Olin lupautunut yhdistyksemme elokuiseen PEKO-T kokeeseen koetoimitsijaksi, mutta koska emme läpäisseet heinäkuussa järjestettyä koetta, niin vaihdoimme koetoimitsijaksi ainoan joka sai siitä kokeesta tuloksen. Tällä kertaa koe päätettiin järjestää elokuun loppupuolella päiväkokeeena neljälle koirakolle. Koe tulikin omista jäsenistä jälleen täyteen ja tuomariksi pyydettiin tällä kertaa Sari Hänninen. 

Sunnuntai valkeni lämpimänä ja melko tuulisena. Hyvä sää siis etsintäosuudelle mutta tuuli toki jäljellä saattaa viedä hajuja. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäiset aloittivat klo 10 ja me loput kaksi klo 12. Koska olimme suorittaneet hyväksytysti jo koekaudella hallinnan ja jäljen, olisimme voineet lähteä vain jäljelle jota ei olisi arvosteltu ja siitä etsintäosuudelle mutta päätin että se on kaikki tai ei mitään. Jos kaikkia kokeen osuuksia ei tee samassa kokeessa ei voi saada koulutustunnusta mutta on mahdollista kuitenkin osallistua Virtaan jos suorittanut samana vuonna kaikki osa-alueet hyväksytysti. Saapuessani koepaikalle edellinen ryhmä oli juuri saanut osuutensa valmiiksi ja molemmille labbiksille hyväksytty tulos <3. Toisesta tulee tuloksen myötä myös käyttövalio kunhan käyvät näyttelystä saamassa Hyvän. 

Ensin meillä oli arvonta eli kumpi suorittaa ensin ja numeron perusteella myös määräytyi jälki. Nostin numeron kolme, eli me aloitimme hallintaosuuden. Seuraaminen olisi saanut olla makuuni tiiviimpää mutta kyllä se siinä vierellä kulki. Etenemisessä ei taaskaan ensimmäisellä oikein irronnut mutta toisella lähti. Toisessa pysäytyksessä pysähtyi jo lähes silloin kun tuomari sanoi käsky. Mutta kuulemma lähes mallisuoritus sitten kun lähti. Harmi kun tätä ei muut nähneet kun tie jossa tämä tehtiin teki mutkan. Ja paikkamakuu oli jälleen ok. Tosin en laittanut siihen mihin tuomari pyysi vaan vähän varjon puolelle. Pisteitä tällä kertaa muutama viime kertaa vähemmän eli 43/50. Myös meidän "parina" ollut labbis sai hallinnan läpi pienestä ohjaajan säädöstä huolimatta.

Siitä sitten jälkikamat kasaan ja ruutuun. Jälleen samat jännitysmomentit kuin viimeksi eli meneekö tarpeeksi pitkälle ja ottaako takajäljen. Treeneissä annan koiran mennä vapaalla liinalla jäljelle asti (eli en pidä liinasta kiinni) mutta PEKO-T:ssä ohjaajan otettava liinan päästä kiinni. Joten annan koiran mennä ja otan varovasti liinan päästä kiinni ennen kuin itse lähden liikkeelle. Tällä kertaa Roza menikin oikein suoraan ja nappasi jäljen jälleen aivan ruudun"perältä". Taas odottelin että huudellaanko takajälkeä mutta mitään ei kuulunut. Roza ajoi ensimmäisen esineen vierestä mutta hiljaa vinkkasin sille että siihen voisi pysähtyä. Tuomari seuraa jäljestystä ensimmäiselle esineelle asti vähän kauempana tai esim. tiellä jos on hyvä näkyväisyys. Esineen jälkeen tultiin jonkun eläimen jäännöksille (karvoja ja luita, ehkä jänis). Roza haisteli siinä hetken ja lähti jatkamaan matkaa. Tällä kertaa maasto oli todella vaihtelevaa. Yhdessä kohtaa tultiin ojan kohtaan joka soraa ja toisella puolella tiivis vatukko. Siinä Roza meni edestakaisin ja etsi minne siitä on menty. Lopulta sukelsi sinne vatukkoon niin että en koiraa nähnyt ollenkaan vaan tarvoin liinan perässä koiraa näkemättä. Ja toivoin että siellä ei ole esineitä. Vatukon jälkeen tultiin ihanalle metsäaukiolle (no mikä tahansa olisi ollut sen vatukon jälkeen kiva) ja siinä sitten Roza teki laajaa lenkkiä kunnes löysi esineen ja sen jälkeen taas joutui tekemään töitä. Olin jo tässä aivan sitä mieltä että meidän jälki on hukassa mutta pääsin luottaa koiraan ja muistutin vaan että etsi jälki. Vihdoin Roza lähti jäljestämään ja alettiin olemaan aika lähellä paikkaa josta jälki oli lähtenyt ja aika alkoi olla vähissä. Luojan kiitos Roza tuli repulle ja äkkiä laskemaan esineet. Kaikki oli löydetty ja ei kun tietoa koetoimitsijalle. Siinä vielä loppupalkan lisäksi tarjosin juotavaa koiralle ennen kuin lähdettiin autolle ja siirtymään etsintäalueelle. Jäkiosuudelta jälleen 100/100. Valitettavasti labbis oli hukannut jäljen eikä päässyt jatkamaan. 

Jotta en tekisi liian helppoa koiralleni tästäkään niin tein ihan sysipaskan suunnitelman enkä ymmärtänyt muuttaa sitä vaikka huomasin lähetyspisteessä että nyt meni (taas) pieleen. Lisäksi kun lähetin koiran ja näytin suunnan, niin koirahan lähti ihan eri suuntaan. Siinäpä oli tuomarilla taas ihmeteltävää. Sitten tuomari myös kysyi että tiedänkö missä koirani on? No tuolla jossain harjanteen toisella puolella mutta kutsuin luokseni vaikka tuntui taas ikuisuudelta ennen kuin tuli. Epäilen että sillä oli jo siinä toisesta maalimiehestä haju.... Tällä kertaa Roza oli ehkä vähän liikaakin lähellä ja olimme aika lähellä kun bongasi maalimiehen. Tällä kertaa olin jo jotain oppinut ja sanoin kartturille että koira on hajulla ja jäädään tähän koska steppasi yhden kuusen juurella. Haukku alkoi ja odotin hetken ennen kuin sanoin hyväksyväni ilmaisun ja lähdin koiran luo. Hyvä taktiikka on mennä koiran viereen ja pyytää se siihen asentoon mikä sillä vahvin. Meillä se on maassa, joten pyydän koiran maahan odottamaan ja sen jälkeen pyydän maalimiehen nousemaan. Ja en tee tätä treeneissä vaan siellä maalimies palkkaa aina koiran. Roza ei yleensä koskaan mene possuilemaan maalimiehelle mutta nyt oli tassulla kuulemma koskenut. Tästä sitten jatkettiin matkaa ja alettiin lähestyä tietä ja etsintäalueen loppua ja aloin olla epätoivoinen että taasko meille käy näin. Mutta sitten koira irtosi kuusikon alle ja haukku alkoi lähes välittömästi. Jälleen ilmoitus että hyväksyn ilmaisun ja koiran luo ja koira maahan. Kun maalimies oli pyydetty esiin niin ehdottomasti muistin ilmoittaa että etsintä on valmis. Kysyin että saanko kiittää koiraa ja luvan saatuani minäkin olin siellä koiran tasolla ihan vain onnellisena siitä että saatiin tämä loppuun. Tuomari olisi ehkä halunnut antaa tämän osion arvostelun autoilla mutta totesin että kerro vaan menikö se läpi. Ja se meni! Oli kyllä ihan voittajafiilis sillä heinäkuun kokeen jälkeen olin valmis heittämään hanskat tiskiin vaikka sekin meni hyvin vikaa osuutta lukuunottamatta. Lisäksi tässäkin suorituksessa oli kyllä jännitystä kerrakseen, myös jäljellä.

Etsinnän pisteet olivat 134/150 ja oltiin saatu ykköstulos vaikka en sitä edes ymmärtänyt. Yhteensä 277 pistettä. Tässä kokeessa 3/4 sai tuloksen. Tämä koetulos toi Rozalle myös Suomen ja Viron muotovaliotittelit. Koska tästä käyttötuloksesta ei saa mitään pinssejä, avaimenperiä tai ruusukkeita niin tilasin Ruusukedesignilta muotovalioruusukkeen johon tuli myös tuo PEKO-T tulos näkyviin.

Itse näytän ihan idiootilta (ehkä onnelliselta ja ylpeältä sellaiselta) mutta onneksi edes koira näyttää fiksulta.

Tältä näytti takakontissa arvostelun jälkeen :D

FI MVA EE MVA EE JMVA TLNJW-21 RTK1 RTK2 FCI-BH PEKO-T STEINROLLER CANUTTA

RuusukeDesingin tekemä ruusuke. Värit otin jälleen koiran väreistä. Kuvassa näkyy vähän huonosti mutta tuo vaalea nauha glitterkultainen.

Nyt meillä on kaksi vuotta aikaa suorittaa VIRTA hyväksytysti. PEKO-T on suoritettava kahden vuoden välein jos haluaa että VIRTA pysyy voimassa tai että voi edes yrittää sitä. Meillä on kyllä paljon treenattavaa ennen sitä. Ensi keväänä otettava ohjelmaan pitkät jäljen nostot ja etsinnät. Ja itse harjoiteltava suunnistamista ja erityisesti niitä etsintäsuunnitelmia. Toivottavasti ensi vuonna päästäisiin Pelastuskoira B-kurssille oppimaan lisää.

Iso kiitos kasvattajalle Kathrinalle tästä koirasta, kiitos meidän treeniporukalle, Marialle kannustuksesta, neuvoista ja kartturoinnista ja Lauralle kaikista neuvoista ja vinkeistä jäljellä.