Keskiviikko oli varsin tapahtumarikas päivä. Siis pian huomaatte kuinka tylsää minulla normaalisti on....

Aamulla oli töihin meno aamuseiskaan. Siinä sitten klo 6.30 lähdin viemään Saraa päiväkotiin kaameassa sumussa. Me asumme siis keskellä peltoa ja metsää sitten löytyy mm. sieltä meidän oman tien päästä. Ja kun ei ole metsää talon ympärillä ei ole oraviakaan (paitsi kerran ja ei ollut kauaa, kun koirat jahtasi sen peltoa pitkin takaisin metsään). Niinpä hieman yllätyin kun omalla tiellä orava yritti tehdä harakiriä juoksemalla auton alle. Onneksi jarrujalka oli jo hereillä ja oravakin osasi hieman jarruttaa. Muuten olisi oravaparan henki minun kontollani.

Minulla oli sitten varattu työterveyslääkärille aika, kun tuo koipi on kiukutellut. Ensin ei tahtonut pystyä astumaan vasemmalla jalalla, kun sattui jalanpohjaan niin pirusti ja jalkaa särki mm. öisin. Sitä sitten itsehoidin Ibumaxilla ja Voltaren-geelillä. Mutta sitten alkoi 1/4 jalkapohjasta puutua. No lääkäri totesi että minulla on rasitusvammana "luupiikki" ja puutuminen johtuu hermopinteestä. kestää kuulemma pitemmän aikaa kun parantuu ja kirjoitti lähetteen fysioterapiaan (jumppaa yms.). En ole vielä tilannut aikaa, mutta jos nyt kävisi katsomassa mitä ne keksisi? Kyllähän tuolla jo ihan kävelee, mutta vähän inhottavan tuntuista kun osa jalasta on puuduksissa.

Illalla sitten suuntasin Rinon kanssa ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun tokotreeneihin. Odotukset ei olleet mitenkään kummoiset. Yleensä treenitauon jälkeen Rino on ollut ihan piip piip pihalla. Niinpä olin ihan äimänä kun siltä löytyi oikein halua tehdä ja keskittyä minuunkin. Varsinkin kun meidän vieressä oli sammari, joita Rino on pennusta pitäen ihqunnut. En tiedä onko joku black & white-juttu, mutta aina se sammareihin kiinnittää huomiota! Olin siis tosi tyytyväinen treenien jälkeen, vaikkei kaikki mennyt täydellisesti mutta tästä on hyvä jatkaa... (Ensi kerralla varmaan menee sitten ihan puihin).

Ennen treenejä siinä odoteltiin meidän ryhmän alkamista. Yksi naisihminen siinä sitten katseli Rinoa pitkään ja tuli sitten sitä moikkaamaan. Kysyi että "eihän tämä ole nöffi???" "Juu ei kun musta hovawartti". "Ai sellaista en ole nähnytkään. Kylläpä se on komea!" "No kiitosta vaan".

Kotiin ajellessa isäntä sitten soitti että meidän tielle on laskeutunut kuumailmapallo! No jätin sitten oman auton meidän tien alkupäähän niin syrjään että siitä mahtuu ohi. Pihalle en päässyt kun se pallo oli meidän tien yli ja ennen kun tuli niiden noutoauto ja pallo oli paketissa, meni noin tunti aikaa. Rinon otin autosta, että vien sen kotiin syömään. Rino kun näki vieraita tyyppejä meidän tiellä pyörimässä, niin hän kyllä ilmoitti melko vakuuttavasti mitä mieltä hän on siitä asiasta. Pallossa oli Iltalehden toimittaja joka oli tehnyt juttua rakettimiehestä. Tyypillä siis raketit jaloissa ja jonkin sortin liito(orava)puku. Se sitten oli hypännyt pallosta ja liidellyt Kouvolan yllä. Toimittaja halusi sitten tehdä Rinon kanssa tuttavuutta. Rino kävi haistamassa että jaa tällainen tyyppi ja se oli siinä. Se ei ole suunnattoman kiinnostunut vieraista ihmisistä. Tai ainakin se itse valitsee ne joihin haluaa lähemmin tutustua. Juttua tuosta rakettimiehestä pitäisi olla lauantain Iltalehdessä. Täytyy kai käydä ostamassa....

Nyt on viikko lomaa. Yrityksenä pestä ikkunoita (paitsi jos sataa) ja ehkä vähän touhuta koirienkin kanssa....

P.S. Lisäksi treeneistä kotiin tullessa harakiriä yritti pari teiniä kaksi päällä skootterilla. Tulivat mutkan takaa väärää puolta ja vain nopeat reaktiot taas estivät niiden olemisen meikäläisen konepellillä. Oli pojillakin vähän kauhistunut ilme... toivottavasti oppivat jotain!!!