Kevättalvella aloin lueskelemaan balttian ja Venäjän kennelliittojen näyttelykalentereita sillä silmällä että lähdettäisiin Murun kanssa cacibia metsästämään. Sitten laskeskelin Murun karvatilannetta ja juoksuvälejä.... Lopulta bongasin Liettuan näyttelykalenterista kolme kansainvälistä näyttelyä samana viikonloppuna elokuun alussa Druskininkaissa. Google kertoi Druskininkain olevan vanha kylpyläkaupunki lähellä Puolan rajaa. Niinpä sitten toivoin kesälomani elokuulle jotta tuonne voisin lähteä. Tuomareista ei tuolloin ollut vielä tietoa mutta olihan varasuunnitelmana Joensuun näyttely samana viikonloppuna. Tässä näyttelyssä oli erikoismahdollisuus. Jos saat joka päivä luokkasertin, valioidut Liettuan muotovalioksi. Kuitenkin jos on esim. Suomen muotovalio, riittää yksi serti mutta sen on oltava iso serti eli N-serti. Meillä tavoitteena saada yksi cacib, koska näyttelyvalion (CIE) titteliin tarvitaan neljä cacibia kolmesta eri maasta ja väliä pitää ekan ja vikan välissä olla 366 päivää. Meillä on ensimmäinen saatu viime marraskuussa Virosta ja yksi varacacib joka pitäisi meille vahvistua, on Lahdesta keväältä. Eli jos täältä saataisiin yksi ja sitten marraskuun jälkeen voidaan metsästää viimeistä....

Keväämmällä sitten tuli tuomaritkin. Hoffeilla olisi tuomareina Beata Petkevica Latviasta (tällä Muru on käynyt Hgissä ollun jun eri3 karvattomana), Stefan Sinko Sloveniasta (joskus käynyt Rokin tai Rinon kanssa) ja Evgeny Kuplyauskas Venäjältä (ei mitään tietoa). No sinne sitten ilmoittautumaan halvimmalla ilmolla. Sitten seuraavana etappina hankkia kyyti sinne. Koska tosiaan sijaitsi lähes Puolan rajalla niin yksin en sinne lähde ajelemaan ja ei nyt oikein tuttuja ollut lähdössä niin bussimatkoja aloin katselemaan. Facebookissa löytyy ryhmiä, mm. Koiramatkoja, Koiramatkoja Jyväskylästä yms. Täältä sitten bongasin matkan joka oli ihan kohtuuhintainenkin yhden hengen huoneella ja ison koiran kanssa. Otan aina sinkkuhuoneen yleensä koska kun koira on häkissä linja-autossa ja näyttelypaikalla ja hihnassa muuten, niin saa sitten hotellihuoneessa olla vapaana (kun ei syö mitään irtaimistoa tai ulvo). Toki jos joku tuttu lähtisi uroksen kanssa niin sitten voisi ottaa kahden hengen huoneen ;). Niinpä sitten kyytikin oli järjestyksessä vihdoin. Tämä porukka järjestää reissuja Posiolta alkaen ja reissut ajetaan Pohjolan matkojen ilmastoidulla bussilla. Porukkaa kerätään sitten matkan varrelta kyytiin. Omistajalistojen ilmestyessä tein salapoliisityötä oman nron, omistajlistan, facebookin ja googlen avulla. Päädyin siihen että uroksia olisi kolme ja narttuja kaksi. Toinen näistä valioluokassa mahdollisesti.

Säätiedotukset lupailivat oikein kunnon hellekelejä paikan päälle kyseiseksi viikonlopuksi. Ja nämä lukemat olivat joka päivälle vähintään yli +32C. Hotellissa ei myöskään ole ilmastointia. Niinpä sitten piti pakata mukaan itselle tietty mahd. mukavat ja viileät vaatteet, koiralle viilennysalustaa, pyyhettä ja viilennysmanttelia sekä pöytätuuletin ja näyttelyyn tietty teltta, kevythäkki yms. Lisäjännitystä toi peliin se että Murun juoksut olisivat pitäneet alkaa kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta eipä olleet alkaneetkaan... Lisäksi Liettuan näyttelysäännöissä kielletään juoksuiset nartut kehistä.

Koska en oikein keksinyt lähempää paikkaa minne voisin auton jättää neljäksi päiväksi niin lupasin hypätä kyytiin vasta Länsisatamasta ja jättää auton pitkäaikaisparkkiin. Myöhmmin kuulin että muitakin vaihtoehtoja olisi ollut ;). Lähtö oli Länsisatamasta torstaina klo 6.15 sovittu. Niinpä sitten keskiviikkona pakkasin autoon kaikki kamat ja kello herättämään klo 3.15. Ulkona oli pimeää ja satoi vettä kun sitten kömmin alakertaan... Tässä kohtaa aina miettii että onko tässä mitään järkeä??? Aamuneljältä lähdin ajelemaan kohti Helsinkiä. Vähän välillä tihuutteli mutta aika rauhassa sai ajella. Porvoon jälkeen alkoi taivaanranta pimenemään ja Kilpilahden kohdalla alkoi ukkonen. Salamoi ja vettä tuli välillä niin paljon kuin taivaalta mahtui! Uskollinen Foordikin muuttui muutaman kerran ilmatyynyalukseksi! Oikeasti se ajaminen välillä pelotti. Tätä jatkui ihan Helsinkiin asti. Siellä oli kiva sompailla kaatosateessa ja arpoen välillä että mitähän missäkin kyltissä lukee kun tosiaan sitä vettä tuli kuin aisaa. Ilman navigaattoria en kyllä ikinä pääsisi satamaan asti. Satamaan tullessa onneksi vesisade alkoi loppumaan vaikka ukkonen vielä kumusikin jossain. Kävin Murun kanssa kävelemässä että kävisi pissillä ja sitten odottelemaan linja-autoa. Kun klo alkoi olla 6.45 eikä bussia vieläkään näkynyt, alkoi vähän jo jännittämään että päästäänkö ollenkaan matkaan. laivan oli määrä lähteä 7.30. Tulihan se bussi vihdoin. Siinä sitten käskettiin heittää koira ensimmäiseen vapaaseen häkkiin ja matkatavarat bussin käytävälle nopsasti. Kävin siirtämässä auton pitkäaikaisparkkiin ja maksamassa sen ja juosten hakemaan laivalipun. Oltiin laivaannousussa kun jo kuulutettiin sen suljettavan. Päästiin laivaan ja toivottavasti bussikin on samassa laivassa :). Laivalla sitten pientä aamupalaa ja merta katsellen odottelemaan Tallinnaan saapumista.

Tallinnan päässä sitten ne matkatavaratkin siirrettiin vihdoin sinne bussin tavaratilaan. Minun mtakalaukkuni mätkähti asfaltille kun bussin takaovi avattiin. Onneksi on kova laukku eikä mitään särkyvää sisällä. Matkan eka stoppi oli heti SuperAlkon pihassa jossa matkalaisten koirat pääsivät pissalenkeille ja osa matkalaisista hakemaan evästä reissuun. Itse en mitään ostanut kun siellä oli kamalat jonot ja en viitsinyt muutaman juoman takia jonottaa... Siitä sitten se matka oikeasti alkoi... Lähdettiin satamasta ajamaan puolilta päivin ja taukoja pidettiin muutamia pitempiä jossa koirat ja omistajat pääsivät jaloittelemaan ja muutamia "tupakkataukoja". Viron ja Latvian rajan jälkeen alkoivat tietyöt joita sitten olikin vähän väliä. Siellä tietyö tehdään näköjään niin että toinen kaista kaivetaan kokonaan pois ja sitten siinä jäljelle jäävälle laitetaan liikennevalot. Että pari tuntia taisi tulla lisää niissä tietöissä yhteensä. Kaikkein jännin taisi olla Liettuan puolella väliaikainen puusta tehty silta johon bussi juuri ja juuri mahtui ja se jännitysmomentti oli että kestääkö se? No kesti se. Välillä tie oli niin kamalassa kunnossa että meinasi hampaat tippua suusta. Toki olihan siellä nähtävääkin; kattohaikaroita, maissipeltoja, isoja viljavainioita, melonien myyjämummoja, upeita kirkkoja, pato, ja niin edelleen. Pimeys alkoi laskeutua ja tie vain muuttui loppumatkasta hurjemmaksi. Tuntui että koko ajan mennään alamäkeä ja tie oli tosi pomppuista. Kerran jopa bussin pohja otti kiinni! Osa nukkui bussin keskikäytävällä. Olivathan lähteneet Posiolta jo keskiviikkona matkaan. Murun häkki oli aivan takaosassa. Ajattelin että tämän jälkeen se ei enää ikinä suostu menemään bussiin. Ei tykkää häkissä hirveästi matkustaa ja nyt vielä tuo pomppuinen kyyti!

Vihdoin yli puolenyön saavuttiin Druskininkaihin ja löydettiin hotelli Dainava. Sinne oli soitettu että tullaan myöhässä ja meitä odotteli nuori poitsu avainten kanssa. Muutamilla oli huone uudemmassa päärakennuksessa mutta suurin osa meistä oli vanhoissa puisissa kaksikerroksisissa  taloissa. Meidän huoneemme oli tietysti toisessa kerroksessa. Huoneessa oli sänky, kaappi, pieni matkatv, joku ehkä varavuoteen tapainen joka juuri kokoa Muru, kaappi, taso ja wc suihkukaapilla. Klo taisi olla puoli kaksi kun päästiin nukkumaan.

Onneksi perjantain kehät alkoivat vasta kello 12. Tosin Muru herätti minut puoli kuusi haluten ulos ja samalla annoin ruokaa. Otin siinä sitten vielä pienet unet ja herätys taisi olla itsellä 7.30. Koiran kanssa vähän pidemmälle lenkille, itsensä laittamista, aamupala ja puoli kymmenen lähtö näyttelypaikalle. Näyttelypaikkana oli vanha lentokenttä kahden kilometrin päässä hotellilta. Käytiin ensin jokainen pystyttämässä teltat yms. ja sitten haettiin vasta koiria autosta. Lämmintä taisi olla sellainen +33C varjossa. Liettuassa saat sähköpostiin laput jotka tulostat ja niillä haet kehästä oman numerosi ennen kehän alkua. Myös samalla lapulla sai infosta luettelon ilmaiseksi. Luettelo on sama joka päivänä. Koirat roturyhmittäin ja jokaisen koiran perässä osallistuuko joka päivä vai ei. Hoffeja oli tosiaan ne mitkä kuvittelinkin. Eli avoimessa luokassa merkkariuros Imperator Vom Julienhof (kasvatettu Saksassa, asuu Venäjällä), käyttöluokassa musta Puolan valio Harley Sun Des Leus Altiers (kasvatettu Ranskassa, asuu Puolassa), valioluokassa blondi Venäjän valio Enourmus Enfant Terrible (kasvatettu Puolassa, saman omistajan kuin merkkari) sekä nartuissa avoimessa Muru ja valioissa merkkari Puolan junnu- ja muotovalio Zazula Leccinum (joka puolalaisella kasvattajallaan itsellään). Teltan olin saanut aivan kehän laidalle joten siinä oli helppo odotella omaa vuoroaan ja tehdä koiran ja oman olonsa mukavaksi. Murulla oli isossa kevythäkissä koko häkin kokoinen viilennysalusta ja vettä. Kahdella sivulla lisäksi häkituulettimet ja teltassa mahd. monta sivua auki. Eipä Muru suuremmin häkistä olisi pois tullutkaan :). Piti oikein käskeä että saan sen kehään lähtemään. Ensimmäisenä päivänä tuli napattua muutama kuva noista uroksista, mutta harmittavasti toisesta nartusta en kuvaa saanut :(.

Perjantain tuomarina meillä oli siis latvialainen Beata Petkevica. Liettuassa ei kehäsihteerit näytä mitä kukakin saa, välillä et itsekään tiedä mitä olet saanut ennen kuin saat paperin käteen! Kehässä on kaksi kehätoimitsijaa, mutta toinen pyörittää kehää ja kirjoittaa arvostelut (varmaan tästä ja minuuttiaikataulusta johtuen arvostelut on tosi lyhyitä) ja toinen tekee "diblomeita" joissa arvostelu ja diblomi. Lisäksi jos saat muutakin kuin arvostelun niin joka asiasta tulee oma lappunsa (samantyylinen kuin meidän sertilappu) ja kaikki nidotaan yhteen. Lappuja ja lippusia et saa heti vaan niitä joutuu sitten vähän odottelemaan. Ja aina pitää muistaa tarkistaa ovatko laittaneet kaikki ruksit oikeisiin kohtiin heti kun lapun saat käteesi!!! Tuomari sitten saattaa pyörittää kehää kuten nyt tapahtui lähes aina. No niin asiaan. Eli ensin meni avo uros kehään handlerinsä kanssa. Paljon kehässä ei tarvinnut liikkua; ympäri ja edestakaisin ja sitten varjoon seisomaan jossa tuomari arvosteli. Ennen hoffeja oli mastiffeja yms. joilta tuomari pyysi näyttämään hampaat mutta hoffeilta katsoi itse. Sitten kehään musta käyttöuros ja sen jälkeen blondi valio. Kaikki tulivat takaisin paras uros kehään eli kaikki olivat saaneet erinomaisen ja luokkasertin. Koska venäläisellä omistajalla oli kaksi koiraa ja vain yksi handleri, niin tuli esittämään itse avouroksen. Ilmeisesti hieman yllättäin avouros oli paras saaden N-sertin (ns. iso serti) ja cacibin, valio taisi olla kakkonen ja musta käyttöuros kolmonen. Merkkari avouros täyttää lokakuussa kolme ja ei varmaan ole ihan vielä rungoltaan täysin valmis, mutta ihan nätti koira. Käyttöluokan kolmevuotias musta uros ei ollut varmaan ihan parhaassa karvassaan ja antoi hieman pitkäraajaisen vaikutelman. Valioluokan blondi oli viisivuotias ja oli hyvässä turkissa, aavistuksen ehkä punertava. No sitten olikin meidän vuoro. Murun tosiaan otin suoraan häkistä kehään. Taisi helle olla pieni pieni järkytys useammalle koiralle kun perjantaina eivät olleet esiintyneet tai halunneet olla kehässä, mutta kyllä Muru esiintyi tosi nätisti kuumuudesta huolimatta. Aavistuksen perässä vedettävä ehkä, ei edes yrittänyt roikkua kädessäkään. Tuomari kysyi ikää ja kuullessaan sen leperteli koiralle että "hei sinä nuori blondi". Arvostelu oli pikaisesti tehty ja kehäsihteeri pyysi meitä odottamaan sivummalla koska tuomari haluaa nähdä vielä meidät. Jippii! Tämä siis tarkoitti että saatiin erinomainen ja luokkaserti :). Valionarttu oli sitten vuorossa. Ikää tällä nartulla oli aika tasan vuosi enemmän kuin Murulla eli kolme vee. Oikein sievä narttu. Ehkä ei parhaassa turkissaan ja saattoi olla vähän pienempi kuin Muru. Mutta nätit merkit ja kiiltävä turkki ja liikkui hyvin mitä ehdin vilkaista. Sitten meidät vinkattiin takaisin kehään. Eli myös valio oli saanut erin ja luokkasertin. No en kyllä muuta odottanutkaan. Olin täysin valmistautunut että valiohan tässä voittaa. Olin googlettanut tämänkin koiran ja olihan sillä menestystä. Mutta tuomari tulikin kättelemään meitä juoksun jälkeen! Wau! Heti ekana päivänä saatiin se cacib mitä tultiin yrittämään. Wuhuu! Sitten vielä Rop kehä jonka voitti uros. Sehän sopi minulle vallan mainiosti koska tässä vaiheessa jo olin aivan puhki ja hikinen. Ei yhtään edes tehnyt mieli lähtä ryhmään :). Muru pääsi takaisin häkkiin viilentymään ja juomaan ja menin jonottamaan arvostelua. Siinä oli sitten arvostelu venäjäksi eli ei mitään hajua mitä sanotaan, diplomi, laput luokkasertistä, N-sertistä, cacibista ja vsp:sta. Kehässä ei saa ruusukkeita vaan palkinnot saa eri pisteestä. Saatiin luokkasertistä ruusuke, samoin vsp:sta. Cacibista tulee pronssin värinen mitali. Varacacibista saa hopeisen mitalin mikä on minusta nätimpi :D. Rop ei saa ruusuketta vaan pokaalin. Sitten vähän aikaa levättyämme pistin Murulle märän froteeloimen niskaan ja lähdettiin eläinlääkärin luo hakemaan madotusleimaa. Onneksi tien vieressä oli metsä joka varjosti kivasti ja Muru kävi samalla asioillaan. Matoleima maksoi 6 euroa omilla lääkkeillä. Sitten veinkin Murun linja-autoon koska siellä oli ilmastointi ja paljon viileämpää ja kävin purkamassa teltan ja roudasin tavaratkin autoon. Täällä näyttelyssä pidettiin siinä parkkipaikalla ihan yleisesti autot koko ajan käynnissä ja koirat olivat siellä ilmastoidussa autossa. En tiedä millainen otsoniaukko mahtaa olla Liettuan yllä :). No mutta niin pidettiin meidänkin bussi käynnissä ja koirat saivat olla siellä. Me omistajat sitten kehien jälkeen joko istuttiin teltoilla tai ruokapaikalla (jossa tekivät isolla ulkoilmagrillillä pitaleipiä, zazlikia, hamppareita yms. sekä tietysti oli juomaa vedestä kaljaan ja siideriin. Harmi vaan että siiderit oli marjasiidereitä. Muina päivinä oli pelkkää mustikkasiideriä ja se oli pahaa! Oltiin näyttelypaikalla kunnes kaikki ryhmissä olleet olivat autossa ja takaisin päästiin lähtemään seitsemän jälkeen... Tässä kuvia; oma teltta & osa sai autot lähelle kehiä; nämä kuvattu omasta teltasta:

DSC_0001.jpgDSC_0004.jpg

Avoimen luokan uros;

DSC_0029.jpg

Käyttöluokan uros;

DSC_0049.jpg

Valiouros;

DSC_0077.jpg

Tämmöinenkin baari oli koiranäyttelyssä;

DSC_0254.jpg

Hotellilla sitten Murulle ruoka turpoamaan ja käytiin vähän kävelyllä. Hotellin vieressä oli metsikkö jossa kiipelyratoja. Oli lapsille omansa ja aikuisille omansa. Minä en edes uskaltaisi mennä tuohon aikuisten malliin! Siinä oli mm. joen ylitys vaijerilla liukuen. Lisäksi tien toisella puolella on iso sisävesipuisto, sekä kävelykatu jossa illalla kojuja ja puisto jossa illalla musiikin mukaan tanssiva suihkulähde. Kyllä teki suihku itsellekin terää! Ei olisi haitannut vaikka olisi tullut vain kylmää vettä mutta tässä hotellissa kyllä tuli joka päivä lämmintä vettä! Tosin suihkun säätövipu jäi useasti käteen! Lisäksi huoneeni oli kadulle päin ja ikkunan alla vilkkuvat värivalot ja baari! Ensimmäisenä yönähän baari oli onneksi kiinni, mutta ne värivalot kyllä vilkkui huoneeseen asti. Öisin oli pakko pitää ikkuna auki ja puhallin siitä edessä ja verhot sen verran raollaan että ilma pääsi huoneeseen. Ikkunat oli vanhanajan kaksilasiset jotka kiinnitettiin haalla. Talvella sinne varmaan jäätyy! Eli en suosittele hotellia ainakaan talvella enkä kesäkuumalla... Muutenkin oli aika elämys. Seinien läpi ei ääniä kuulunut mutta oven läpi kyllä. Lisäksi ovi ei meinannut aueta tai sitä ei meinannut saada lukkoon. Muutaman kerran ajattelin että kohta soitettava että joku tulee pelastamaan ulos kun ovea ei saa auki. Ovi oli lukittava avaimella myös sitältä päin. Olihan siinä kivoja puuleikkauksia yms. Mutta toisaalta voisi kuvitella että noissa vinttihuoneissa kummittelisi... Portaikossa ja käytävässä oli liiketunnistimet joilla valo syttyi n. puoleksi minuutiksi. Portaiden yläosassa ei ollut valoja ollenkaan! Kyllä taas nukutti, mutta nyt kyllä alhaalla olevan baarin terassin äänet kuuluivat erittäin hyvin sisään. Samoin kadun äänet. Kohdalla oli vielä joku kaivonkansi joka kilahti aina kun joku ajoi sen yli! Ei ole maalla tottunut tuollaiseen meteliin. Mutta kun on tarpeeksi väsynyt niin nukahdin kuitenkin ennen kuin baari suljettiin.

Kuvia hotellilta;

Tästä mentiin meidän "taloon".

DSC_0147.jpg

DSC_0149.jpg

Minun huoneeni oli tuon keskimmäisen varjon yläpuolella;

DSC_0154.jpg

Ikkunoita pestäväksi;

DSC_0163.jpg

Toinen talo jossa meidän bussilaisia;

DSC_0153.jpg

Sisäpihalla kasvaa kurpitsaa;

DSC_0173.jpg

Lauantaiaamuna olikin vähän aikaisempi herätys sillä lähtö oli 8.30. Kehät alkoivat klo 10. Aamulla sitten totesin että Muru oli vihdoin aloittanut juoksunsa. Oliko vaikuttanut että bussissa taisi olla muitakin juoksuisia narttuja. No onneksi Muru on aika siisti. Perjantaina kehäni oli aivan toisessa päässä näyttelyaluetta, nyt sitten keskellä. Moni jätti telttansa perjantaina sinne, mutta en itse viitsinyt kun oli tosiaan niin eri paikassa kehät. Oli suunnitellut laittavani taas aivan kehän laidalle teltan mutta eipä sinne silloin mahtunutkaan. Noh, päätin sitten laittaa ison aivan ison kehän laitaan teltan koska silloin voisin jättää teltan siihen ja olisin lauantain ja sunnuntain kehien puolessa välissä. Näkymä teltasta;

DSC_0131.jpg

Taas teltta & kevythäkki kasaan ja koira bussista. Kävin taas kastelemassa pyyhkeet ja putsasin pahimmat Murun pöksyistä pois. Samalla kastelin taas vähän nivusia, niin viilentää pikkasen. Lauantai oli vielä kuumempi päivä. Varjossa taisi olla +36C. Onneksi hieman tuuli. Meillä piti alkujaan olla slovenialainen Stefan Sinko mutta olikin muuttunut liettualaiseksi Kornelija Butrinovaksi. Ei ole ainakaan Suomessa hoffeja arvostellut. Tällä tuomarilla tuntui oleva myös lämmin kun piteli välillä märkää pyyhettä hartioilla. Ei tosiaan käynyt kateeksi tuomareita näissä näyttelyissä!  Tänään merkkariuros sai joko sileän erin tai eh:n koska ei tullut paras uros kehään, musta käyttöluokan uros oli poissa. Liekö kuumuus ollut liikaa vai todennut että muut on liian kovia paloja, oli kuitenkin ilmoitettu kaikille kolmelle päivälle. Blondi valiouros oli paras uros kaikilla herkuilla. Meillä ei ollut enää mitään suuria tavoitteita kun ne oli jo eilen saavutettu, toki luokkaserti olisi kiva. Tuomari kysyi iän, ei muuta. Taas juostiin ympyrä ja edestakaisin ja seisottiin Juostessa alkoi loytymään jo Murun omaa ihteään eli yritti vähän pomppia käsille. Tallä kertaa kehäsihteeri totesi englanniksi että erinomainen ja luokkaserti. Jes! Sitten valion vuoro. Myös hän sai samat ja taas oltiin yhdessä paras narttu kehässä. Nyt juostiin yhdessä ympyrää ja edestakaisin ja taas ympäri. Lopulta tuomari tuli taas kättelemään meidät ykköseksi! What? Eli taas tuli kaikki. Nyt sitten meitä oli kaksi blondia Rop-kehässä. Taas juostiin yhdessä ympäri ja edestakaisin. Tuomari kävi käpelöimässä molempien etuosia ja selvästi oli vaikea valinta, mutta uros voitti. Eli he joutuisivat juoksemaan vielä kuumassa ryhmäkehässä :). Taaskaan ei mitään tietoa mitä arvostelussa lukee. En edes tiedä onko venäjää vai liettuaa? Nyt vein Murun vesipisteelle ja kastelin koko koiran. Sitten käytiin kävelemässä metsässä jotta tulisi taas asiat suoritettu ja sitten linja-autoon. Nyt meillä oli kahdelta kuljetus hotellille niille joiden ei enää tarvitse jäädä. Niinpä mentiin hotelliin jossa itse menin samantien suihkuun. Onneksi huone oli nyt viileämpi kun olin vetänyt verhot kiinni kun lähdettiin. Siinä sitten vähän yritti jotain syödä ja juoda ja lukea kirjaa (tuli reissulla kaksi kirjaa luettua muuten). Matkatelkkarissa näkyi kaikki kanavat keltaisena ja Liettuassa näköjään kaikki ulkolaiset sarjat selostetaan liettuaksi. Ja ei siis dubata vaan sama henkilö lukee kaikkien vuorosanat oli ne sitten miehiä tai naisia oikeasti. Myöhemmin vein Murun vielä hotellin alueella olevan leirintäalueen suihkuun ja kastelin sen taas. Sitten lähdettiin vähän kävelemään ja kuvailemaan pikkasen. Sen jälkeen otettiin molemmat pienet päikkärit. Illalla vielä käytiin kuvaamassa ja kävelemässä vähäsen. Nyt päätin mennä ajoissa nukkumaan koska vieläkin oli ehkä vähän univelkaa ja seuraava yö menisikin sitten bussissa. Niinpä olin puoli kymmeneltä sängyssä. Noh, ei mennyt niin kuin Strömssöössä nukkuminen. Baarissahan tuntui olevan meno päällä samoin kadulla. Milloin joku kiihdytteli tai soitti poppia niin että ikkunalasit helisi tai tööttäili. Sitten alkoi kaamea pauke. Ajattelin että ampuiko joku vai räjähtikö jotain. Tsekkasin että mitäs Muru meinaa, mutta se makasi lattialla nosti vaan päätään kun vilkaisin. Viereisellä kadulla alkoivat ampumaan ilotulitteita! No kun Muruakaan ei haitannut niin en viitsinyt ikkunaa laittaa kiinni enkä viitsinyt nousta kun raketteja ei näkynyt omasta ikkunasta :(. Seuraavaksi sitten kuuntelin kun ikkunan alla terassilla nainen ja mies englanniksi keskustelivat muutaman juoman ottaneina elämä viisauksia... Huoh! Ja sitten toisen kerran alkoi se ilotulitus. Siis ihan oikeasti, eikö yksi ilotulitus illassa riitä? No jossain vaiheessa kuitenkin sitten sain unen päästä kiinni. Murun iki-ihana äitikoira Rebekka oli lauantaina ollut Joensuussa Rop ja sai myös cacibin. Onnea!!!

Tämä näkyi mm. hotellin ikkunasta. Oli muuten myynnissä ;)

DSC_0159.jpg

Kaupungilla;

DSC_0196.jpg

DSC_0192.jpg

DSC_0186.jpg

DSC_0180.jpg

DSC_0197.jpg

DSC_0201.jpg

Sunnuntaiaamuna oli sitten vähän aikaisempi herätys koska kaikki tavarat oli roudattava bussille ennen aamupalaa ja luovutettava huoneet. Aamuyöllä oli vähän satanut joten ei ollut ihan niin kuuma, mutta kuitenkin lämpöisempi päivä tästäkin tulossa kuin kotoSuomessa koko kesänä. Nyt oli teltta jo valmiina itselläkin kasassa joten sitten suunnattiin. Olisin toki voinut jättää Murun bussiinkin, mutta tykkään että se on oman silmän alla ja sekin on varmaan rennompi kun saa olla emännän seurassa. Tänään oltiinkin sitten kehän toiseksi viimeinen rotu, joten odoteltavaa riitti. Koska ei ollut ihan niin kuuma kuin muina päivinä niin kävin vähän kuvailemassa välillä. Ennen meidän kehää tuli muutamaan otteeseen vettäkin ja jyrisi hieman. Kuitenkin ennen omaa vuoroa taas paistoikin ja lämpötila nousi jälleen. Myös taivaanranta alkoi muuttumaan tummaksi ja uusi ukkonen lähestyi aluetta. Tuomarina meillä oli venäläinen Eugeny Kuplyauskas joka ei myöskään ole Suomessa hoffeja arvostellut. Tuomarikin selvästi alkoi nopeutta tahtiaan kun taivaanrannassa alkoi myös salamoimaan. Tämän tuomarin kehässä oli jo muutaman meidän bussilainen ollut ja kertoivat että on tiukka ja tykkää hyvin liikkuvista koirista. Muuten esiintymisellä ei ole niin väliä. Molemmat venäläisen urokset saivat erit ja luokkasertit. Jälleen valioluokan koira ykköseksi. Nyt minua jännitti oikeasti. Jos tänään sitten jää luokkaserti saamatta, niin vuoden päästä sitten voisi tulla uudestaan kokeilemaan. Reippaasti sitten juostiin kehään ja saman tien ympäri ja edestakaisin liikkeet. Melko nopeasti oli koira tsekattu ja arvosteltu. Jälleen eri ja luokkaserti. Upeeta, mahtavaa. Murusta tuli Liettuan muotovalio!!! Nyt jo toivoin että valionarttu oikeasti saisi sen cacibin koska sitä he ovat täällä hakemassa. Valio sai myös erin ja sertin ja viimeisen kerran sitten oltiin samassa kehässä.  Ja viimeisen kerran tuomari viittasi meidät ykköseksi. Jälleen rotunsa parhaan valinnassa oli kaksi blondia. Ja jälleen uros voitti. No tämä nyt oli ihan odotettavissa, mutta ei haittaa :) :) :). Tuomari ehti juuri arvostella viimeiset koirat kun ukkonen tuli päälle ja taivaat aukenivat. Ihan kunnon ukkonen siitä yli pyyhkäisi mutta ei kestänyt kauaa joten pääsi hakemaan arvostelun joka oli taas venäjäksi ja palkinnot. Sekä hakemaan heti paikan päällä valiovahvistuksen. Tunnin kesti saada valiotodistus. Edellisinä päivinä saaneet saivat aina seuraavana päivänä mutta nyt tekivät sitä mukaa kuin ehtivät. Ukkosen jäkeen ilma oli tosi kostea, kuin kasvihuoneilma. Vein Murun autoon ja menin kasaamaan tavaroita. Teltankin joutui laittamaan märkänä pakettiin kun tuli tasaisesti pieniä vesikuuroja ja sitten taas paistoi mutta ei niin paljon että olisi kuivanut. Koska me ei saatu pokaaleja, kävin itse ne ostamassa. En nyt jokaisesta vsp-sijoituksesta pokaalia ostanut... Ostin yhden pokaalin vsp:stä ja sellaisen johon saa ne cacib mitalit kiinni. Samanlaisen ostin myös Rinolle koska sillä myös kaksi noita mitaleja niin senkin mitalit saan sellaiseen. Lisäksi ostin muotovaliosta pokaalin. Ei niitä meille liikaa ole kerääntynyt :).

Ryhmissä kävivät meidän bussista viitosryhmään asti ja yksi sijoituskin tuli pitkäkarvaiselle collielle veteraaneissa :). Meidän bussissa oli siis 21 ihmistä ja löytyi useampi pitkäkarvainen collie, kolme pitkäkarvaista weimarinseisojaa, kääpiöpinsereitä kolme-neljä?, kaksi australianpaimenkoiraa, flätti, labbis, suomenpystäri, norjanharmaa, jämpti, gorgeja kaksi, kolme salukia, australianterrieri, lhasa apso?, lapinporokoira, kaksi bernhardilaista (kotiinpäin tuli kolme), pyreneiden mastiffi. Olikohan siinä kaikki? Ajamaan lähdettiin viideltä iltapäivällä ja tällä kertaa ajettiin Vilnan kautta. Vaikka sielläkin oli tietöitä niin silti meni vähän nopeammin ja oli pääosin parempaa tietä. Vaikka kyllä Vilnassa oli välillä aika kamalaakin tienpätkää. Tultiin varmaan noin kolmella pysähdyksellä. Tällä reissulla on jokaisella on vain oma penkkinsä, niin nukkuminen vähän oli vaikeeta. Ja muutenkin olen huono nukkumaan autossa. Onneksi olen niin lyhyt että voin yrittää käpertyä erinäisiin asentoihin. Kuskia hereillä pitämässä oli koko ajan pari naista. Välillä vaihtoivat että jokainen pääsi vähän nukkumaan. Kuski oli nukkunut autossa päikkärit näyttelyn aikaan. Ja kuski muuten esitti kahtena päivänä kai suomenpystykorvan :). Tallinnassa oltiin aamuviiden jäkeen. Koirat pääsivät vielä asioilleen ja odoteltiin että päästään laivaan. Laiva takaisin Suomeen lähti 7.30. Taas piti syödä vähän aamupalaa. Sitten ostamaan vähän karkkia tuliaisiksi kotiin. Vähän aikaan istuskelin katsellen merta mutta alkoi sen verran mennä pilkkimiseksi että kävin penkille ja otin pienet tirsat vielä. Laivasta viivana ulos ja pikamarssia hakemaan auto parkista ja ajamaan bussin lähelle että saan kamat autoon ja koiran autoon. Muilla kiire taas jatkaa matkaa kohti pohjoista. Tosi kiva vaan siinä bussiparkissa olla auton kanssa. Jouduin kaksi kertaa sen siirtämään bussien tieltä. No kaikki taisi tulla mukaan ja ei kun ajamaan kohti kotia. Navigaattorista huolimatta onnistuin söheltämään niin että piti taas yksi uukkari tehdä Helsingissä. Päästiin kuitenkin ehjänä kotiin vaikka kyllä vähän välillä väsyttikin. Oltiin puolilta päivin kotona. Ei kun autoa purkamaan ja pyykkäämään. Teltta piti koota pihalle kuivamaan. Muru kävi pistämässä Rinon järjestykseen ja Rino heti keksi että toisella on juoksut. IIIIIhanaaa! Ulkona nuohottava Murun jäljet. No nyt ovatkin erotettuna kolme-neljä viikkoa. Kun sai matkakamat purettua ja suihkussa käytyä, alkoi kodin raivaaminen. Ei ollut kyllä imuria ulkoilutettu sillä aikaa tai ulkokukkia kasteltu. Että heti paluu arkeen.

Nyt ei sitten kesälomalla päästä harrastelemaan kun Murulla tosiaan ne juoksut. Huomenna pitäisi viedä kirpparille kamalasti lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja sunnuntaina pitää Ninan 13 v synttärit. Lisäksi pitäisi tehdä vaihtopalstalle kansiot kamoista joita ei kirpparille viitsi viedä. Koulukin alkaa nyt torstaina... Että sellaista. Positiivista on että ei olisi enää hirveän monta mattoa pestävänä :). Vielä on kesää jäljellä....

Mutta näillä jaksaa ;

DSC_0304.jpg

Liettuan Muotovalio Oma Rakas Ottilia

DSC_0071.jpgDSC_0182.jpg

Nyt loppuu hehkutus ja palataan arkeen :D