Juoksuissa on menossa 14. päivä ja ollaan käyty urosta tapaamassa joka päivä 11. pvästä lähtien. Ensimmäinen päivä oli liian aikaisin mutta pienen alkuselvittelyn jälkeen tulivat kyllä toimeen ihan ok. Ja uros oli upeampi kuin muistinkaan!

Muru on kyllä kääntänyt häntää ja köyristänyt selkää mutta aina kun uros yritti selkään niin Muru häippäisi alta tai tarjosi hammasta. Todettiin myös että minun pitää olla poissa näkyvistä koska on minusta mustis. Viimeiset kaksi päivää on jo välillä laskenut uroksen selkäänkin mutta ei loppuun asti ole kun Muru ei nyt vaan "anna". Muru ilmeisesti aika myöhään juoksussa kypsyvä eli ensi kerralla otettava ainakin proget kehiin. Ja kenties otettava joku oikein kokenut varma astuja joka ei pienistä pihinöistä välitä. Murun sulhanen kun oli herrasmies ja olisi vain hyvää halunnut Murulle. Epäilen että kohta alkaa olla liian myöhäistä enää. Ehkä vielä kerran kokeillaan, ehkä ei.

Mutta voinen kertoa että ei tuo kasvattaminen helppoa ole! Ensin jännität oman koiran terveystulokset yms. Sitten yritätä etsiä mahdollisimman upean, terveen, kiinnostavan urokset. Joka ei ole todellakaan helppoa. Ainakaan jos on kauan rodussa pyörinyt. No sitten odotat juoksuja ja tottakai ne tulevat silloin kun niiden vähiten tarvitsisi tulla. Sitten mietit että koska on parhaat päivät ja sitten ei onnistu. Niin onhan se pettymys. Mutta uros kyllä yritti parhaansa. Meillä vaan asustaa niin kermapersenarttu että ei vaan kaikki tunnu kelpaavan...

No nyt odotellaan juoksujen loppumista ja voikin yrittää katsoa muutamia näyttelyitä ja kohta päästään taas aksaamaan. Sitten vaan miettimään uusia suunnitelmia. Josko vaikka tänä vuonna vielä sinne Tanskaan ehtisi....