Tänään oli niin kaunis ja sopivasti tuulinen syyspäivä, että uskauduttiin metsään Rinon kanssa.Tuuli sen verran että kaikki ötökät pysy kaukanasmiley. Rinoa en tosin irti laskenut kun on paras sieni/puolukka-aika. Joka syksy olemme aiheuttaneet jollekin mummolle melkein halvauksen kun Rino on käynyt yllättämässä jonkun poimijan ja haukkunut tietysti sen pystyyn... Otettiin siis varman päälle eikä törmätty keneenkään! Digipokkarinkin varasin mukaan joten tässä kuvasatoa...

Lenkin korkeimmalta kohdalta (vähän zoomattuna):

Ja sitten poseerataan ja tullaan alaspäin:

Metsässä olisi kyllä sieniä, mutta meillä ei niitä oikein kukaan syö (paitsi jos ne oikein piilottaisi ruokaan), joten saavat kasvaa siellä, samoin puolukoita meillä syö vain isäntä.

Sitten tultiin loppulenkki ihan tietä pitkin ja kotitien päähän:

Rino ihmettelee mihin se emäntä jäi????

Oton kanssa käytiin pellolla vain ja kävin kuvaamassa oudot leivänpalat joita löytyi tuolta peltotien toisesta päästä. Näytti patongin tai ranskanleivän palasilta joita oli n. metrin  välein. Onneksi koira oli hihnassa kun nuo huomasin! Ei niissä mitään epäilyttävää näkynyt mutta paikka on tosi outo. Ihan metsän reunassa peltotiellä jossa ei kulje kuin työkoneita yleensä....

Tässä tullaan samaista peltotietä kotiinpäin ja valkoinen torppa on meidän talo.

Otto kieli vyön allacheeky:

Sitten vielä elokuinen kuutamo, kurkia ja loppuun kissat:

Ekan kerran käytiin tokossa kesätauon jälkeen viime viikolla. Meni mielestäni yllättävän hyvin. Siis siihen miten vähän ollaan treenattu. Nyt ei joka viikko päästä treeneihin kun työt vähän haittaa. Mutta täytyy taas ottaa itseään niskasta kiinnicheeky.

Ja nyt täytyy lähteä sitten sinne töihin....Kauniita syyspäiviä!