Nyt sitten onkin vuoden vaihteen jälkeen pakastanut kelit ja välillä jo hätyyteltiin lähellä -30 astetta. Viekä kun ei ole lunta kuin sentti, niin tuntuu entistä kylmemmältä. Näin vanhassa talossa kun muutenkin vetää ja nyt ei ole edes lunta mitä voisi kivijalan ympärille kolailla. No toisaalta Merikarvialla oli tullut 70 senttiä lunta kerralla että ehkä jotain siltä väliltä, kiitos! Onneksi tällä viikolla on ollut vapaata keskellä viikkoa ja iltavuoroa että olen voinut likat viedä kouluun/bussille kaikkein kylmimpinä päivinä. Meillä töissä hajoaa aina pakkasella toiset ulko-ovet ja ollaan sitten siellä oltu koko porukka paksut fleecetakit päällä. Nenä vuotaa mutta ei vielä ole kipeäksi tullut vaikka välillä iltaisin pientä lämpöä on ollutkin. Vähän tuntuu että poskiontelot on täynnä räkää... Erehdyin hetkeksi siihen tiskille ilman takkia, niin hampaat löi loukkua. Huoltomiehet tykkää kun laitan jatkuvasti huoltopyyntöjä :).

Torstaina oli kaikkein kylmin päivä ja tietenkin juuri siksi päiväksi olin varannut Anjalaan eläinlääkäriajan. Ja saanut sen klo 8.30. No ei kun säätä uhmaamaan ja autokin lähti jopa piuhan päästä käyntiin (meillä ei ole talleja). Vähän oli Foordi kohmeinen, mutta alkoi ne jarrutkin sieltä löytymään. Koko matkan vahtasin lämpömittaria ettei ainakaan rupea keittämään ja itsellä tietty täysi toppavarustus päällä.  Rinolla oli menossa rokotukset vanhaksi ja Muru tarvitsi rabieksen tuota suunnitelmissa olevaa Venäjän reissua varten. Rino otti vikisemättä piikin vastaan. Kerroin Rinon takatassusta joka on vaivannut jo pitempään. Reilu vuosi? sitten saman tassun sisäpuolelta leikattiin patti joka tuli ja meni rasituksen mukaan. Aina kun oli pitempi/rankempi lenkki tai riekkuminen niin tassun sisäreunaan tuli patti johon kerääntyi veristä nestettä. Arveltiin että siellä on joku vihne tms. joka ärsyttää sisältäpäin tassua. No sehän tosiaan leikattiin ja siitä löytyy vuoden takaa kertomusta (ei mennyt ihan kuin Strömssöössä). Lähes saman tien tuli saman tassun ulkoreunaan samanlainen ja se on nyt sitten mennyt ja tullut. Eläinlääkäri totesi että sitten tarvii olla nivelessä jotain vikaa, eli ilmeisesti siinä tassussa nivelrikkoa :(. Rino sai kymmenen päivän tulehduskipulääkekuurin ja canofiten tyylistä juttua siihen laitettavaksi. Katotaan miten tehoaa. Koirassa on ainakin virtaa, tosin saattaa johtua että pakkasten takia oli tuo liikuntakin muutamia päiviä vähän vähäisempää....  Täytynee ruveta syöttämään jotain lisäravinteita myös. Ainakin Nutrolin Nivelvalmistetta on kehuttu? Murulle päädyin kuitenkin ottamaan myös kaikki rokotteet niin voidaan koko vuosi reissata ihan rauhassa. No ihan kuin olisi varaa reissata, mutta jos pari kolme reissua yrittäisi tehdä ennen mahdollisia pentusuunnitelmia. Muru ei sitten ottanut piikitystään ollenkaan niin tyynesti. Siihen kun oli piikki laitettu niin alkoi sydäntäsärkevästi huutamaan. Lääkäri totesi että se voi vähän kirvellä. No niin tuntui ainakin meidän diivan mielestä tekevän. Juuri kun on ollut puhetta, että koirat peittävät kipunsa, niin ei tämä ainakaan! No hengissä selvisi sekin.

Auton takapaksin luukku oli sisäpuolelta aivan huurussa kun kotiin päästiin. Loppupäivä sitten vietettiinkin sisätiloissa aika tehokkaasti :).

Pikku hiljaa tuonne tuleviin on näytelmiä lisäilty. Vielä aika monesta odottelen tuomareita. Saisivat pikku hiljaa ilmestyä, niin voisi ruveta suunnittelemaan minne voisi kesälomaa toivoa. Olisi toisaalta kiva päästä hoffileirillekin kun olisi nyt inhimillisen matkankin päässä. Mutta taitaa olla jo varattu se ajankohta... Mitään muuta tavoitteita ei ole kuin se yksi cacib Murulle saada ja Rinon kanssa toki olisi kiva veteraanikehiä vähän kierrellä. Muutoin ei lomalle hirveitä suunnitelmia ole. Lepäilyä, nollausta, mattojen pesua ja lasten kanssa jotain pientä reissua varmaan laivalle tai Serenaan tms. Kohtahan se kesä taas on :). Aika menee niin kamalan nopeasti nykyään....