Kuten tuolta aikaisemmin käy ilmi, oli meidän reissu Pietariin mennä aivan mönkään. Onneksi kuitenkin Oton kasvattaja Tuula oli lähdössä reissuun ja sai minut puhuttua samaan bussiin ja viisumiinkin ehdin. Suuret kiitokset Tuulalle ja Leenalle! Rino otti perjantaina vielä ritolat, kun nyt sitten näki oikeasti sen peuran ja lähti peurajahtiin. Onneksi peura loikki nopeammin, kuin Rino hangessa.
Matkaan lähdettiin myöhään perjantai-iltana. Ensin ajettiin Tuulan luokse, jossa Tuulan pakettiautoon pakattiin Rino ja kamat. Juha ajoi meidät sitten siitä Karhulan ABC:lle. Kun bussiin oli ahdettu meidän "pienet" hoffihäkit ja muut kamat, lähdettiin kohti Rajahovia jossa ruokatauko. Tulleista selvittiin aika nopeasti ja sitten pysähdyttiin Viipurin Veikkojen myymälässä. Pitkin yötä ajettiin kohti Pietaria. Itse en osaa bussissa nukkua, lähinnä tuli lepuutettua silmiä. Pietari on oikeasti iso kaupunki. Sen verran kauan ajettiin varsinaisella kaupunkialueella. Venäjällä kello on tunnin enemmän kuin kotona, eli siinäkin hävisi tunti matka-ajasta. Onneksi matkanjohtajamme Leena puhuu sujuvaa venäjää, kun etsittiin vähän näyttelypaikkaa. Perillä oltiin n. klo 8.30. Leena hankki meidän numerolaput (mitään lappuja ei tule kotiin ja vahvistuskin piti kysyä sähköpostitse ilmoittautumisista). Sitten kehän laidalle tavaroiden kanssa.
Hoffit oli lauantaina kehässä 1, joka oli heti ulko-ovien vieressä. tuomarina oli venäläinen Elena Krutsenko. Melko tuiman näköinen täti, joka kyllä niistä muutamista hoffeja edeltävistä roduista löysi ropit. Kehää oli hieman hankalaa seurata, kun mitään nauhoja eikä arvosteluja saanut heti ja kaikki puhuivat venäjää. No kehässä olin kuitenkin oikeaan aikaan, mutta en koiraa ehtinyt seisomaan saada kun arvostelu alkoi. Kopelointi, hampaiden näyttö, kierros, ees taas ja hännän läpikäynti. Rinollahan ei häntä ole ihan moitteeton... Sen verran ymmärsin että koira oli Very good ja seuraava... Sitten oli valioluokan RU CH Gin Sededab, huhtikuussa neljä vuotta täyttävä kookas kauniisti värittynyt blondi uros. Tämä sai Exellent, no titles. Samoin Tuulan Skywatch's Darling "Sara". Eli hoffeissa ei valittu ollenkaan Rop-koiraa! Oltiin kaikki vähän äimän käkenä. Tuon Venäjälle tuodun uroksen omistaja kävi siinä juttelemassa, kun odoteltiin että joskus saadaan arvostelut ja diplomit. Arvostelut on tietty venäjäksi, joten ne ilmestyy kotisivuille kun saan töissä ne käännätettyä joskus. Myöhemmin päivällä oli samassa kehässä sitten Tuulan ja Päivikin Skyenterrierit. Niiltä tuomari katsoi ihan itse hampaankin. Molemmat saivat "kaiken". Tuulan Lelu Rop ja Päivikin Leksa Vsp. Lelusta ainakin tuli Ru Ch. Tässä kuva heistä:
Sitten odoteltiin ryhmät, jossa ei mitään kummempaa menestystä meidän bussilaisille. Lauantaina satoi koko päivän lunta ja lumisateessa sitten löydettiin hotellillekin. Joka oli muuten kokemus sekin. Yksikään hissi ei toiminut. Meidän huone oli 2. kerroksessa. Huonekaverina meillä oli englanninsprinkku narttu. Huoneeseen mahtui juuri sänkyjen lisäksi kaksi häkkiä. Viltit piti itse laittaa pussilakanan sisään, pyyhkeet oli noin miljoona kertaa pestyt, suihkuverhoa ei ollut.... Oli taatusti jostain neuvostoajalta tuo hotelli. Oltiin illalla klo 20 jälkeen kai hotellilla ja heti koirien pissityksen jälkeen mentiin syömään. Ravintolassa sai vain yhtä ruokalajia. Pork in Russian. Eli possua venäläisittäin. Ja ne varmaan kävi lahtaamassa sen possun tai pari, sen verran kauan odotettiin ruokaa. Siinä vaiheessa oli jo niin nälkä, että olisi syönyt mitä vaan. Niinpä minäkin popsin herkkusienineen ja pekoneineen, vaikka normaalisti en kumpaakaan syö! Taas sitten koirat pissille ja suihkuun. Osalla tuli vain ruskeaa vettä, mutta meillä oli kyllä kirkasta, mutta melko kalsaa. Mutta kun otti sen suihkugeelin joka oli koko päivän ollut linja-auton alaosassa ja sillä pesi, niin vesikin tuntui siedettävältä! Koko päivän oli nimittäin n. -8C. Ja hyvin nukutti vaikka huoneessa olikin hieman kylmä ja tyyny muhkurainen ja matala!
Aamulla oli sentään kunnon aamiainen. Tosin kahvi oli murukahvia, mutta minähän en kahvia juo muutenkaan. Sitten näyttelypaikalle ja meillä olikin jo sunnuntain numerolaput saatu edellisenä päivänä. Hoffit alkoivat jo melkein heti klo 10. Tällä kertaa tuomarina oli myös venäläinen Liubov Zhitkova. Lauantainakin ennen hoffeja olleet leonbergit ja napolinmastiffit lähtivät tyhjin käsin kehästä, joten pahaa aloin minäkin pelätä... Tällä kertaa ehdin jo koirankin laittaa seisomaan ja tuomari katsoi itse hampaat. Ja taas tietysti käytiin se häntä läpi! Tässä vaiheessa voitte arvata mitä ajattelin; Voi P***a! Arvostelun aikana tuomari katseli ihan selvästi myös sitä valiourosta, joka odotti vuoroaan. Kuitenkin arvostelun jälkeen meidät viitattiin kehän laidalle, eli oltiin kai saatu eri??? Sitten valio lähti arvostelun jälkeen pois kehästä ja oltiin Tuulan kanssa ihan äimiä, että mitäs seuraavaksi. Viittoivat Tuulan ja Saran kehään. No ne sitten arvostelun jälkeen kehästä pois ja minut ja Rino viitottiin kehään. Tuomari näytti, että kierros ympäri ja kätteli ja sanoi "best of breed". JIPPII!!!!
Koira sitten häkkiin syömään ja odottamaan arvostelua. Kun venäläinen hoffinomistaja oli hakenut arvostelun, uskallauduin minäkin. Sain diplomin ja arvostelun ja ihmeissäni kysyin eikö cacibia??? Kehätoimitsija sanoi "exellent no titles". Minä sitten että tuomari sanoi meidät rodun parhaaksi! "Ei Ei". No menin sitä siitä ihmettelemään nrolappu kädessäni ja hetken papereita käänneltyäni huomasin että Rinonnro oli 300, mutta arvostelussa oli 301!!! Eli olivat antaneet minulle Saran arvostelun. Eli taas takaisin ja selittämään asiaa. No nyt alkoi tapahtumaan ja sain diplomiin serti-, cacib- ja rkfv laput. Sitten kun ihmettelin Leenalle, mikä tää venäjän kielinen lippunen on (se rkfv), hän käski lähettä sen ja kopion diplomista kennelliittoon (tulee joku titteli RKFV-10). Mutta sitten havaitsin ettei diplomiin oltu laitettu kyseisiä titteleitä ollenkaan. Ja vielä kerran kehäsihteerin puheille! Toivotaan että nyt on kaikki liput ja laput ja tittelit oikeissa paikoissa. Muut hoffit siis saivat taas exellent, no titles. Tuomari oli kuulemma toista urosta sanonut kinnerahtaaksi (jos oikein ymmärsin) ja olihan se vähän ja edellisenä paivänä oli sanottu kuonon selästä ja takakulmista.
Skyet saivat taas kaiken ja Leksa vuorostaan Rop. Kun viimeinen koira bussistamme oli ollut kehässä lähdettiin kohti rajaa ajamaan. Olisihan se ollut hienoa käydä ryhmässäkin kerran kääntymässä, mutta ehkä vielä joskus. Sunnuntaina oli näyttelyn ajan paistanut aurinko ja -3C pakkasta. Kun pakattiin bussia, alkoi taas sataa ja sitä riittikin rajalle saakka. Pietarin ja rajan välillä laskettiin 9 henkilöautoa/rekkaa ajaneen pois tieltä ja kuudet jäljet näkyi lisäksi. Onneksi meillä oli oikein mainio kuski, joka toi meidät turvallisesti kotiin. Venäjän rajalla sitten jouduttiin olemaan lähes kaksi tuntia, kun kuskilla oli vähän ajoaika mennyt yli. Mutta niin sitten joutuivat muutkin bussit meidän perässä odottamaan. Koirien papereita ei katsottu mennessä, näyttelyssä, eikä tullessa. Taas käytiin Viipurin Veikoissa tuhlaamassa viimeiset ruplat (melko nestemäiseen muotoon). Itsekin piti ostaa pari kuohari pulloa juhlan kunniaksi. Taas mentiin Rajahoviin syömään. Oli niin nälkä että näköä haittasi! Sieltä sitten taas Karhulan Apsille ja kamat äkkiä kyydistä pois, että pääsivät jatkamaan kohti Helsinkiä ja Hämeenlinnaa. Sieltä osa jatkoi mm. Poriin vielä. Eli rankka reissu kyllä! Kotona oltiin joskus puolilta öin. Ihana lämmin suihku kotona ja sänkyyn ZZZZZZZZZZZZZZZZZ. Onneksi maanantai oli itsenäisyyspäivä ja sai olla ihan kotona. Tosin vielä tänäänkin olen vapaalla, niin sitten ensi viikonlopun olen töissä eikä tarvitse Messariin lähteä.
Nyt pidetään näyttelytaukoa ainakin maalis-huhtikuuhun. Yritän laitella nuo C.I.E hakemuspaperit oikeaan osoitteeseen ja sitten odotellaan varmaan vuosi titteliä. Nyt jos asetetaan seuraavaksi tavoitteeksi Bh tai möllitoko! Hyvää Joulun odotusta kaikille ja tässä vielä itse stara (näyttelystä sai vain pystin, ruusuke ja pullo on itse kustannettu)
P.S. Ja kuohari on nimeltään St Petersburg, eli Pietarin nimikkojuoma!
Kommentit