Elämä siis jatkuu...
On tosi outoa kun taloudessa on vain yksi koira. Meiilä on viimeksi ollut uksi koira talossa v.1997, ennen kuin Roki tuli taloon Maxin kaveriksi. Ollaan yritetty jatkaa kuten ennenkin. Rutiinit on samat. Tosin aina kun Rinon kanssa tulee kotiin lenkiltä, odottaa yhä että Otto makaisi odottamassa eteisin matollacrying. Rinosta ei suuremmin mitään ole huomannut. Ainoastaan aamulla (ainakin nyt syyslomalla) on ollut sitä mieltä että viimeistään klo 9 pitää kaikkien olla hereillä! Olen siis tehnyt nyt pelkkää iltavuoroa, kun lapset ovat kotona.... Itsellä on ollut aivot ihan selvästi narikassa varsinkin töissäblush. Että sorry vaan kaikki mokani!

Rinon kanssa päästiin vihdoin tokotreeneihinkin tiistaina, kun sattui vapaapäivä. Rinolla oli kerrankin energiaa vaikka muille jakaasmiley. Kyllä se sitten loppua kohden jo alkoi vähän hiipuakin.... Olen vähän yrittänyt joka päivä tehdä jotain pientä tokoilua sen kanssa aivojumppana. Nyt tällä hetkellä hyppykin sujuu ihan mallikkaasti ilman käsiapujalaugh.

Tänään on pakkasta. Ihanaa, ei rapaa eikä kuraa! Rinolla jatkuu karvan heitto kiitettävästi. Eilen kampasin sen housut ja kyljet kahteen kertaan ja aina vaan lähteesurprise. Onneksi ei olla ilmoittauduttu mihinkään näyttelyihin enää tänä vuonna! Messariin yritän päästä silloin sunnuntaina turistiksismiley.  Tekisi mieli lähteä maaliskuussa Liettuaan, mutta en tiedä raaskiiko... Ja olisiko meillä silloin jo pentukin??? Sellaista yhdistelmää minkä ihan ehdottomasti haluaisin, ei ole vielä löytynyt...

P.S. Saas nähdä kuinka kauan tämä blogi toimii. Minulle on tullut tänne roskapostia jopa tuosta kirjainvarmistuksesta huolimatta. Ja samoin etusivulla oleva blogilista näyttää aika "kansainväliseltä".... Liekö joku roskapostihyökkäys iskenyt?