Tuli tässä kahlattua kolmas Cesar Millanin (Koirakuiskaaja) kirja: Perheen koira. Alkoi jo vähän tuntua toistolata tuo kirja kahden edellisen aikaisemmin luettuani. Eli taas painotettiin, että koiralle pitää antaa tarpeeksi fyysistä liikuntaa, rajoja ja hellyyttä. Ja tässä järjestyksessä. Ja tätä kyllä kannatan, ainakin hoffien kanssa. Kyllä tarpeeksi liikuntaa ja aivotyöskentelyä saanut hoffi on paljon tyytyväisempi ja tasapainoisempi, kuin koko päivän sisällä maannut hoffiNauru. Tosin ainakin itsellä aina välillä työt ja lapset vähän rajoittaa tätä.... Ja varsinkin näillä pimeillä, märillä keleillä on tosi tylsää lähteä lenkilleOtsan rypistys. Vaikka tuli eilenkin taas talsittua loskassa iltakahdeksalta koiran kanssa lenkki. Tämä on sitä koiran omistajan ihanuutta... Ja tänään taas saa kaivaa imurin esiin. On tuota hiekkaa sen verran taas tullut sisälleHuuto. Toinen perusajatus mitä Millan painottaa on että koiraa ajatellaan 1. eläimenä 2. koirana ja 3. Rinona, Ottona tms. Eli ei liikaa inhimilistetä koiraa, koska se on koira. Tunnustan! Kyllä voisin pitää parempaa kuria koirilleni. Mutta kyllä tahtoo lipsua, että kun koira tulee rapsutettavaksi niin rapsutan. Vaikka ihmisen pitäisi määrätä milloin rapsutetaan!

No on tässä keskusteltu erityisesti Rinon kanssa vähän kumpi määrää, kun tuota tassua on hoidettu. Yrittää värillä hörähtää, niin sitten taas keskustellaanSilmänisku. Tötsän otin siltä pois, kun ylettyi tötsästä huolimatta takatassuun. Laitoin siihen sitten sukan, jonka on antanut olla aika nätisti. Tänä aamuna oli ottanut pois. Otto on yhä tötteröpäänä. Mutta aika kivasti on alkanut reiät paranemaan, kun ei pääse nuolemaan. Yksi vielä vuotaa jonkin verran, mutta ei enää ole turvoksissa. Ja Otto lähti ihan intopiukeena eilen postilaatikollekinHymy. Pääsee isäntäkin taas lenkille! Toivotaan että kohta ovat taas kunnossa...