Noista Porvoon kisoista ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Tykkäsin kyllä kehästä kun oli kolmella sivulla seinä ja vain yhdellä sivulla ns. yleisöä. Koirakaan ei pääse kauas karkaamaan. Meille ensinnäkin sattui ensimmäinen suoritusvuoro joten en ehtinyt yhtään herätellä koiraa. Olin jo ensimmäisen neljän kyltin jälkeen käyttänyt uusinnat ja harkitsin todellakin vakavasti keskeyttämistä. Mutta rämmittiin loppuun rata. Muru oli taas aivan muissa sfääreissä. Katseli kaikkea muuta, kävi haistamassa jopa pujottelun tötsää ja tietty houkutuksella palloa vaikka ei ole edes mikään niiden suuri fani. No yllättäin ei tulosta (55 pistettä). Olen jo tähän niin tottunut että olin varannut kotimatkalle suklaalevyn repsikan paikalle. Enää ei edes itkettänyt, lähinnä harkitsin että tekisinkö karvahanskat vai vaihtaisinko paimeneen????
Nyt odotetaan ne juoksut ja katsotaan sitten ilmoitetaanko vielä johonkin. On se koulari nyt vielä tultava jostain! Koira osaa kaikki liikkeet jos vaan saataisiin molemmilla pää pysymään kasassa. Voittajaan ei sitten mennä kisailemaan (jos ikinä sinne päästään) kuin silloin kun ei hormoonihöyryt haittaa keskittymistä. Tuskin siitä edes päästään eteenpäin. En tiedä onko järkeä tuon ikäistä leikatakkaan enää. Ei kuitenkaan montaa vuotta kisavuosia ole edessä...
Että se pentu olisi aika saada taloon kasvamaan. En vaan tiedä että mikä ja mistä? Olisi hakusessa terve ja tervepäinen. Saisi olla rodunomainen ja kauniskin. Luonteeltaan sellainen josta löytyy omaa moottoria tekemiseen mutta myös miellyttämisen halua ettei ihan omia kuvioita harrasta. Ja saisi toki vähän sosiaalisuuttakin olla. Pääsisi lenkkikaveriksi ja sohvanvaltaajaksi. Oma iso piha joka toivottavasti saataisiin kohta aidattua kokonaan. Ja tiedossa olisi ainakin näyttelyitä, rallytokoa, aksaa ja kiinnostaisi nose work kunhan sattuisi kurssi joka sopii työaikoihin....
Kommentit