Tänään on mittarissa 14 vkoa. Tällä viikolla on tehty tuttavuutta ei niin kivojen juttujen kanssa. Eräänä iltana oltiin Murun kanssa pihalla kun Muru tontin reunamilla otti hajun jostakin. Selvästi nosti oikein kuonon ylös ja sitten Murua vietiin! Se pomppasi rajaojan yli ja naapurin pellolle. Tietenkään ei kutsusta tullut takaisin vaan seisoi siellä kuin lintukoira. No tietenkin kävin nappaamassa koiran syliin ja toin pihalle. Ja tietenkin Muru painaa saman tien takaisin samaan paikkaan. Kun toisen kerran kävin sen hakemassa pois, näin mitä se siellä tuijotti. Ihan siinä ojan vieressä pellon puolella oli kuollut kyy :(. Hyi yök!!!! Toin Murun sisälle ja käskin isännän käydä heittämässä raato johonkin mistä koirat ei sitä löydä. Onneksi oli kuitenkin kuollut eikä elävä!!! En teidä mikä oli kyyn tappanut? Oliko kissa, kettu vai mikä lie? En usko että Rino kuitenkaan olisi sitä tehnyt. Se ei yleensä ole käärmeistä mitään ymmärtänyt...

Sitten Muru on löytänyt Viirun tappamia hiiriä ja kannellut niitä. Jos itse niitä löydän, käyn ne heittämässä pois pihasta. Mutta yhden ehkä Murukin söi... Varsinaista barffaamista. Taidan antaa ylimääräisen matokuurin jossain välissä... Lisäksi tänään laitoin Murullekin punkkipannan. Yhtään ei ole vielä löytynyt, mutta kyllä niitä tuolla heinikoissa riittää. Ruohonleikkurinkin otin käyttöön tuon käärmeen näkemisen jälkeen. Mitä lyhyempi nurmi ja suurempi mökä, sitä vähemmän luikeroita! Tosin kun tonttia on yli hehtaari, niin kaikkea ei voi leikata....

Sitten tietysti niitä kuvia....

Aamuista jähäämistä;

Pienikin koira voi näyttää vihaiselta.

Lentävä hovawart;

Rauhoitutaampas nyt;

Vainuttu jotain;

Jossain kuuluu jotain;

Hiirivahti joka yksi aamu tuli vastaan sisilisko suussa :(

Välillä väsyttää;

Ja unohtui muuten kertoa että tehtiinhän me eilen ekat jäljetkin! Rinolle tuohon "takapihan" taimikkoon kolmen kepin jälki. Ilman ohjaajan apuja oltaisiin kyllä oltu ihan hukassa.... Mutta kaikki kepit kyllä nousi. Ei kun enempi treeniä!

Murulle tein ihan suoran ehkä neljä metriä pitkän frolic-jäljen, jossa nakkirasia päässä. Kellekään hoffeista en ole tehnyt makkararuutua, koska tuon nenän käyttö on niin luontaista niille. Ja kyllä se Murukin meni kuin juna siellä. Ekat namit jäi syömättä, mutta kun tajusi että täällä on myös ruokaa (eikä vain haise siltä) niin piti vähän syödäkin. Ja nakkirasia oli ihan ihgu löytö! Se on sitten käynyt omatoimisesti ajamassa saman jäljen useampaankin kertaan....