Jos nyt loman lopuksi saisi aikaiseksi päivittää bloginkin ajan tasalle. On tullut oltua tällä sarallakin ihan lomalla :D

Heinäkuu meni siis ihan työn merkeissä. Meilläkin melkein koko ajan oli joku saikulla kesälomien lisäksi, että ei töissäkään liian leppoisaa ollut. Olin pyytänyt vapaaksi tuon Terviksen erkkarinäyttelypäivän ja ihan viimeiseen asti arvoin että ilmoitanko ketään sinne "haukuttavaksi". Itsellä oli motiivina lähteä lähinnä katselemaan uroksia "sillä silmällä", koska tuolla usein koiria joita ei muissa näyttelyissä ollenkaan näy. Lopulta päädyin siihen että Rinoa en ilmoita, koska saksalaisilta erikoistuomareita häntämutkalla lähdettäisiin taas varmalla hylsyllä ja Rinolla jo yksi hylsy on tältä vuodelta Tampereelta. Otin sitten riskin ja ilmoitin Murun kun tiesin että kasvattajakin sen sinne haluaa... Tietysti heti ilmon jälkeen Muru aloittikin kunnon karvanlähdön ja täysin bikineissä ollaan nyt menty. Sillä on selässä sellainen irokeesi ja jaloissa hapsut. Runko on aivan sileä... Tämähän on omilla koirilla ihan peruskauraa aina erikoisnäyttelyissä! Mutta Murunkaan kanssa ei tavoitteita ollut. Edellisvuonna korvista T joten hylsyä nytkin oltiin hakemassa...

Hoffit pyörivät viidessä eri kehässä, joten ei vaan pystynyt kaikkia uroskehiä seuraamaan kun piti omaakin kehää pitää silmällä. Kuitenkin avoimesta luokasta ehdin katsastaa alkupään ja siinä olikin jonkin verran koiria joita en ole ennen nähnyt. Muutama ihan kivakin siinä olisi, mutta luulen että ovat aika haluttuja tämän esiintymisen jälkeen. Ja ovat tietty sen verran nuoria että ne luonnetestit ovat suorittamatta. Kuinka vaikeaa voi olla löytää sellainen uros joka olisi terve (myös suvut), ei ole blondi, olisi kaunis vai pitääkö sanoa komea (tuli nähtyä löysiä ranteita, notkoselkää, yms.), olisi kivaluonteinen ja mielellään luonnetestattu sekä olisi suvut joita ei olisi käytetty ihan kamalasti. Murun takaa kun jo Jopi löytyy, niin sekin rajoittaa aika paljon. Monen komean koiran takaa kun se löytyy...

Sääkin oli kesäisen vaihteleva. Pääosin paistoi (liikaa), mutta välillä myös vähän sateli iltapäivällä. Meillä oli tuomarina tsekkiläinen Dusica Buser. Jos olisi tosiaan ollut saksalainen niin hylsy olisi tipahtanut. Valionarttuja oli ilmoitettu 8. Ei yhtään mustaa, kolme kullanväristä ja loput merkkareita. Kaikki muut valionartut ennen meitä olikin saaneet erinomaisen kunnes me päästiin kehään... Noh me korvat oli se kompastuskivi kuten jo tiesinkin. Tuomari kertoi että hän niin kovasti tykkää tästä nartusta ja ihan sydäntä särkee kun joutuu antamaan erittäin hyvän valionartulle, mutta ne korvat! Kertoi vielä että niitä voi hieroa joka päivä monta kertaa päivässä ja nuo korvien "alla" olevat karvat pitää leikata niin ne korvat EHKÄ saattaisivat taittua oikein kun koira on skarppina... No epäilen kyllä että enää tässä vaiheessa muuttuvat. Myös toinen blondinarttu sai samasta syystä eh:n. No sepä oli siinä mutta ei nyt sitä hylsyä kuitenkaan saatu. Että ihan kiva päivä oli kuitenkin. Paljon oli tuttuja hoffi-ihmisiä ja aina tulee joku uusikin joukkoon. Kameran kanssa siellä yritin heilua rotunsa parhaan valintaan asti. Sitten pistin leirin kasaan. En enää jaksanut seurata kasvattaja/jälkeläisluokkia kun sunnuntaina oli tiedossa taas työpäivä. No ylläri ylläri... Hyppäsin autoon ja käänsin virta-avaimesta: naks! Uskollinen Foordi ei inahtanutkaan! Se oli isännälle tehnyt saman kerran aikaisemmin tänä kesänä, mutta ei sen jälkeen. Ja nyt tietty kun olen muutaman tunnin päässä kotoa. Ei kun soitin isännälle että mitäs nyt???? No se käski hankkia työntäjiä ja työntämään sen käyntiin, Onneksi sentään olin parkkeerannut auton niin päin että pystyi työntämään käyntiin. Piti sieltä käydä huikkaamassa salskeita miehiä työntämään ja kolmen miehen voimalla saatiin käyntiin. Kiitos paljon vielä kerran. Turvallisesti päästiin kotiin eikä tullut mieleenkään pysähtyä matkalla :).

Tervikseltä ei omasta koirasta tullut kuvia kun ei satuttu kenenkään linssiin.... Arvostelu löytyy tuolta sivusta....