Tällä viikolla on ollut taas yhtä matalalentoa. On ollut vanhempainyhdistyksen kokousta, mätsärin järjestämistä, iltavuoroja töissä ja perjantaina oli eskareiden kouluun tutustuminen ja sen jälkeen kaupan kautta töihin. Ei siis ole ehtinyt paljon ajatella tulevaa näyttelyä muuta kun että perjantaina heitin häkin autoon ja reppuun tarpeelliset kamat. Säätiedotus lupaili + 10 C lämpötiloja, tuulta ja mahdollisesti sadetta. Hamina Bastion kun on muutenkin säästä riippumatta aina kalsea ja tuulinen paikka. Sade ei tietysti ihan kamalaa olisi, kun onhan siellä se iso katos. Varmuuden vuoksi kuitenkin pistin ihan kunnon välihousut, goretex/lämminvuorinilkkurit, villapaidan ja fleecevuorisen vettä/tuulta pitävän takin ja käsineet. Eikä mikään kyllä ollut liikaa. Paikallaan ollessa silti oli vähäsen kylmä.

Haminaan ajelin maisemareittiä Hurukselan kautta kun ei ollut mikään kaamea kiire. Ajatus oli tulla samaa reittiä takaisin niin olisin nähnyt ehkä vilauksen Susikosken Päräyksestä. Tämä sitten jäi kyllä haaveeksi. Haminassa oli keltaliivisiä setiä melkein joka risteyksessä, mutta kukaan ei viittonut yhtään mihinkään. Vasta kun avasi ikkunan ja kyseli että mahtuuko tänne, niin jotain elämää ilmestyi niihin.... Häkin jätin autoon, kun ajattelin että me ei siellä kauan vanhennuta eli lähdetään hoffien jälkeen pois. Meillä oli kehä nro 1, heti siinä rampin vieressä. Meidän tuomarina oli tanskalainen Gert Christensen, joka hänkin veteli siinä lisää vaatetta päälle. Onneksi oli tuollainen pohjoismaalainen tuomari joka oli tietoinen sääolosuhteista.

Hoffiuroksia oli 10. Junnuissa toinen sai eri:n ja toinen eh:n. Nuorten luokassa kolme; yksi hylky (ei antanut tuomarin koskea), kaksi eri:sta joista voittaja musta tuontiuros sai myös sa:n. Avoimessa oli kolme urosta Rokin tyttärenpoika Hoffenheimin Bulvanus ja velipojat Stelmo's Hagrig ja Heman. Kaikki saivat eri:n ja Stelmo's koirat myös sa:t. Käyttöluokassa yksi uros, jolle myös eri ja sa. Rino oli omassa luokassaan ainut ja myös eri ja sa. Oli muuten eka kerta kun olin näyttelyssä jossa ei jaettu nauhoja, vaan näytettiin lapuilla sijoitukset. Oli vähän vaikeaa seurata muiden saamisia kun kehäsihteeri nopeasti vaan livautti lapun ylös. Eli toive kehäsihteereille; lappu kunnolla ylös ja kääntää myös niin että näkyy eri puolille kehää, kiitos.

Sitten päästiin "mielipuuhaani" eli paras uros kehään... Tässä kohtaa Rinolla syttyy "Täällä on muuten muitakin uroksia mun kanssa". Niitä sitten kyttäillään ja yritänkin juostessa pitää etummaiseen kunnon hajurakoa. Nytkin juokseminen oli vähän sellaista kyttäilyä joko nelivedolla eteen tai sitten piti vahtia mitä takana tulee. Olin siis varma että tähän se taas tyssää niinkuin monesti ennenkin. Tuomari siirsi meidät ensimmäiseksi juoksemaan ja meidän takana tuli parille urokselle vähän sanomista, niin Rinonkin piti kääntyä ympäri. Tuomari katsoi tietty sinne rähinän suuntaan, niin karjaisin Rinolle vähän terävämmin, että sain sen edes oikeaan rintamasuuntaan. Parin kiekan jälkeen tuomari osoitti meidät ensimmäiseksi. Mauno (Stelmo's He-man) 2. velipoika S. Hagrid 3 ja nuorten luokan musta tuontiuros 4. Rino sai cacibin joka oikeasti siirtyy Maunolle ja serti meni nuorten luokan urokselle. Tuomari selosti minulle että Rino on oikein hieno koira mutta hän kaipaisi vielä siihen sellaisen "wau-efektin". Eli kehään tullessa pitäisi koiralla olla voittaja asenne (suurin ja komein)!

Narttuja oli 12 ilmoitettu joista yksi pois. Yksi narttu sai eh:n ja muut eri:n. Neljä sai sa:n. Voittajaksi (cacib & serti) tuli nuorten luokan narttu Jezibada's Miss Bandora. Rop kehässä Rinon taas piti katsella että kukas siellä meidän perässä juoksee. Ei sen puoleen olin jo ihan valmis kotimatkalle mutta penteleen tuomari antoi meille rop-ruusukkeen! Eli siis me jouduttiin jäämään vielä yli kolmeksi tunniksi vielä... Kävin sitten hakemassa autosta häkin ja siinä sitä kivasti lämpeni hetkeksi. Kun toin häkkiä alas ja järkkäri piti koululla toisesta päästä järkkäri kysyi että onko hoffeja mustiakin. Minulla oli nimittäin hoffitakki päällä. Onneksi siellä oli Tuulalla skyet vielä viimeisenä rotuna, niin ei tarvinnut yksin odotella. Kiitos seurasta! Ryhmäkehä oli onneksi tosi nopea toimitus. Kokoomakehässä tuomari katsoi Rinon nopeasti läpi ja that's it. Yksi englannin bulldoggi lähti jo kokoomakehästa pois, kun koira rähjäsi tuomarille. Yhtä nopeasti mekin lähdettiin ryhmäkehästä. Tuomarilla oli selvät sävelet jatkoon menijöistä. Ja me suunnattiin sitten kotia kohti....

Rino sai pitkästä päivästä palkkioksi pehmokanin...

"Tää on mun saalis"

Ja virallinen poseeraus: