Tuossa viime vuoden puolella kun Liettuan voittajanäyttelyiden tuomarit ilmestyivät aloin haaveilla vielä kerran reissusta Liettuaan. Rinon kanssa on kerran käyty siellä. Yhtään tarvittavaa cacibia ei silloin matkaamme tarttunut, mutta varacacib ja kaksi luokkasertiä kylläkin. Koska Liettuassa valioituu "ei oman maansa valio" kolmella luokkasertillä, joista väh. yksi oltava kv-näyttelystä/ekan ja vikan sertin välillä yli vuosi/eri tuomareilta, niin tuo uksi puuttuva serti vähän jäi kaihertamaan. Nyt sattui olemaan tuomarit jotka ehkä voisivat pitää Rinosta ja Liettuassa todellakin jaetaan serti joka luokan voittajalle. Meidän ei tarvitsisi kuin jompana kumpana päivänä voittaa luokkamme... Ja näyttelykin sattui olemaan vkon 9 lopussa. Lapsilla on hiihtoloma ja itselle olinkin suunnitellut siksi talvilomaa. Ei kun ilmoittautumista menemään :).

Sitten tietysti jollain pitäisi päästä Vilnaan ja takaisin. Omalla autolla ei näin talvella kiinnosta lähteä ja autokin on suurimmaksi osaksi pankin. Kysyin isännältä kuskaako se meidät Helsinkiin ja takaisin ja jossain mielenhäiriössä kai lupasi. Sitten varaamaan Miliamilta reissua. Koska ketään tuttua ei tietääkseni ollut lähdössä otettiin taas sinkkuhuone, niin Rino saa olla vapaana huoneessa, kun joutuu muun ajan olemaan häkissä linja-autossa ja näyttelyssä. Ja sitten odottamaan maaliskuuta....

No sitten tuossa muutama viikko sitten muistutin isäntää siitä kuskaamisesta sinne Helsinkiin. Arvaatte varmaan oliko muistanut mitään vaikka asia oli kirjoitettu kalenteriin ja työvuorolistaani. Hänelläpä oli aika työterveyteen maanantaina. No mitäs sitten keksimään. Kaikki ovat töissä perjantaina & maanantaina. No ainut vaihtoehto lähteä omalla autolla Helsinkiin ja laittaa auto pitkäaikaisparkkiin. Toivoa että se on siellä ehjänä kun tulee takaisin ja lähtee vielä näin talvella käyntiin...

Torstaina lapset lähti mummille kylään ja minä pakkaamaan autoa. Klo 21 nukkumaan ja klo soi perjantaina klo 02.50. Tässä vaiheessa taas mietti että onko tässä mitään järkee??? Rinokin oli vähän sitä mieltä että nyt on yö ja pitäisi nukkua. Onneksi sai hyvinkin rauhassa ajella Helsinkiä kohti. Alkumatkasta satoi vettä ja lämpötila oli vähän plussalla. Helsingin lähellä sade onneksi loppui. Ikinä en ole Hgin jäähallia pidemmällä käynyt keskustassa, että tämäkin oli vähän jännää. Navigaattorin ohjeilla sitä sitten mentiin ja pari "maisemalenkkiä" tuli heitettyä ennen kuin oikeaan paikkaan osuttiin. Mutta oltiin juuri sopivasti klo 5.30 pitkäaikaisparkissa ja heti päästiin lastaamaan tavarat Miliamin bussiin. Miliamilta lähti kaksi bussia. Bussi 1 oli kaksikerroksinen bussi jolla me matkustettiin ja bussi 2 valkoinen yksikerroksinen. Alakerrassa matkustivat kaikkein isoimmat koirat ja vähän pienenpiä oli teitysti isojen häkkien päällä ja osa koirista matkusti myös yläkerrassa. Rinon seinänaapurina oli englanninsettereitä ja toisella puolella uroshoffi :o. Ja toinekin hoffi näkyi olevan kyydissä eli blondi narttu. Meillä olis siis hoffeista edustettuna kaikki värit ja molemmat sukupuolet. Lisäksi alakerrasssa oli mm. nöffi, suursnautseri, gordoninsetteri, mäyräkoiria, samojedi yms. Yläkerrassa oli ainakin dalmis, lapukoita, portugalinvesikoira, holsku, perhoskoiria, cairneja, lisää settereitä, karjakoira, shiba... Kun kaikki oli saatu kyytiin, bussi lähti laivaan ja me sitten tietysti myös.

Laivalla lähinnä tuli odoteltua maihinpääsyä. Tietysti piti käydä jotain pientä haukkaamassa ja ostamassa vähän vettä kaupasta. Tallinnaan tultiin klo 9.30 ja sitten suoraan bussiin. Ajettiin n. 20 min. ja tultiin huoltoasemalle, missä koirat pääsi pihalle ja meitä odotti siellä eläinlääkäri jotta saatiin ekinokokkileimat koirien passeihin. Meillä oli omat lääkkeet joten leima maksoi 10€. Sitten taas jatkettiin matkaa. Matka meni lukien, maisemia katsellen, torkkuen ja muiden kanssa puhellen. Siinä edessäni olivatkin sattumalla muut hoffi-ihmiset. Eli merkkari uros matkassamme oli Senita Caballero ja narttu Kaunottaren Ihana Valo. Parin pysähdyksen taktiikalla tultiin illalla joskus klo 19.30 maissa hotelliimme Vilnaan. Matka meni tosi hyvin. Kukaan koirista ei suuremmin pitänyt meteliä ja ihmisetkin tuli toimeen keskenään hyvin ;). Hotellimme oli Karolina jossa olin viime reissullakin. Eli siis tuttu paikka. Meidän sinkkuhuoneemme oli kolmannessa kerroksessa ja kuljimme aina portaita. Rino ei suuremmin hissistä välitä ja liikunta tekee hyvää. Vain matkalaukun vein hissillä. Muuten tuli itsekin käytettyä portaita. Kun tavarat oli huoneessa, lähdettiin Rinon kanssa iltalenkille. Käytiin kiertämässä tv-torni. Hoffin kanssa kyllä uskaltaa liikkua yksin tuolla ulkomaillakin, Kukaan ei tule kyselemään mitään koskaan :). Sitten Rinokin sai iltaruuan (aamuruoka ei bussissa kelvannut) ja levittelin vähän tavaroita, sekä pakkasin näyttelyrepun lauantaita varten. Iltapissi ja nukkumaan klo 21. Jonkun koira siellä vinkui kun omistajat varmaan poissa huoneesta, mutta olin niin väsynyt että uni kutsui. Yöllä muutaman kerran heräsin kun joku iso koira haukahteli ja joku miesporukka yöllä "hipsi" huoneisiinsa. Kotona Rinolla ei ole mitään asiaa sohvalle tai sänkyyn. Nyt kuitenkin kävi hetken siinä sängyllä pötköttämässä mutta totesi että lattialla on mukavampaa, vaikkakin liian lämmintä hänen makuunsa. Huoneessa oli tietty kokolattiamatto joka hoffin turkin omaavalle on varmasti kuuma.

Mukana oli sitten muuten vain vanha kamera, joten kuvanlaatu sitä luokkaa! Mutta jos varastetaan niin ei ole sitten suuri vahinko.

Lauantaina herätys klo 6. Rino pihalle ja sen jälkeen laittamaan itsensä kuntoon. Koira ja reppu autoon 6.45 ja aamupalalle. Aamupala on aina aika kattava, mutta kun itsellä ei vaan aamulla ole nälkä. Tuli kuitenkin muroja, lettu ja teetä pupellettua. Klo 7.30 lähdettiin näyttelypaikalle ja sinne ajettiin n. 10 min. sitten häkki ja tuoli kärreihin, reppu selkään ja Rino hihnaan. Ensimmäisenä päivänä tarkastetttiin meiltäkin rokotukset ja piti vähän haeskellä kehäämme joka oli kauimmaisessa hallissa. Mutta oli ainakin tilaa siihen aikaan aamusta ja löysin hyvän paikan häkillekin. tässä hallissa oli vain kolma arvostelukehään ja iso kehä, joten päivälläkin siellä oli mukavan väljää. Kuvassa edessä on meidän kehä ja takan lippujen luona on iso kehä.Klo 9 saa kehästä oman numerolappunsa ja arvostelu alkaa klo 10. Hoffit merkitty alkavaksi klo 10.57. Täällä on tarkkaan aikataulutettu homma. Pikkuhiljaa siihen sitten ilmestyivät muutkin hoffit. Uroksia oli Caro (Senita Caballero) & Rino. Narttuja junnuissa Juurusjärven Bea, avoimissa Damirazin Jellikki & Kaunottaren Ihana Valo ja vetskuissa Damirazin Chat-Chat-Chaa. Tuomarina oli lauantaina portugalilainen Joao Vasco Pocas. Keä alkoi lähes ajallaan. Kaikki koirat saivat erinomaisen. Caro avo eri1 sert pu1 cacib, Liettuan Voittaja 13 ja Rop. Cacibin myötä Carosta tulee myös C.I.E. Eli tervetuloa valioluokkiin :). Rino eri1 sert pu2 ja varacacib. Eli jo ensimmäisenä päivänä saatiin se puuttuva serti, Jippii!!! Juurusjärven Bea jun eri1 junnuserti Liettuan juniorivoittaja-13 pn1 vsp. Damirazin Jellikki avo eri1 sert pn2 cacib Liettuan Voittaja -13? ja valioitui joksikin (C.I.E vai Liettuan muotovalio?). Kaunottaren Ihana Valo avo eri2 ja Damirazin Chat-Chat-Chaa vet eri1 vet-sert pn3 Liettuan veteraanivoittaja-13?. Vetskun kanssa kävin heittämässä yhden kiekan paras narttu kehässä kun ei ollut esittäjää muuten. Vähän tuolla Liettuassa pitää arpoa mitä kukakin saa, koska mitään nauhoja, lappuja tai tuloksia ei kerrota. Katotaan vaan ketä kutsutaan kehään ja arvotaan loput :o.

Tietty piti käydä heti vahvistamassa Rinon Liettuan Muotovalion titteli. Tuolla sen sai tehtyä heti paikan päällä ja sai ruusukkeen ja diblomin. Katotaan koska tulee sitten Koiranettiin...

Koska bussi lähtee hotellille vasta BIS-kehän jälkeen, niin aikaa sitten taas oli. Rinon kanssa käytiin tietysti ulkoilemassa. Vaihdoin ulkoiluvaatteetkin kehän jälkeen niin oli mukavampi käydä ulkona. Yhdellä kulmalla jopa käppänät suorittivat astuttamista. Ei ehkä kaikkein rauhallisin paikka siihen hommaan... Lisäksi piti tietysti vähän shoppailla. Myyjiä oli ihan kohtuullisesti ja löysinkin yhden latvialaisen kojun jossa aika edullisia hihnoja ja pantoja. Tulevalle perheenjäsenelle tuli ostettua punainen tassukuvioinen nylonhihna ja deige ohut näyttelyhihna, yht. 7,5 €. Sunnuntaina ostin vielä samasta kojusta ruskean metallikoristeisen nahkapannan 3,5 litiä. Kun iltapäivä edistyi alkoi meidänkin hallissa tungos lisääntymään kun isoihin kehiin menijät siirtyivät samaan halliin. Onneksi meillä oli leiri siinä seinää vasten lähellä ovea meillä oli kohtuullisesti tilaa olla.

Isot kehät alkoi junior handlereillä. Sen jälkeen tuli joku Liettuan kauneimman koiran valinta. Se sitten kesti ihan kohtuullisen kauan. Kuulutuksista ei saanut mitään selvää vaikka kai kuuluttivat jotain englanniksikin. Siinä sitten vahdittiin kokoomakehää, että mitä sinne menee niin pysyttiin sitten vähän hollilla. Caro ei ryhmässä sijoittunut mutta Pietilän Tanjan oma dalmisuros oli ryp 2. Onnea! Bussissamme oli myös BIS junnu, joka oli samojedi. sitten vihdoin päästiin taas hotellille joskus klo 19 jälkeen. Taas Rinon kanssa pieni ulkoilu, ruokaa eteen ja itse lähdin käymään kaupassa. Takaisin tultuani ruoka oli syöty ja sänkyä "petailtu". sitten suihkuun. Vähän aikaa tuli katsottua dubattua Harry Potteria, mutta sitten vielä iltapissille ja nukkumaan. Nyt jos saan taas ihmetellä niin en ymmärrä miksi siellä kaikki pitää dubata joko saksaksi tai liettuaksi? Ja toinen ihmeteltävä asia; ei omenasiideriä! Päärynää yms. löytyy, mutta ei omenaa... Piti sitten juhlistaa valioitumista yhdellä mansikkasiiderillä.

Sunnuntaina herätys taas klo 6. Nyt Rino sai pienen aamuruuankin, kun hoffit alkoivat vasta 12.03. Nyt Koirien lisäksi roudatttiin linja-autoon kaikki matkatavarat, koska emme enää hotelliin tulisi. Aamupala ja huoneiden luovutus. Ja taas kohti LiteExpoa. Nyt kehämme oli nro 2 ja heti ekassa hallissa. Täällä oli paljon ahtaampaa ja kun kehässä oli ennen meitä dobermannit, tiibetinmastiffit, leonbergit yms. niin vähän ahdisti siellä olla. Rinoa en ottanut häkistä ennen kuin dopperit olivat olleet. Oli vähän erilaisia doppereita kuin täällä kotisuomessa.... Käytiin pihalla ennen kehää ja vähän harjasin suurimpia pois. Tänään ei ollut mitään jännitettävää, koska eilen saatiin mitä tarvittiin. Lisäksi tuomari Juan Naveda Carrero oli aika ilmeetön tuomari. Suomessa arvostellut viimeksi hoffeja joskus 1998 tms. Molemmat urokset sai taas erit ja tuomari kätteli meidät ensin kun seisoimme kakkosen kohdalla ja Caron esittäjän sitten (seisoivat ykkösen kohdalla). Tuomari ei muuten sanonut sanaakaan koko hoffien arvostelun aikan minulle. Carolta oli sentään kysynyt ikää. Rinolla kun oli juuri syntymäpäivä, niin olisin sen voinut sanoa tuomarille ;). Kuulin kun kehäsihteeri jotain tuomarilta kysyi ja tuomari vastasi "champion". Päätin siis jäädä vielä siihen, niin rop kehässähän se selviää kumpi oli paras uros. Nartuissa sunnuntaina paras narttu & sert & cacib Kaunottaren Ihana Valo, Damirazin Jellikki pn2 ja Damirazin Chat-Chat-Chaa pn3 ja vet-sert. Juurusjärven Bea ei ollut ilmoitettu tähän näyttelyyn. Rop kehässä sitten selvisi että Rino oli tosiaan paras uros ja lopulta myös rop. Taaskaan tuomari ei sanoanut yhtään mitään. Tuli vaan kädet levällään kohti ja kätteli. Liettuassa saa myös kirjalliset arvostelut lippuineen ja lappuineen. Niistä sitten vasta näkee mitä on oikeasti saanut??? Lisäksi kirjoittava sihteeri ei istu pöydän ääressä vaan pyörittää kehää ja kävelee tuomarin kehässä kirjoittaen samalla arvostelua. Toinen kehäsihteeri sitten nitoo ja kerää ne liput ja laput niihin. Aika paljon niissä on virheitä, joten kannattaa heti tarkastaa. Rinon arvostelut löytyy tuolta oikeasta sivusta. Nyt sunnuntain arvostelu on vähän epäselvä kun ekasta lyhenteestä ei saa selvää...

Minä siirryin sitten eiliseen halliin Rinon kanssa (kiitos roudausavusta Tanjalle ja Virpille). Käytiin taas ulkoilemassa, hakemassa palkinot ja Royal Caninin sponssaamassa kuvassa. Molempina päivinä kaikki rop-koirat kuvattiin. Kun joskus saan kuva laitan sen tänne. Taas odoteltiin ryhmäkehiä. Meidän viereen tuli salukit, jotka olivat lauantaina bis3 kasvattaja ja sunnuntaina bis1 kasvattaja. Salukit oli kyllä ihania. Ne makas siinä pedeillään takkien alla aivan umpiunessa eivätkä olleet edes missään kiinni. Tänään kehät menivätkin aivan eri tahtiin kun ei ollut mitään Liettuan kauneinta ja koiriakin selvästi vähemmän. Kun Rinon kanssa kokoomakehään mentiin, niin taas huomattiin että hoffia ei suuremmin tässä arvosteta. Tuomari vilkaisi kerran ja se oli sitten siinä. Mutta kerrankin mentiin isoon kehään silleen kohtuullisen sivistyneesti eikä neliveto päällä... Ja kannustusjoukot (kaikki kolme) olivat mahtavat, kiitos!

Sitten taas vaatteenvaihto lämpöisempään matkavaatteeseen ja kamat bussiin. Tällä kestaa bussisamme oli myös ryhmävoittaja lapukka, joten jouduttiin odottamaan BIS-kehän loppua. Valitettavasti sijoitusta ei tullut. Lähdettiin sitten ajelemaan taas klo 19 maissa kohti Tallinnaa. Tarkoitus oli että meillä olisi pysähdys klo 22 ja seuraava klo 6 Tallinnassa. Ei siiten viitsinyt vielä nukkua että nukuttaa sitten silloin 22-6. Oltiin Liettuan moottoriteillä joskus klo 21 maissa kun bussi alkoi hiljentää ja kaikki meni meistä ohi. Lopuksi bussi pysähtyi moottoritien varteen ja huudettiin että kaikki mahdollinen vesi tänne ja heti nyt on hätä. Minäkin laitoin viimeiset 1,5 litraa vettä sinne menemään. Sitten kuulutettin että takit päälle ja koirat ulos bussista heti. Koska olin siellä yläkerrassa bussin etupäässä niin oli varmaan viimeisiä kun päästiin ulos. Bussin takajarrut olivat syttyneet palamaan! Savunhaju oli melko selvä ja siellä me sitten kökötettiin lumihangessa pimeässä mooottoritien varressa... Palo oli jo sammunut kun minä ulos pääsin, mutta odotettin sitten lisäohjeita. Saatiin palata bussiin joka onneksi oli käynnissä ja lämmin. Matkanjohtajamme Katre soitti Miliamille että mitä tehdään. Lopulta lähdettiin hiljaa köröttämään n. 20 km matkaa lähimpään taajamaan. Siellä sitten huoltoaseman pihaan odottamaan toista bussia. Paikalla oli Hese joka oli kiinni ja hotelli joka sulki klo 23. Onneksi ehdin vessassa käydä hotellin kahviossa ennen kuin potkivat meidät pihalle. Puolen yön jälkeen saatiin paikalle liettualainen 50 hengen normibussi. Meitä oli 23 matkalaista+2 kuskia+Katre ja liettualaisessa bussissa lisäksi 2 kuskia. Koiria matkalaisilla oli 1-4 per henki. Eli bussikuskit roudasi meidän bussista kaikki matkatavarat ja purkasi kaikki häkit bussista. Me sitten koirien kanssa ängettiin bussiin. Jokaiselle ihmiselle koirineen oli se kaksi penkkiä. Onneksi oli vain yksi koira matkassa vaikka Rinonkin kanssa teki tiukkaa. Mutta yhdellä oli kolme labbistaja vesikoira... He ottivat sitten takapenkin. Rino matkusti ensin penkillä vieressäni/sylisssäni makaillen, mutta kun on iso koira niin ei pystynyt siinä kauaa olemaan. Niinpä komensin sen bussin käytävälle nukkumään.  Itsekin otin pienet koiranunet laittamalla takin tyynyksi ja hihnakäden pään alle. Varmasti herään jos yrittää jonnekin. Koska oli tullut valvottua melkein vuorokausi, niin tuli ehkä kaksi tuntia nukuttua penkillä kunnes tuli kylmä. Siinä sitten kaksi uroshoffiakin makasit peffat vastakkain ilman mitään ongelmaa ja sentään yksi narttuhoffikin siinä vieressä. Kun aurinko nousi, tultiin Viroon. Pakkasta oli pahimmillaan -24C. Tässä vaiheessa Rinokin oli taas latautunut ja katseli siitä bussin etuosasta liikennettä. jos ei oltaisi oltu niin väsyneitä, olisi ehkä enemmänkin kiukuttelua ollut ilmassa. Nyt meni väsymyksen piikkiin kaikki hurtilla huumorilla :)

Aamulaivaan jolla meidän piti mennä ei ollut mitään toivoa ehtiä. Tultiin Tallinnan satamaan joskus yhdeksän maissa ja meille piti tulla sinne Miliamin kolmas bussi jossa ei penkkejä. Tällöin saadaan koirat taas häkkeihin ja laivalla Suomeen. Jouduttiin sitä sitten odottelemaan mutta tulihan se sieltä (Onneksi, muuten ei ehkä olisi huumori kukkinut). Bussikuskit sitten taas roudasivat meidän kamat ja kokosivat häkit että saatiin koirat sinne. Ehdittiin sitten onneksi klo 11 lähtevään paattiin. Minullakin parkkiaika oli loppunut 10.44 ja toivoa sopi että edes auto on vielä siellä....

Laivalla piti ostaa vähän karkkia tuliaiseksi ja syödä. Sitten tuli otettua pienet torkut että jotain toivoa lähtä ajamaan kotiin. Klo 13 tultiin Helskinkiin jossa -5C. Auto oli ainakin paikallaan eikä parkkisakkoakaan ollut. sitten pikana purkamaan bussi että se ehtii takaisin laivaan. n.20 min myöhemmin starttasin armaan Fordini kotia kohti. Lähti muuten ekalla käyntiin :).

Navigaattorin ansiosta selvisin eksymättä pois hgistä enkä edes jäänyt minkään ratikan alle. Mutta kyllä väsytti ajaa kotiin. Piti tehdä naamajumppaa ja laulaa Uniklubia nupit kaakossa että kotiin jaksoin. Voitte arvata että kotona nukutti! Nyt voi vaan sanoa että väsynyt, mutta onnellinen!

Tässä palkintoja;

Hopeinen on varacacibista ja pronssinen cacibista. Molemmilla takapuolella tuo vanha Vilna.

Sankari ja päätähti itse <3

Ja kevennyksenä Viiru joka pukeutuu huskyvaljaisiin ja vetonaruun;

Ja tätä mieltä Rino on moisesta;

Että kiitos ja anteeksi (pitkästä vuodatuksesta).