Tokotreenit jäi kuukauden tauolle ja tänään sitten suunnataan katsomaan Kouvolan Palveluskoirayhdistyksen treenejä. Ei olla tuolla käyty pitkiin aikoihin, kun tykkään enempi tuolla tokotreeneissä käydä. Tokopuolella kun tehdään kaikki ryhnässä liikkeitä, niin tulee sitä häiriötä enempi ja sitä juuri kaivataan. Tosin luulen että tuo pk-kenttä aiheittaa RInolle jo alkuun tarpeeksi häiriötä kun on nurmipohjawink. Iskee se jälkikoiravaihde päälle nääs....

Otto:
Otto tykkää olla lähinnä sisällä näin kesällä, oikeastaan aina nykyään. Lenkit on ihan lyhyitä mielenterveyslenkkejä. Se kyllä meilellään menisi pitempiäkin, mutta fysiikka ei ole yhtä nuori kuin mielifrown. Ylös pääseminen on vaikeaa ja liukkaalla alustalla ei pääse ylös ilman apuja. Niinpä eteiseenkin laitettiin ihan sitä varten matto, että siinä makailee ja pääsee ylös siitä. Yhteisen ajan mittaa ei tiedä, mutta talvi voi olla jo liikaa....

Rino:
Rinolla intoa riittää vahtia tiluksia. Myös ilmavalvonta toimii kaiken elollisen suhteen! Rino on aika hyvässä turkissa ja ei vielä (kop kop) ole aloittanut karvan heittoa. Eiköhän se kohta ala... Suunnittelin vakavasti jo BH-kokeeseen ilmoittautumista, mutta vielä kuitenkin jänistinsmiley. JOS oikein hyvä päivä Rinolle sattuisi, se voisi päästä tottiksesta läpi ja kaupunkiosuudella haastavinta olisi varmasti se toisen koiran kohtaaminendevil. Täällä kun ei pahemmin kohtailla ketään ja jos kohdataan Rinolle laitan kuonopannan, kun nämä kaikki ei ole hirveän ystävällisiä koiria täällä. Eikä Rinokaan välttämättä tule urosten kanssa toimeen... Vaikka olihan se juhannuksena nenä kontaktissa beagleuroksen kanssa! Eikä syönyt sitä! Beaglen isäntä oli vähän "juhannustunnelmissa" ja tuli tiellä vastaan. "Ei tää mitään tee, she vaan haluaaa tutushtua". Juu beagleuroksella oli kaikki selkäkarvat pystyssä (oli kuin ridgeback) ja kielloista huolimatta mies tuo koiransa Rinon nenän eteen. Mulla on Rinon hihna pistetty kaulan ympäri että voin suunnilleen kantaa sen ohi, mutta kuinkas ohitat kun se tuo koiransa siihen. Onneksi kumpikaan koirista ei sanonut toisilleen mitään ja kaikki pääsivät hengissä jatkamaan matkaa. Voitte arvata että vähän kiehuin!!!
Eli meidän pitäisi harjoitella toisen koiran kohtaamista ja muutenkin käydä vähän kaupugilla. Ja ei tietysti pahaa tee siihen tottiksen harjoitteluunkin panostaminen... Toivottavasti päästään tänään ainakin kokeilemaan henkilöryhmääsmiley. Näyttelyissä käydään ainakin Lammilla, Mästsälässä, Mikkelissä, Kuopiossa ja Luumäellä. Tervikselle ei tänä vuonna tulla. Vaikka onkin mukavaa nähdä tuttuja ja paljon hovarontteja, niin suuntaan samana päivänä Mikkeliin. Terviksellä kun ei nuo tuomarit Rinon päälle ymmärrälaugh. Ehkä sitten taas ensi vuonna!

Minä:
Odottelen kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Kukapa ei odottaisi??? Kuukausi olisi vielä töitä ja melko tiukkaan tahtiinkin vielä. Oli tarkoitus että teen nämä kesä- heinäkuun vähän vähemmän töitä Saran hoitojärjestelyiden takia, mutta heinäkuun työvuoroissa oli tämä asia kokonaan unohdettu. Niinpä sitten pari viimeistä työviikkoa Sara sitten saa nauttia mummojen seurasta vanhempien ollessa töissä. Sarahan aloittaa koulun elokuussa, joten sen takia toivoin lomankin elokuulle. Saadaan sitten jonkinlaiset rutiinit ennen kuin minulla taas alkaa työt! Nina taas on ollut kotosalla koko lomansa (täyttää kohta 10v). Viikon oli ratsastusleirillä ja hevoskärpänen vain kiristi otettaan vaikka tipahti saman hevosen selästä kolme kertaa! Onneksi oli shettis minkä selästä tippui (ei korkealta tipahtanut). Leirikisoissa Nina oli ollut 2. Syksyllä sitten jatkuu tyttöjen ratsastukset, jos vaan mahtuu tunneille!
Nyt kun autokuume parannettu, vaivaa remontti-, kissanpentu- ja koiranpentukuumesmiley. Pitäisi saada tehtyä ainakin tytöille omat huoneet syksyyn mennessä. Tietty paljon muutakin remppaa tässä olisi, mutta se lottovoitto vaan ei tule oikeaan osoitteeseen (vinkkinä Veikkaukselle). Ja isäntäkin on töissä ilman lomia, niin se varsinkin hidastaa edes projektin aloitusta... Kissanpentua meillä halajaa lapsetkin. Meillä olisi kyllä tilaa ja tilausta yhdelle hiirikissallesmiley. Mielellään vielä sellaiselle vähän pitempikarvaiselle ja ehkä kilpparikuvioiselle tai harmaalle... Ja tietysti se koirakuumekin vielä kaupan päälle. Oton taival ei ehkä enää pitkä ole ja Rino kyllä jaksaisi riekkua jonkun riiviön alun kanssalaugh. Ainut vaan että itsellä on noita kriteereitä tulevan pennun suhteen. Jos kyseessä on siis hoffi, sen tulee olla blondi narttu. Tietysti terveistä suvuista, tervepäinen, kaunis, myös harrastuskoiran luonteen omaava, hyvähermoinen ja pitkäpinnainen (kestää lapsiperheen arjen ja Rinon). Ja rajoittavin tekijä on tietty se että ei välttämättä sukutaulusta löytyisi ne kaikki Suomen käytetyimmät jalostuskoirat. Jos joskus itse tettäisi pentuja, niin uroksen etsintä nartulle jolta löytyy ne "kaikki" koirat sukutaulusta on aika haastavaa! eikä hirveän kaukaa ulkomailta viitsisi lähteä etsimään pentua (paitsi jos se lottovoitto tulisi!). Niinpä tässä jatkan kasvattajien sivujen seurailemista koti- ja naapurimaissasmiley.
Vähän houkuttaisi käydä vielä tänä vuonna kerran näyttelyssä ulkomailla, mutta kuten isäntä toteaa että Rino ei tarvitse mitään kun siitä ei jalostuskoiraa tule. Mutta silti meiltä puutuisi Liettuasta se yksi serti muotovaliosta....
Järjestelmäkamerani lähti eilen huoltoon, kun kennossa on keskellä musta piste! En tiedä onko likaa vai pikselivirhe kuten myyjä epäili. Mutta onneksi takuuta oli vielä muutama päivä jäljellä, joten toivottavasti tulee korjattuna ja putsattuna takaisin! Niinpä sitten olen pokkareiden varassa siihen asti....
NAUTTIKAA KESÄSTÄ JA NÄISTÄ LÄMPÖISISTÄ PÄIVISTÄ KUN NIITÄ VIHDOIN MUUTAMIA ON cool. Vaikka koirat ei niin nautikaan....