Ilmoittauduin Kankaanpäähän, kun ajattelin että tuo tuomari voisi meistä ehkä tykätä (ei olla koskaan oltu tällä). No eihän Kankaanpää ole kaukana, vähän tuossa Tampereelta eteenpäin... Ennen kuin sitten rupesin katsomaan kauanko sinne ajaa??? Kevyt 4 tuntia suuntaansa. Harvemmin on tullut noin kaukana käytyä ihan päiväseltään. Kuopiossa ollaan joskus käyty näyttelyssä, mutta ei sen kauempana. No täytyyhän se näyttelykausi kuitenkin avata ja kun nyt on jo sulat kelit ajellakin, niin ei kun matkaan!

Kello soi lauantaina klo 5.00 ja kehä alkaa klo 11. Vähän ennen klo 6 sain kamat kasaan nokan kohti määränpäätä. Ulkona oli varsinainen hernerokkasumu. Onneksi on vielä noi nastarenkaat alla, ettei liukkautta tarvinnut pelätä... Tosiaan ei oikein nähnyt edes peltipoliiseja, kun sumua oli. Välillä tihuutti vähän vettäkin matkan aikana. Jossain tuolla Riihimäen tienoilla alkoi vähän jo maisemaakin näkemään. Tampereen jälkeen kyllä alkoi vähän usko loppumaan navigaattorin ohjeisiin. Onneksi oli sentään asfalttitietä koko matka, mutta kyllä riitti mutkaa ja mäkeä ja metsätaipaleita välillä. Jos olisi ollut kesä, niin olisi ollut taatusti kauniit maisemat järvineen ja kumpuilevine maastoineen. Ja hienoja kirkkoja oli matkan varrella. Jostain syystä olen kuvitellut että Kankaanpääkin olisi vähän isompi paikka? Aina saa kuvitella.... Matkalla pidettiin Pirkkalan Apsilla yksi pissa tauko ja perillä oltiin sopivasti klo 10 maissa. Parkkiin ohjannut vanhempi mies lupasi viedä häkkini (ja minut, kun ummikko olin) näyttelypaikalle. Oli kuulemma oma lehmä ojasssa... pääsee samalla kahvitauolle! Hyvää palvelua siis.

Kun oli saanut kaikki kamat kehän laidalle purettua, meidän kehä siirtyikin toiseen laitaan hallia. No ei kun taas kamat siirtämään sinne. Silloin se vielä onnistui, kun oli tilaa. Pois pääsy sieltä peränurkasta olikin sitten hieman haastavampaa...Uroksia oli Yksi nuori, 4 avoa ja RIno valioissa. Luokkavoittaja saivat vain SA:n. Rino esiintyi yksinään ihan kauniisti, mutta tuomari "löysi" taas sen hännän. Paras uros kehässä meitä ei sitten hirveästi noteerattu. Paitsi sen kun Rinolla syttyi lamppu että täällä on muuten lajitovereitakin kehässä. Sitten se saikin hirveän pomppuloikkakohtauksen. Se siitä kauniisti eilisestä juoksemisesta. Rino siis Pu3. Olen kuitenkin tyytyväinen että saatiin se SA, vaikkei hännästä tykännytkään. Melko mitään sanomaton arvostelu löytyy tuolta sivulootasta... Autoin siinä sitten pitämään muutamaa kaunista tyttöhoffia ja kävin kehässäkin. Onnea vielä Paulalle (kennel Amix) hienosta menestyksestä!!!

Lähtiessämme pois, yritti yksi tanskandoggi käydä Rinoon kiinni. Rino peruutti ja meidän takana sattui olemaan tuomaripöytä... Melkein onnistuttiin kaatamaan se. Että lähdettiin sitten oikein ryminällä! Vähänkö nolotti ja otti päähän vaikkei se meidän vika ollut vaan sen dogin.

Sitten nokka kohti kotia ja taas navigaattori ajatti eri reittiä kotia kohti. Tosin se yritti mennessäkin ajattaa minut Lahdesta Mäntsälän kautta Kankaanpäähän. Ajoin kuitenkin Riihimäen kautta. Yhden pysähdyksen taktiikalla kotiin. N. 700 km, tankillinen bensaa, 11 tuntia reissua ja neljä muovinauhaa rikkaampana kotiin. Joku voisi pitää tätä harrastusta hieman hulluna????

Tuli sisäänajettua tuo autokin. Hyvin toimi, pientä vikinää välillä jostain kuului. Ohituksissa pitää vähän miettiä kuinka tuo kiihtyy, mutta helposti matka-ajossa tuo kaasu lipsahtaa vähän raskaamman kautta. Tänään sitten kesäkumit alle, jotka on tosin ihan vaihtokunnossa...