No kun niitä juoksuja pelkäsin ennen luonnetestiä niin sittenhän Roza panttasi niitä vielä kuukaudella sen jälkeen. Olin ilmoittanut meidät pekoleirille Lapualle ja tottahan toki aloitti sitten ennen sitä. Ja luit oikein, Lapualle. Viisi tuntia ajomatkaa. Alkujaan olisin mennyt hoffileirille mutta se muuttui pelkäksi peltojälkileiriksi ja kun ei mitään näytteöyreissujakaan ollut tulossa niin ajattelin että tehdään sitten tälläinen kesälomareissu sitten. Mikäs sitä kesällä ajellessa. Ennen leiriä käytiin katsomassa Rozan siskon Pyren pentuja. Vähän harkitsin että olisin ottanut pennun koska tykkään näiden taistelutahdosta ja koulutettavuudesta ja pentueen isä taas on hyvin menestynyt näyttelyissä. Mutta jäätiin sitten mietimään että jos Rozalle yrittäisi pentuja ensi keväänä? Kuten aina niin pennut olivat aivan ihania <3. Eikä yhtään lähtenyt taskussa kotiin.

Siitä sitten suunnattiin seuraavana viikonloppuna Lapualle Karhumäelle leirille. Onneksi juoksuinen narttu sai osallistua ja saatiin vielä ihan oma huone. Ja juoksutkin vasta ensimmäistä viikkoa niin ei menneet urokset vielä sekaisin. Olin ilmoittanut meidät PEKO-T ryhmään lauantaiksi ja sunnuntaille sitten jäljennosto ja PEKO-T hallinta. Meidän ryhmän vetäjä oli Matti Hautala joka myös PEKO-T tuomari, joten saatiin kyllä paljon tietoa ja vinkkejä. Lauantaina tehtiin ensin jäljennostot tuulivoimapuiston alueella. Kun jäljet vanheni niin kaikki tekivät lyhennetyn hallintaosuuden. Meillä kun eteneminen on ollut koko kesän vähän ongelma mutta ollaan sitä kyllä useamman kerran treenattu kesäiltaisin omalla tiellä purkkien tai kansien kanssa ja välillä pururadalla lenkillä niin nyt Roza teki täydellisen suorituksen! Eli meillä on toivoa vielä. Saatiin hyviä vinkkejä ruudun treenaamiseen. Lounaan jälkeen tehtiin yksinkertainen etsintätreeni. Tässä ohjaaja mokasi mutta onneksi on oppivainen yksilö. Illalla oli vielä kysy tuomarilta osio jossa sai kysyä mitä mielessä oli ja mitä saa tai ei saa kokeessa tehdä tai varusteista tms. Sunnuntaina jäljennosto oli teoriaa sillä oli koko viikonloppu oli tosi lämmin niin koirat saivat levätä. Tämänkin osion veti Matti. Iltapäiväksi mentiin sitten hallintaosuuteen. Siellä tehtiin taas vähän lyhennettynä ja nyt tein purkeilla etenemisen. Jälleen saatiin tosi hyviä vinkkejä ja harjoiteltavia asioita. Siitä sitten nokka kotia kohden.

Meidän majoitus. Oli muuten hauska miten paljon eri rotuisia koiria leirillä oli. Hoffeja oli yksi uros joka on jo Virta-tarkastettu.

Meillä oli sitten seuraavalla viikolla oman yhdistyksen järjestämä PEKO-T koe A/B (eli lyhyt jälki ja pitkä hakualue). Olin luvannut tähän osallistua alkukesästä koska kuvittelin että juoksut olisivat jo ohi. No tottahan toki tähän sitten sattui tärppipäivät. PEKO-T kokeeseen saa osallistua juoksuinen narttu mutta silloin se tekee kaikki osiot viimeisenä. No koska koiralla tuntui olevan kuitenkin jotain aivotoimintaa niin päätin että otetaan maksettu harjoitus. Sää oli todella kuuma joten koe siirrettiin mahdollisimman myöhäiseen iltaan ja meitä oli kolme koirakkoa osallistumassa. Minä tulin paikalle joskus klo 20 maissa koska tosiaan tehtäisiin kaikki ihan viimeisenä. Siinä vaiheessa muut olivat saaneet hallinnan hyväksytysti läpi ja toinen jäljen ja lopulta myös etsinnän. Toiselta oli todella harmittavasti jäänyt metsään loppuesine. Minähän tunnetusti jännitän ihan sikana joten en nyt odottanut mitään kummoista suoritusta. Hallintahan ei ole mitään pk-seuraamista mutta silti minusta tuntui että koira ei ole ihan mukana (koska minä jännitän). Etenemisessä Roza ei ekalla käskyllä oikein lähtenyt mutta otin riskin ja annoin toisen käskyn jolla lähtikin mallikkaasti ja teki aika hienon suorituksen. Paikkamakuu on meilla aika varma ja siinä pysyikin kivasti. Niinpä eka osio läpi pistein 45/50. Siitä sitten suoraan jäljelle mikä jännitti ehkä eniten ruudun puolesta. Koska meillä ollut hieman haasteita että koira etenee riittävän pitkälle niin kun en ole muuta keksinyt niin olen laittanut muutaman kerran ruokarasian ruutuun jäljen päälle ihan taka-rajalle. Yleensä myös on sitten lähdetty tarkastamaan takajälki. No eipä siinä muuta kuin kertomaan koiralle että nyt pitäisi löytää jälki tuolta metsästä. Roza lähti hieman vinoon mutta vähän huomaamatta oikaisin sitä liinan avulla vaikka sitä ei kukaan nähnyt. Koira nosti ruudun lopusta jäljen ja sitten odotin koska meille huudetaan että takajälki. Ei huudettu ja löydettiin hanskakin. Eli olimme siis jäljellä. Jälkimetsä oli helppokulkuista ja varmaan meidän tarpominen näkyi tiellekin asti. Jälki tuntui kestävän ikuisuuden ja välillä tuli kyllä uskonpuute ollaanko jäljellä mutta aina välillä sieltä löytyi joku hanska. Roza teki hienosti työtä ja ylitti ajouratkin varmasti. Alettiin lähestyä tietä ja aloin olla varma että myös me ei löydetä loppuesinettä. Mutta hienosti koira senkin löysi. Kaikki esineet laitoin huolellisesti aina omaan reppuun sillä olen todennut että kun laitan treeniliivin taskuun niin saattavat tippua ja jäädä metsään koiraa palkatessa. Lopussa sitten tarjosin koiralle vettä ja loppupalkkaa ja aloin siirtää esineitä loppureppuun laskien ne samalla. Olimme löytäneet kaikki esineet! Jäljeltä saimme 100/100 koska ruutukin oli mallikelpoinen. Olimme ylittäneet odotukseni. Mutta jäljellä oli vielä etsintä. Onneksi meillä oli kartturi sillä en olisi varmasti hahmottanut aluetta. Etsintäsuunnitelmani ei ollut jälkikäteen hyvä ja tuomari ensin hylkäsi sen mutta kun perustelin ja tuomariharjoittelijakin sanoi että 50 metrin etäisyys toteutuu niin se hyväksyttiin. Meillä etsintä tehdään partioimalla sillä Roza ei osaa pistotusta tarpeeksi hyvin. Roza teki hyvin töitä ja jopa irtosi. Itse olisin voinut ohjata enemmän koiraa koska käytännössä en ohjannut sitä jännityksessäni yhtään. No Roza löysi ensimmäisen maalihenkilön. Se jäi seisomaan siihen ja tuijotti minua ja minä tuijotin takaisin henkisesti sanoen että HAUKU! Hetken mietittyään alkoi kyllä haukkumaan ja hyväksyin löydön. Sain Rozan kivasti hallintaan ja kaikki meni sen jälkeen ok. No toista etsimään. Yhden kuusen luona se pyöri ja vähän katseli mitä teen mutta tyhmänä jatkoin matkaan. Sitten tuomari hetken päästä totesi että keskeyttää suorituksen sillä koira ei saa enää hajua siitä kuusen sisällä olleesta ihmisestä. Umpipiilojahan ei saa olla mutta kuusen sisälpuolella saa sitten olla. Roza sai käydä kuitenkin "etsimässä" vielä sen ja sain sitten palkata sen. Mutta pettymys oli sitten tosi paha kun oltiin tehty niin hyvää työtä siihen asti ja hajosin kyllä kyyneliin kun jännitys ja pettymys purkautui. 

Mutta tähän vähän Harri Vainion ottamia kuvia treeneistä lohdutukseksi.

Juoksut aiheutti myös sen että ei voitu osallistua rally-tokon rotumestiksiin. Ne oli muutenkin tyhmästi tokon kanssa samana päivänä, eli jos haluaisit osallistua molempiin niin toinen kisa olisi aamulla ja toinen iltapäivällä. Moni muukin boikotoi osallistujamäärästä päätellen tätä tai ulkokenttää. Eli ei ollut oikein onnistunut uudistus rallyn osalta. Hallikisat ovat paljon mukavampia ja kun rally on matalan kynnyksen laji niin halleissa yleensä häiriöttömämpi ympäristö eikä tarvitse skannata mitä ja ketä kehänauhan ulkopuolella liikkuu. Sunnuntaina kuitenkin lähdin turistiksi ja vähän kuvaamaan koiria.

Kokeen jälkeen jatkettiin jäljennostotreenejä erityisesti sekä etenemistä. Lisäksi otin etsintään käyttöön ns. loppupalkan. Eli kun nyt palkattu ruokarasialla haukusta niin otettiin käyttöön lelu ruuan lisäksi viimeisellä maalimiehellä.