Tänään 3.3. Rino täyttää 3 vuotta!

Aikuisen hoffin merkkejä on jo havaittavissa. Mm. ihan kaikki ei enää mene kurkusta alas. Esimerkkeinä mainittakoon tomaatit, jotka heitettiin ruokakupista lattialle ja taskusta löytynyt päivän vanha juuston pala, jonka se hautasi pihalle! Ennen nämäkin olisivat uponneet aivan kyselemättä... Rino ei koskaan ole ollut mikäänsuuri säheltäjä, vaan on aina osannut rauhoittua. Joten tässä en sitten aikuistumista huomaa. Lenkillä vedetään yhä, ainakin menomatka. Niiiiiiin paljon ihania hajuja on maailma pullollaan. Ja lähes kaiken liikkuvan perään pitäisi sännätä, mikä ei välttämättä ole ihan hyvä asia! Mutta ehkä ensi vuonna voisi jo ajatella vaikkapa luonnetestiin menoa.

Sitten joukkoon nostalgiakuva;

Näin ihania ne ovat pieninä ja nukkuvina ja ei aikaakaan, kun niistä tulee tälläisia;

Ja aamun huomion hakuisuutta;

No sai sitten oikean lahjankin, ettei tarvinnut lasten käsineeseen tyytyä;