Olin eilen jo nukkumassa puolilta öin, kun isäntä laittoi ensin Oton ja Rinon pihalle. Sitten Rino tuli sisälle ja isäntä laski Rokin pihalle. Rokikin tuli sieltä sisälle, mutta Ottoa ei näkynyt missään... Ottohan lähtee helposti pupujen, kissojen yms. perään jos sellaisen bongaa, mutta kadotettuaan kohteen hipsii takaisin kotiin. Näin ajattelin sen tekevän. Isäntä lähti taskulampun kanssa ulos etsiskelemään ja aikani siinä kuunneltuani nousin minäkin ja vedin toppakuteet yöpuvun päälle. Pihalla sitten viheltelin ja huutelin (toivottavasti naapurit on hyväunisia), mutta mitään ei näkynyt/kuulunut. Isäntä jo hyppäsi autoon ja lähti autolla etsiskelemään. Minä lähdin sitten sisälle hetkeksi lämmittelemään. Kun tulin takaisin pihalle, ekasta vihellyksestä Otto hipsi "kotikuusen" viereltä esiin. Kovasti piti kehua koiraa (olen jo oppinut ettei koiraa pidä rangaista kotiinpaluusta). Äkkiä soittamaan isännälle, että koira löytyi! Otto ei ollut hengästynyt eikä kuurassa/kuolassa, joten ei aivan juuri ollut ainakaan juossut. Samoin tassut oli melko puhtaat lumesta, vaikka niitä kovasti sisällä nuolikin. Eipä ole mitään havaintoa, missä oli sitten käynyt. Oli ehkä 30-45 min. reissullaan. Onneksi tuli kuitenkin ehjänä kotiin. Naapurin tiibetinmastiffinarttukin on leikattu, joten tuskin sielläkään. Oli kai mielessä omat kuutamojuoksut. Otto onkin pysynyt tosi pitkän aikaa kiltisti pihalla lähtemättä omille teilleen.
Ja mitäpä muuta; isännällä alkaa saikku loppua, maanantaina töihin. Minä sitten jään hiihtolomaviikoksi talvilomalle. Vietetään ainakin Saran 4-vuotissynttärit ensi viikonloppuna. Kakkutoive pikkuneidiltä oli; suklaata ja leppäkerttuja, ei saa olla hilloa! Eli valkosuklaa-appelsiinituorejuusto täytteellä teen kakun, mutta tuo kuorrutus ja koristelu on mietintämyssyn alla. Kerron sitten mitä siitä tuli.
Tänään olisi ollut tokotreenit, mutta Nina on luistelukoulussa kolme iltaa (kylätoimikunnan järkkäämä), joten jäi nyt minun treenit väliin. Yritetään torstaina mennä näyttelytreeneihin sen sijaan. Rino aloitti näköjään tuon karvan heittämisen sitten vuorostaan. Muut onkin jo sen tehneet. Kivaa sitten mennä kevään näyttelyihin karvatta... eikä voi jättää harjaamattakaan, kun sitten näyttää ihan nukkavierulta. Harmahtavia/rusehtavia tuppoja alkaa muuten ilmestymään sinne tänne...
Koirat yrittävät kertoa tuossa että pitäisi ymmärtää antaa niille iltaruoka. Ensin ne tuijottaa, sitten ne alkaa piippailla, sitten mennään uunin viereen tuijottamaan kuppia ja piipataan. Ja jos ei tehoa, niin Rinolla on tehokkain tapa; Se nousee seisomaan leivinuunia vasten. Eli täytynee käydä antamassa kupit eteen... Roki taas on hieman kuuro, niin sille pitää kertoa milloin se kuppi on laitettu paikalleen, ettei jää ilman!
Ulkoiluilmat ovat olleet kerta kaikkiaan upeat. Kyllä on kelvannut lenkkeillä tuolla metsässä tai kyläteillä (liukuesteet tosin tarpeen). Hiihtänyt en kyllä ole vielä kertaakaan. Otto kun ei yksin oikein vedä ja Rino on vielä liian nuori. Ehkä ensi talvena sitten. Otto on kyllä muutaman kerran valjastettu pulkan & aisojen eteen vetämään tyttöjä postin hakureissuilla.
Nyt taidan mennä sytyttämään saunan.
Mukavia ulkoiluhetkiä toivotellen Anne & pojat.
Kommentit