Rino oli syönyt antibioottia reilun viikon ja maanantaina mentiin näyttämään koipea. Patti oli pienentynyt tarpeeksi ja ei kun nukutuspiikkiä kehiin. Tietenkään herra ei tahtonut nukahtaa ihan heti, joten siinä sitten vähän odoteltiin. Totesin taas että olen maailman huonoin eläinlääkärin asiakas. Heti kun koiralta alkaa taju mennä, niin minä alan kyynelehtimään. Vaikka tiedän että kyseessä on ihan rutiinijuttu, niin en vain voi asialle mitään!!! Siinä sitten huomaamatta piti yrittää pyyhkiä niitä kyyneleitä. Rinolla oli semmoinen viitisen senttiä pitkä haava tikattuna. Koivessa pidetään sidettä jotta Rino muistaisi että se koipi on kipeä. Välihuomautuksena voinen kertoa, että jos irti päästää pihalla niin unohtaa saman tien että mikään on kipeä!!! Ulosmennessä laitetaan lasten kurahanska hiuslenkillä jalkaan. Side vaihdetaan päivittäin. Tänään loppui kipulääke ja muutaman päivän on vielä antibioottikuuri päällä. Tikit ovat itsestään sulavat ja pitävät olla vähintään 12 päivää. Nyt kovasti odotetaan että voidaan aloittaa lenkkeily. Muutaman kerran erehdytty päästämään irti ulkona ja siinä muuten tossu jää matkasta ekan kahden sekunnin jälkeen :). Rinon kanssa ei ole vakutusta tähän asti tarvinnut, joten tulihan sillekin jotain käyttöä. Korvauspäätöskin tuli jo.

Positiivista on että haava on ainakin toistaiseksi pysynyt oikein nättinä ja kasassa. Ja että Murun juoksut alkaa olla ohi ja koirat makaavat tuossa vierekkäin jyystäen puruluita. Muru kyllä äsken yritti tunkea itseään minun ja läppärin väliin :). Muru kyllä osaa tuon huomion hakemisen. Esimerkiksi ruoka-aikaa ei voi olla huomaamatta. Hän kiipeää syliin jos joku ei anna ruokaa ajoissa! Mutta toki Rinon kanssa onkin hyvä olla välillä vähän määräilevä....

 Nyt on vihdoin (omasta mielestäni) ansaittu vapaa viikonloppu. Viimeksi marraskuussa on tälläistä tapahtunut, joten nyt täytyy yrittää relata ja unohtaa työ! Täytyy naatiskella lumesta, pakkasista ja koiruuksista :). Takana tosiaan kymmenen viikkoa töitä ilman viikonloppuvapaata. Jos lauantai on ollut vapaa, niin sunnuntai on ollut töitä. Lisäksi tuossa tuli normityön lisäksi oltua muutama päivä viime viikolla s-marketissa  promoamassa s-mobiilia. Kaikki tuollainen "myyminen", "promoaminen" tms. ei ole ihan ominta minua nimittäin. Tykkään asiakaspalvelusta kyllä joo, mutta en ole koskaan rakastanut "esiintyä" tai "pakko myydä". Tässä nyt ei tarvinnut pakolla myydä ja oli oikein mukava työkaveri apuna, mutta rankkaa se oli silti. S-Marketissa oli vielä aika kalseeta kun satuttiin juuri niinä pakkaspäivinä siellä olemaan :). Toivottavasti ei nyt vapaalla ainakaan flunssa iske. Lomaankin on vielä kuukauden verran. Sitä odotellessa.

Tässä olen katsellut kesän näyttelykalenteria ja hirveen vaikeeta päättää minne sitä kannattaisi mennä, vai mennäkö minnekään? Sitä kun sitten ollaan siellä avoimessa luokassa ja kun ei tiedä onko meillä taas karvoja touko-kesäkuussa... Ja pitäiskö mennä ulko- vai kotimaille....

Nyt mulla on taas Muru sananmukaisesti kainalossa joten pakko lopettaa ennen kuin iskee tassun, pään tai muun ruumiinosan läppärille ja kaikki häviää :). Kameraankin tuli uusi näyttö Kiinasta joten toivottavasti kohta tulee taas kuviakin :).

Naatitaan talvesta, pakkasista, potkurilenkeistä, vapaana metsässä kirmailevista rakkaista karvakamuistamme ja näistä hetkistä sohvalla takkatulen ääressä.