Helmikuussahan Murun kanssa käytiin viimeisen cacibin metsästyksessä Pietarissa. Sieltä tarttui cacibin mukana myös kolme Venäjän sertiä joten olihan se sitten lähdettävä metsästämään sitä puuttuvaakin. Jos ei ole oman maansa valio niin vähimmillään neljällä sertillä valioituu ja niistä täytyy olla vähintään yksi Kvnäyttelystä. Meillä oli nyt kolme Kv näyttelyistä joten pienempikin näyttely riittäisi puutuvan sertin metsästykseen. Kesäkuussa olisi toki ollut Moskovassa Maailmanvoittaja näyttely, mutta koska oletin että Muru olisi kalju jo siinä vaiheessa (ei ollut) ja reissuun olisi pitänyt lähteä jonkun matkanjärjestäjän matkaan (omalla autolla en Moskovaan lähtisi), niin ei tullut lähdettyä. Lisäksi molempien näyttelyiden tuomarit olivat venäläisiä (kotiinpäin vetoa?) ja oletin että siellähän olisi Suomesta kaikki (ei ketään)...

Bongasin sitten että Kingtoursilla olisi Viipuriin kansallisiin näyttelyihin reissut heinäkuun lopussa ja syyskuun alussa. Kingtours menee Venäjälle niin kätevästi tuosta Utista että ei tarvitse ajella kamalan kauas että pääsee kyytiin. Heinäkuun reissu olisi sattunut samalle päivälle kuin hoffien erikoisnäyttely joten se oli pois laskuista. Niinpä sitten syyskuu oli ainut vaihtoehto. Toki joulukuussa olisi Pietarissa 2xKv näyttelyt, mutta on niin lähellä joulua että näin kaupan alan ammattilaisena tiedossa on töitä :)

Selvisipä että Viipurissa on samassa paikassa kaksi kansallista näyttelyä yhtä aikaa, eli tuplamahdollisuus sertiin! Matkanjärjestäjä hoiti ilmoittautumisen näyttelyihin ja viisumin. Itse piti hoitaa tuo madotus ja rokotukset. Venäjälle pitää olla alle vuoden ikäiset rokotukset ja meillähän ne oli kun ennen Pietarin reissua oli se hoidettu. Madotus sen sijaan piti tehdä 28 vrk:n mukaan koska reissu kestäisi vain päivän, niin paikan päällä madottaminen olisi mahdotonta. Esim. tuolla Latvia/Tallinna reissulla onnistui madotus näyttelyssä kun varoajat täyttyi.

Viime lauantai aamuna sitten lähdin kotoa ajamaan kohti Uttia klo 2.20!!! Lähtöpaikalla piti olla klo 3.00. Pitivät sitten Utissa vähän pitemmän tauon joten saatiin ihan rauhassa pakkautua bussiin. Murulla oli oikein mukavan kokoinen yksiö ja meillä ihmisillä jokaisella oma penkkirivi koska bussi ei ollut täynnä. Olin pakannut tyynyn mukaan niin sai vähän yrittää lepuuttaa silmiä matkalla Lappeenrantaan josta vielä muutama tulisi kyytiin. Lappeenrannassa pikainen vessatauko ja taas matka jatkui kohti Nuijamaan rajaa. Suomen puolella ei nokka kauan tuhissut kun käytiin passit näyttämässä ja matka jatkui Venäjän rajalle. Ensin rajalla tulee bussiin tullihenkilö joka laskee bussissa olijoiden määrän. Raja-asemalla sitten järjestäydyttiin aakkosjärjestykseen ja passintarkastukseen. Tällä kertaa oltiin pihalla passintarkastuksessa, ennen aina sisällä. Kuski kävi sitten esittämässä koirien paperit eläinlääkärille. Aika nopsasti päästiin jatkamaan ja vielä yksi tarkastusasema jossa tultiin laskemaan että meitä oli yhä saman verran ja passeissa on leima. Vihdoin matka jatkui Saimaan kanavan ja entisen Suomen maisemissa kohti Viipuria. Käytiin sitten vielä vaihtamassa rahaa pienen huoltoaseman pihassa ja taas vessassa.

Viipurissa olen käynyt joskus tosi kauan sitten risteilyllä joten uusi juttu oli käydä koiranäyttelyssä täällä. Pysähdyttiin vielä paikallisessa ostoskeskuksessa Karusellissa mutta en sieltä oikein mitään ostettavaa löytänyt :( . Koiranäyttely pidettiin vanhalla urheilukentällä lähellä Monrepon puistoa. Parkkitilaa ei suuremmin paikalla ollut. Purettiin tavarat bussista ja käytiin pystyttämässä leiri valmiiksi. Sillä aikaa matkanjärjestäjä jonotti meille numerolaput molempiin näyttelyihin. Näyttelymaksut maksettiin bussissa käteisellä menomatkalla. Netistä oli pystynyt omistajalistat tarkastamaan ja aikataulutkin sieltä löytyi molempiin näyttelyihin. Tulivat tosin aika myöhään. Max. viikkoa ennen näyttelyä.

Samalla reissulla olikin jo valmiiksi yksi tuttu joten sitten Murun kanssa leiriydyttiin samaan teltaan niin pystyttiin vuorotellen vahtimaan leiriä. Meitä oli kolme naista ja neljä narttua ja hyvin tultiin toimeen :) Rotuina beagle ja kaksi portugalin vesikoiraa Murun lisäksi. Numerolaput saatuamme käytiin ihmettelemässä missä kaikkialla kehämme ovat. Kentän toisessa päässä oli "sininen" näyttely ja toisessa "punainen" näyttely. Jotain tuomarimuutoksia oli tehty paikan päälläkin vielä, mutta hoffeilla ei. Tai siis ei meitä ollut kuin yksi hoffi. Ja molemmissa näyttelyissä tuomarina venäläinen tuomari... Punaisen näyttelyn aikataulussa oli klo 10.20 laitettu kymmenisen koiraa alkavaksi ja hoffi viimeinen ja sinisessä suunnilleen sama alkaen klo 11. Punaisessa hoffeista seuraava rotu oli merkitty alkavaksi 10.50, eli pientä haipakkaa pitäisi jos punainen olisi yhtään myöhässä. Aikataulut ovat tuolla sitten suuntaa antavia ja siellä kehän laidalla kannattaa olla tyrkyllä hyvissä ajoin ja numerolappu selvästi esillä. Täällä tosi vähän puhutttiin englantia tai Suomeakaan vaikka Viipurissa on mm. suomenkielisiä katuja.

Olin punaisen kehän laidalla odottelemassa meidän vuoroa ja katselin millainen tuomari meillä olisi. Tuomarina oli Mikhail Pelmikov. Tiukan näköinen mustaan pitkään takkiin pukeutunut mies joka ei todellakaan hymyillyt saati suuremmin puhunut. Olin tässä vaiheessa vielä siinä uskossa että mennään aikataulun mukaisessa järjestyksessä kun kehäsihteeri hihkaisi hovawart! Kaksi sekuntia löi päässä tyhjää että ai nyt vai? Onneksi Muru oli valmiina muuta kuin tavishihna vaan irti ja kehään. Normaalikopeloinnit ja edestakaisin ja ympäri. Sitten seisottiin ja vielä kerran edestakaisin liikkeet ja seisomaan. Sitten tuomari tuli kättelemään ja sanoi "excellent and best of breed" . Jes! Vasta kun telttakaveri onnittelivat valioitumisesta tajusin että niin, siinähän se serti sitten tuli :). Muru on siis vahvistusta vailla Venäjän muotovalio!

Tässä tuomari:

Meillä meni kehät vähän päällekäin joten välillä beagle meni päivähoitoon toiselle teltalle ja oma teltta kiinni vaikka olinkin ihan näköyhteydessä telttaan mutta eihän sitä kaikkea voi yhtä aikaa vahtia. Sinisessä näyttelyssä meillä tuomarina myös venäläinen Valentina Ivaniecheva. Tämä rouva ei näyttänyt paljon nousevan päytänsä takaa ja hänellä oli siellä muutamakin harjoitusarvostelija. Kehä oli lisäksi myöhässä jonkin verran. Kehätomitsija ei huudellut suuremmin mitään vaan kävi aina kehän laidalta osoittelemassa mikä milloinkin menisi kehään. Meidän kohdalla selvästi kaiveli papereitaan. Ilmeisesti ei voinut uskoa että Muru on hoffi  kun on kullan värinenkin. Meidän teltalla kävi yksi pariskuntakin kääntymässä. Olin juuri mennyt teltallemme kultujen ohi ja nämä ehkä hieman pitkään katsoivat... Kun sinkaisivat perässä teltalle niin totesin vaan "hovawart". Sitten olivat että "ahaa!" ja poistuivat hymyillen. No meidätkin vihdoin sinne kehään päästettiin. Harjoitusarvostelija katsoi hampaat ja näytti ne siinä samalla tälle oikealle tuomarille joka siis ei koskenut ollenkaan koiraan.... Sitten liikkeet ympäri ja kovasti pölisivät keskenään ja ainut mitä ymmärsin oli välillä "hovawart". Yksi harjoitusarvostelija nousi vähän sieltä pöytänsä takaa jotain katsomaan kun toinen jotain sanoi. Kirjoittava kehätoimitsija sitten jotain totesi ja olin ymmärtävinäni että rotunsa paras ja palkinnot saa kohta noutaa palkintopisteestä. Mutta ihan satavarma en ollut kun kolme tätiä selitti yhtä aikaa siinä... Ei kun äkkiä kehästä hämmentyneenä pois ;).

Tämä harmaapäinen rouva oli tuomarina

Nyt Muru pääsi takaisin häkkiin lepäilemään. Sinisessä näyttelyssä ryhmät pyörivät samassa kehässä aina tietyissä väleissä. Kakkosryhmä oli merkitty alkavaksi 14.25 joten meillä oli aikaa ottaa rennosti. Ja mikäs ottaessa kun aurinko paistoi oikein lämpöisesti ja teltasta voi seurailla kehiä kaikessa rauhassa. Myös muut telttamme koirat kävivät pyörähtelemässä kehissään. Portugalin vesikoirista vanhempi narttu rop ja serti molemmista näyttelyistä, nuorempi junnusertit ihan ekoissa näyttelyssään? Beaglelle varaserti ja vsp kera sertin. Harmittavasti jäi vielä yhtä sertiä vaille valioituminen. Näyttelyssä oli yllättävän paljonkin tarvikemyyjiä. Muru sai reikäpallon ja kaksi vetorengasta. Ruplia vielä jäikin. Vieressä oli myös pieni kauppa josta sai kuulemma halpaa tupakkaa mm. Nythän ei alle 24h reissuilta saa tuoda Suomeen yhtään tupakkaa tai alkoholia. Ai niin jos tuolla haluaa käydä vessassa niin kaksi bajamajaa oli näyttelyalueella. Aamusta vielä ihan ok mutta iltapäivällä.... No hengittämättä ja paljon omaa vessapaperia millä voi vuorata pöntön... Tai puskaan vaan....

Palkintojen metsästys oli myös oma taiteen lajinsa.Kehästä et saanut mitään vaan oli palkintopiste mistä sait numerolapulla (ja kehän nrolla) arvostelusi diblomeineen ja mahd. palkinnon. Muru sai molemmista ropeistaan pienen pystin. Eli myös sinisessä oltiin rop. Sertistä ei saanut mitään. Junnusertistä sai mitalin ainakin toisessa näyttelyssä, vsp sai ruusukkeen. Diplomeissa oma sukunimi oli saanut erinäisiä muotoja; toisessa Honkaneu ja toisessa Honkangoo :D

Sinisen näyttelyn ryhmät tosiaan vedettiin aina rotujen välillä satunnaisessa järjestyksessä. Nelosryhmässä oli kaksi koiraa, samoin seiskaryhmässä. Kakkosryhmässä meillä oli sama naistuomari kuin kehässäkin ja kakkosia oli sitten taas ihan mukavasti. Hoffilla ei mitään mahkuja koska tuollahan arvostetaan molosseja ja snautsereita kakkosessa. Eli pikainen läpijuoksu. Kasiryhmässä sen sijaan portugalin vesikoira oli ryp4. Palkinnoksi mm. kuumaliimaa :D

Punaisessa näyttelyssä sen sijaan ryhmät vietiin suomalaiseen tapaan kehien päätyttyä. Ensin lapsi-koira, junnuhandler, paras pikkupentu, paras pentu, paras pari, paras veteraani ja sitten ryhmät. Nyt meillä oli italialainen Adrianna Griffa joka vähän vilkaisi hoffin suuntaan ja kiitos jälleen. Pikku hiljaa ryhmien edetessä alettiin pakkailemaan leiriä kasaan...

Bussiin oli mukavasti kertynyt uusia Venäjän valiota, junnuvaliota, roppeja, vsp:tä ja ryppisijoituksia. Ihan Bis sijoituksiin ei meidän bussi yltänyt.

Sitten kotia kohden... tai siis rajaa kohden. Taas tultiin ensin laskemaan meidät. Sitten näyttämään passit aakkosjärjestyksessä ja leimat. Kaksi isokoppalakkista tullimiestä kävi bussin läpi ennen kuin päästiin bussiin takaisin näyttämällä leimatun passin. Ja vielä pienen ajomatkan jälkeen meidät taas laskettiin. Suomen puolella käytiin näyttämässä passit ja sitten koirat ulos ja tulli tarkasti jokaisen koiran sirun, rokotukset ja madotukset. No samalla tuli sitten ulkoilutettua koirat tullin nurmikolla. Sitten Lappeenrantaan jossa ensimmäiset jälleen jäivät pois ja me muut päästiin vähän aterioimaan. Sitten alkoikin kotimatkalla satamaan oikein reippaasti ja Utissa sitten kamojen purku lähes kaatosateessa. Itsellä oli siellä auto parkissa Apsilla koko matkan ajan. Samoilla silmillä sitten kotiin jossa tyhjensin auton ja päästin koirat pihalle. Pikainen suihku ja nukkumaan sillä sunnuntaina olikin taas työpäivä.

Nyt on ulkomaanmatkat tältä vuodelta tehty. Muutama näyttely vielä suunnitelmissa tälle vuodelle. Ensi vuonna en tiedä matkaillaanko vai keskitytäänkö kenties pentuprojektiin? Tosin ei vieläkään ole tietoa sulhasehdokkaista... Joskus sitten vielä Norja ja Tanska suunnitelmissa....

Nyt kasvatellaan tuota turkkiakin takaisin ja toivotaan muutamia kunnon yöpakkasia jotta metsissä voisi lenkkeillä ilman inhottavia hirvikärpäsiä!!!!

P.S. Arvostelut tulee Murun arvosteluihin kunhan saan niistä jonkunlaiset käännökset....