Torstai-iltana pakkasin auton jo valmiiksi. Hieman lisäjännitystä reissuun lähdölle teki nuorimmaisen sairastuminen keskiviikkona kuumeeseen ja yskäänOtsan rypistys. Onneksi kuitenkin toipui joten kuten, että lähdettiin koko lauma matkaan (no olisin kyllä voinut yksinkin lähteä...). Kuopioon asti päästiin ihan ok, yhden pysähdyksen taktiikallaSilmänisku. Mutta sitten kepsi neuvoi meidät raviradan sijaan ihan johonkin korpeenOtsan rypistys. Isännällä alkoi tässä vaiheessa hieman keittääNolostunut. Piti sitten soittaa näyttelypaikalle ja kysyä vähän ajo-ohjetta ja niiden avulla löydettiinkin paikalle ja ihan ajoissakin ehdittiin. Otto oli myös mukana turistina... Kuumaa riitti ja koirillakin oli kuumat oltavat... vettä kului ja viilennystä yritettiin myös auttaa märillä pyyhkeillä, häkkituulettimella ja varjolla. Rinolla ei niinkään hätää ollut, mutta Otolla oli tietysti vähän rankempaa kun oli nuo sairaudet, ikä ja stressiä vähän päälle... Kaiken lisäksi hukattiin lapsiYllättynyt. Kumpikin luuli, että se on toisen kanssa ja eipäs ollutkaan. Onneksi löytyi ihan nopeasti... toinen oli vaan ihaillut kaikkia söpöjä koiria!!!

Tuomarina meillä oli italialainen Paolo Dondina. Tämä italialainen olikin tiukka setä, mutta Rinosta tuntui tykkäävän. Rino voitti avoimen luokan ja oli PU2 valioluokan voittajan jälkeen. Meille siis vara-cacib, joka vahvistuu meidän kolmanneksi cacibiksi Suomesta (kaikki olleet vara-cacibeja). Tuomari kehui Rinon voimakkuutta, jota hänen mielestään tästä rodusta tulee löytyä. Olin erittäin tyytyväinen tähän saavutukseen. Perjantai olikin se päivä jolta jotain odotin. Lauantailta sitten tulisi ruotsalaiselta H ja sunnuntaina norjalaiselta EH.

Seuraavaksi suuntana oli ruuan hankkiminen. Prismaanhan sitä suunnattiin ja koska oli niin kuuma, ei koira voinut autoonkaan jättää! Isäntä meni lasten kanssa kauppaan ja itse jäin varjoisalle seinustalle koirien kanssa. Koirat otti varsin rennosti, vaikka ihmisiä ja kärrijonoja meni ohi. Varsinkin Rino taas makasi kaikki koivet oikosenaan siinä totaalirentona. Ainoastaan, kun joku erehtyi jotain tulla sanomaan, sai vastaukseksi muhkeat haukut! Meidän emäntäähän ei puhutellaSilmänisku.

Sitten lähdettiin etsimään majapaikkaamme. Olin varannut leirintäalueelta 28 km Kuopiosta pohjoiseen 12 neliön mökin. Alkujaan olin nimittäin lähdössä yksin... Löydettiin sitten kyseinen Campig Atrain ja asetuttiin "taloksi". Paikka oli pienehkö ja rauhallinen. Koiran kanssa oli kivat ulkoilumahdollisuudet. Lammen ympäri meni luontopolku, minkä kävin kerran kiertämässä Rinon kanssa. Vähän oli mökissä ahdasta, kun levitettiin sängyt yöksi. Lisäksi alkuyöstä oli järkyttävän kuuma!!! Rino vaihtoi paikkaa pitkin yötä, milloin meni sänkyjen alle, milloin nurkkaan yms. Sitä sitten kuuntelin pitkin yötä, kun en unesta saanut kiinni. Tässä kuva väsyneestä matkalaisesta näyttelyn jälkeen. Ei jaksanut pysyä hereillä, vaan kopsahti pää tassujen väliin heti kuvan jälkeenNauru.

Tässä sitten myöhemmin otetut kuvat 10 metriä mökistämme;

Lauantaina huonosti nukutun yön jälkeen pakkauduttiin taas autoon, mutta Otto jäi mökille nukkumaan. Minut ja Rino jätettiin raviradalle ja loppu perhe lähti sukuloimaan ja harrastamaan sight seeingiä Kuopioon. Tälle päivälle ei ollut odotuksia. Tuomariksi oli muuttunut ruotsalainen Åke Cronander (piti olla Stefan Sinko) ja ruotsalaiset eivät tunnetusti ole pitäneet Rinosta! Sinistä nauhaa on yleensä lykätty ja sitä sitten odotettiin tänäänkin... Kuitenkin jostain kumman syystä saatiin pinkki nauha käteenYllättynyt. No antoi sitten kyllä lähes kaikille sen erinomaisen, että en sitten tiedä mikä oli linja???

Tässä kuva avoimesta luokasta... keskimmäisenä on Rokin tyttären poika Luga (Hoffenheimin Bulvanus), jonka omistajilta kuvakin on! me tässä kolmantena odotetaan vuoroa.

Tulos oli eri3 ja taas olin hyvin tyytyväinen Rinoon. On se komee, vaikka ikää on vasta kaksi vee. Paikalla oli myös Rinon sisko. Musta Monzahova Edina. Tänään oli hieman kevyt ja turkiton, tulos H. Harmi kun ei ollut kameraa mukana, että olisi systeriä saanut kuvattuaOtsan rypistys

Hoffien jäkeen siirsin majapaikkani Tuulan teltalle, jossa ystävällisesti sain häkkiäni yöt säilyttää (Kiitos!). Kun sitten oli aikaa, kävin kiertämässä myyntikojuja ja Rinolle piti ostaa muutama pehmo eilisen ruusukkeen kunniaksiSilmänisku. Mutta kyllä oli hiki. Vihdoin kun perhe tuli meidät hakemaan, niin mielessä oli vain järveen polskahdus. Ja sinne sitten suuntasinkin. Olipa aivan ihanaa! Tosin olotila ei taas kauaa kestänytPäättämätön. Tässä sitten kuvat rannasta ja valppaista mökkivahdeista (koiria yllättäin oli sitten joka mökissä ja vaunussa lähes!).

Seuraavan yön nukuin kai siiderin voimalla vähän paremmin, mutta isäntä ja Rino menivät nukkumaan autoon, kun mökissä oli entistä kuumempiOtsan rypistys. Aamu meni pakkaillessa ja siivoillessa. kun oli kaikki tavarat ja lapset ja koirat ahdettu autoon, lähdettiin taas raviradalle koko konkkaronkka. Autokin jouduttiin jättämään huitsun nevadaan! Tänään meillä oli todella tehokas tuomari. Sillä oli edellinen rotu 40 min. etuajassa valmisYllättynyt. Kyseessä oli norjalainen Knut-Sigurd Willberg. Ja todella rivakasti tuomaroi hoffitkin. Hyvä kun koiran sai seisomaan, niin nauha oli jo kädessä! Taas tuli vaaleanpunainen, mutta meillä oli jo havaittavissa Rinon kanssa kisaväsymystä ja taivuttiin luokan neljänneksi. Joka päivä rop koira oli valioluokan voittaja Hofmacher Fargo ja tänään kuulemma myös ryp1 ja bis4. Todella hienoa!!!  Tässä sitten isännän ottamia kuvia:

 Kehän jälkeen sitten lähdettiin kotia kohti. Yksi tankkaus/pissatauko ja lisäksi koirat käytiin uittamassa eräällä levähdyspaikalle. Kotona oltiin n. klo 17. Täällä olikin sitten entistä harmaampaa (Venäjän metsäpalosavut) ja kuumempaa. Koiratkaan ei halua mennä ulos jos ei ole pakko! Tavarat on purettu ja pyykkikone laulaa. Koirat on ihan raatoja ja kyllä oma suihku ja sänky ovat itsellekin poikaa! Loppuun vielä kuva Otosta ja hienosta katu-uskottavasta pannasta, jonka isäntä osti Hollolan nahkapajalta:

Ja arvostelut löytyy tuolta sivusta taas!

P.S. Tallinnaan on molemmille päiville ilmoitettu 3 hoffia. Saas nähdä ketä ja miten meidän käy? Sitä sitten jännitetään seuraavaksi!