Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni tämän bloginkin kanssa. Tai sitten tehdä faceen oma "kennelsivu", johon päivittää kuulumisia. Mutta asiaan ja koko kevään kuulumiset sitten kerralla typistetysti.

Koronahan on jyllännyt koko kevään, että ihmeitä ei ole voitu tehdä tai harrastaa. Itsellä lähinnä töitä ja opiskeluja. Opiskelua tämä koronavuosi on kyllä palvellut, kun ei ole vapaa-ajalle oikein muuta elämää. Talvilomallakin tuli tehtyä kouluhommia, otettua kirpparipaikka ja käytiin etsimässä Ninalle ylppärimekkoa Lahdessa. Sitten ajoin tieltä ojaan tuossa kylätiellä, kun väistin kuorma-autoa. Muru oli vielä kyydissä. Onneksi vauhtia ei ollut hirveästi ja päädyttiin penkkaan ojan päälle. Auto tosin vähän kärsi ja joutui korjaamolle. Onneksi on vakuutus ja ajelin pari päivää sporttisella pikku Ooppelilla. Sitten meille muutti kaksi undulaattia entisten kahden kaveriksi. Eli Saralla on nyt neljä undulaattia. Nyt juuri sain viimeisenkin arvosanan kevään opinnoista ja opintopisteitä on koossa 85. Ahneena otin vielä kesäopintoja 15 opintopisteen verran. Toukokuu on alkanut vähän nihkeästi (varmaan opiskeluväsymystä), mutta kevät meni vähän paremmin kuin viime syksy. Ehkä osasi priorisoida ja aikatauluttaa opiskeluaan vähän paremmin? Ensi syksy tulee olemaan varmasti opiskelujen suhteen kaikkein vaikein, koska siellä on vaativia kokonaisuuksia ja teen osan opinnoista vähän väärässä järjestyksessä. Toiveissa olisi valmistua ehkä 2022 lopussa? Jos siis jaksaa pitää opintotahtia yllä. 

DSC_0137.jpgDSC_0088.jpgDSC_0094.jpgDSC_0117.jpgDSC_0143.jpg

Murultahan leikattiin tammikuun 4. päivä vasemmalta puolelta kaksi nisäkasvainta ja poistettiin kaikki loppupään nisät. Toipui siitä ihan oppikirjojen mukaan ja ehdittiin pari kertaa käydä rallytreeneissäkin, ennen kuin ne lopetettiin taas. Muru pääsi myös hierojalle synttärilahjaksi. Käydään aina joskus meidän aksaohjaaja Suvin hierottavana (Tmi Suviera). Aksaamassakin käytiin, kun riekkumiskielto loppui tikkien poistoon. Rozan kanssa päästiin nose workin alkeiskurssille peruutuspaikalta, joten Rozakin pääsi tutustumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Ja täytyy sanoa, että ei se huono ole. Kehuja on saanut avoimuudesta ja siitä miten tulee vieraisiin paikkoihin. Nyt ollaan saatu jonkunlainen ilmaisun tapainenkin aikaiseksi, jos minä vaan olen hereillä ja osaan lukea koiraani. Olisi kiva päästä joskus tässä lajissa kisaamaankin.... Nosea ollaan jatkettu silloin kun olen töiltä treeneihin päässyt ja välillä kotonakin tehdään etsintää. Haastavinta on ulkotreenit, sillä Rozaa kiinnostaa kaikki muutkin hajut, kuin se etsittävä eukalyptys.

Huhtikuun 6. päivä oli sitten Murulla toinen leikkaus. Nyt poistettiin vasemmalta puolelta vielä yksi nisäkasvain ja samalla tehtiin eläinlääkärin suosituksesta sterilisaatio. Murun piti pitää haavapukua ja tötsää päässä, kun ei oltu kotosalla, muutoin pidettiin haavapukua. Ja kaikki ulkoilu hihnassa kaksi viikkoa. Sen jälkeen olisi pitänyt saada tikit pois, mutta haava ei parantunut toivotusti. Keräsi nivusiin nestettä ja alkoi tihkuttamaan sitä haavasta. Joutui tekemään sideharsotaitoksista ja idealsiteistä sellaisia sidoksia ettei lattiat lainehtineet kudosnesteestä. Myöskään haavan loppuosa nivusista ei mennyt kiinni, joten tikkejä pidettiin lopulta kolme viikkoa. Sitten otettiin tikit pois, vaikka haava ei ollut vielä kokonaan kiinni ja vaihdettiin antibiootti. Haavaa hoidettiin avohaavana, eli suihkuteltiin 2-3 kertaa päivässä, laitettiin Abilaria tai Vetramil suihketta. Haavasta lähti kuolleet kudokset pois ja vihdoin haava umpeutui. Koko operaatiossa meni kuukauden päivät ja saman verran Muru söi antibiootteja. Vakuutus tuli tappiinsa, kun samalle vakuutuskaudelle sattui silmässä olleen patin leikkaus ja kaksi nisäkasvainleikkausta. Mutta onneksi oli vakuutus! 

20210406_164725.jpg20210411_123602.jpg20210424_133714.jpg20210418_212203.jpg

Saralle haettiin opetuslupa, jotta päästään pikku hiljaa aloittamaan ajotunteja. Tosin nyt puuttuu edullinen, hyvä ja luotettava auto! Ja ehkä vähän rahaa sen ostamiseen. Katsoin eilen Trafin sivuilta, että luvat on tulossa postissa. Tarkoitus on hakea ikäpoikkeuslupaa, jotta Sara saisi aikaisemmin kortin mikäli pääsee opiskelemaan. Täältä kun ei Kouvolan suuntaa oikein bussit kulje fiksusti.

Nina taas sai YO-kirjoitukset pakettiin ja on nyt kesätöissä Vaasalla öisin. Hirveästi ei ole kotona näkynyt. Saa sitten nähdä mikä on syksyllä edessä. Nyt kuitenkin ensi viikolla edessä siivousta ja leipomista ylioppilasjuhlia varten. Onneksi meillä on pieni suku, joten saadaan koronarajoituksista huolimatta pidettyä jonkinlaiset juhlat.

Nyt on taas pikku hiljaa päästy myös rallytreeneihin. Otin kesäksi myös Rozalle paikan, joten sekin vähän päässyt tekemään nakkien ja juuston voimalla. Pitäisi molempia koiria treenata seuraamiseen. Murun kanssa on ongelmana nyt ollut haistelu yms. Ainakin oppinut, että pitää sen kanssa tehdä tosi reippaasti ja tarvitsisi yhden radan ensin herättelyyn, niin toinen menisi sen jälkeen ehkä joten kuten! Murun ilmoitin omiin kisoihin, joiden piti olla viikko sitten. Mutta koska rajoitukset vielä silloin voimassa, ne siirrettiin lakkiaissunnuntaille. Katsotaan miten käy. Tosin jos en saa Murua seuraamaan ja oikeaan moodiin, niin siitä tulee jotain tosi tuskallista!!! Murun kanssa olisi kiva saada se puuttuva tulos. Voi olla että ei ehkä voittajaluokassa enää kisattaisi, ellen löydä siihen sitä toimivaa kikka kolmosta jolla sen mielenkiinto pysyy hommassa....

20210407_183358.jpg

Helatorstaina meillä oli Sipoossa Rozan pentueen aikaistetut 1-vuotistreffit. Saatiin sinne kaikki pennut paikalle ja tehtiin jälkeä, piknik ihanassa ympäristössä ja vähän valokuvaamista. Harmi, kun ei ehditty ottaa ryhmäkuvaa kaikista. Roza ei ole ajanut yhtään jälkeä tänä vuonna ennen tätä. Ja vaikka alusta oli haastava, niin hienosti se ajoi makkarajäljen. Saran kanssa me saatiin myös kiva kesäväri. Lisäksi mäkäräiset olivat heränneet ja jalat oli kivasti turvoksissa kun kolme oli päässyt puremaan. Nyt taas syön allergialääkkeitä koko kesän, ettei näin käy.

DSC_0083.jpgDSC_0132.jpgDSC_0142.jpgDSC_0150.jpg

Saman viikon lauantaina käytiin Rozan kanssa tutustumassa Pekoon, eli pelastuskoiratoimintaan. Käytiin ajamassa metsäjälki (joka meni siihen suuntaan) ja päästiin kokeilemaan hakua pekopuolen tapaan. Roza oli hyvinkin taitava mielestäni ja kun tarjoutui mahdollisuus viiden kerran hakukurssiin, niin tottahan toki olin kiinnostunut. Ekalle kerralle ei päästy, kiitos töiden, mutta tällä viikolla päästiin. Tottakai sää oli kylmä, sateinen ja myrskyinen. Välihousut, hanskat ja sadevaatteet ei olleet yhtään liikaa! Ja Rozalla oli hauskaa kun pääsi etsimään kaksi maalimiestä.

Roza on yskinyt varmaan kuukauden verran. Ensin satunnaisesti silloin tällöin ja nyt tällä viikolla oikein kunnolla. Pahiten yskii, kun nousee ylös, mutta ei pahemmin esimerkiksi lenkeillä tai leikkiessään. Muru ei yski, eikä ole kennelyskän tyyppistä (sekin joskus edellisten koirien kanssa lievänä ollut). Soitin lääkärille ja saatiin ensi viikolle aika. Eläinlääkäri käski madottaa Axilurilla noin viisi päivää. Nyt kun luin Axilur-pakettia ja mietin oireita, niin ainakin epäily on keuhkomadoista. Toivotaan, että tuo matokuuri nyt tehoaa tuohon! Ensi viikolla ollaan fiksumpia toivottavasti.

20210504_102559.jpg20210429_130731.jpg

Itse sain tällä viikolla koronarokotteen (Pfizer). Käsi oli kipeä reilun vuorokauden, mutta mitään muuta oireita ei tullut. Toinen sitten elokuussa. Jospa sitten pääsisi koiranäyttelyihin jo muuallekin. Molemmat olen ilmoittanut kotimaahan yhteen näyttelyyn, mutta katsotaan miten näyttelyn käy....