsittuihin kuviin : https://plus.google.com/photos/107635442842190924823/albums/6257114956617083473?authkey=CNKFub7_lOal2gE

Loppuun pakolliset poseeraukset:

DSC_0118.jpg

DSC_0035.jpg

DSC_0017.jpg