Mitäpä tässä olisikaan tapahtunut...? Aika hiljaista pitelee.
Sunnuntaina olisi ollut jälkikauden päättäjäiset saunan ja kisailujen merkeissä, mutta koska viikolla ei itsellä ollut vapaapäivää niin jätin väliin. Sen sijaan tein melkein kaikki rästissä olevat kotihommat, aloitin ikkunan pesua ja siivosin alakerran oikein kunnolla (mitä ei kyllä enää huomaa). Jos ensi viikon loppuna sitten loput ikkunat ja yläkerran yrittäisi siivota.
Rinon kanssa on oltu paljon metsälenkeillä ja nautittu vaihtelevista syys säistä. Pääosin on kyllä ollut ihan kauniita ilmoja ja ihana ruska. Pitäisi ottaa kamera mukaan tuonne metsään. Tosin Rinosta ne lenkillä otetut kuvat ei välttämättä ole kovin edustavia... kieli roikkuu polvissa jne. Nyt alkaa olla jo hieman viileät kelit ja pitää ihan pukeutua ulos! Sen kun saisi vielä menemään perille tuolle jälkikasvullekin. Siivosin pihalta jo suihkulähteen, suurimman osan kasteluletkuista, grillin ja kesäkukat ruukuista. Lupasi jo kunnon yöpakkasia ja ensi yöksi yhden lumihiutaleenkin. Viime yönä oli jo autokin johdon perässä, niin oli mukavampi lähteä töihin.
Jostain syystä joku koirista oli tehnyt viikon loppuna kahtena yönä p****t olkkarin lattialla! Toisena yönä heräsin, kun Otto kakoi ja oli yökännyt siihen keon viereen. Eilen aamulla kennelväen yllätys odotti sitten isäntää, kun heräsi kouluun. Jotenkin epäilisin että Otto oli syyllinen??? Otolla muutenkin menee vähän huonosti. Taas tuntuu etujaloissa "rupia", eli ilmeisesti ihotulehdus taas tulossa/olemassa. En tiiä mitä tolle koiralle teen? Sitten kun hakee taas antibioottia, pitää "lääkitä" ettei hiiva lehahtaisi. Ja mistä tuo johtuu? Kun kuitenkin kilppariarvot oli ok kuukausi sitten lääkkeen noston jälkeen ja lähinnä tuolla iholla/karvattomuudella oireilee tuota. Eli eikö nuo arvot pysy yhtään kohdillaan, vai mitä lie? Ikääkin on kuitenkin jo tuo 8,5 vuotta. Olisi ihanaa saada tuo lääkitys toimimaan... Tietty kastraatio olisi yksi vaihtoehto, JOS se johtuisi hormoneista. Joka tapauksessa Otolla tuo vakuutus maksaa kyllä itsensä takaisin!
Rinon kanssa raahasin itseni tokotreeneihin parin viikon tauon jälkeen. Töistä tullessa satoi. Ei sitten siinä kohtaa oikein ollut motivaatiota lähteä. Sade kuitenkin loppui ja kävin Rinon kanssa ihan hihnalenkillä. Sitten alkoi jo taivaanranta kirkastumaankin, joten päätin ottaa niskasta itseäni ja lähteä oikeasti treeneihin. Onneksi tuli pukeuduttua aika hyvin, sillä ei siellä kentällä mikään lämmin ollut ja pimeäkin tulee jo tosi nopeasti auringon laskettua. Onhan kentällä jonkunlainen valaistuskin, mutta jostain syystä ei ole kaikki valot päällä.
Mutta treeneihin olen tyytyväinen! Rino teki aikans hyvin mitä pyydettiin ja intoakin riitti. Vähän lopussa alkoi Rino nuuskuttelemaan maata. Häiriötreenissä meni paikallaan istumisesta maahan, kun kouluttaja huuteli kaikenlaista häiriöksi. Muuten meni mielestäni hyvin! Tehtiin suurin osa tehtävistä pareina; toinen teki ja toinen "arvosteli". Meillä oli parina ihana australian paimenkoira narttu. Se sopi meille oikein hyvin, kun narttu ei suuremmin noteerannut Rinoa, niin ei Rinokaan suuremmin kiinittänyt huomiota. Ja se kyllä suoritti nopeasti ja sulavasti nuo liikkeet. Nuo paimenkoirat on kyllä näyttäviä suorituksissaan ja varmaan helpompia kouluttaa kuin nämä "mersut". Mutta en tiedä olisiko minusta edes tuollaista sporttimallia kouluttamaan. Meniskö hermot niin vilkkaan koiran kanssa?
Koirilta otin punkkipannatkin pois... Jos ne (punkit siis) vaikka paleltuisi pikkuhiljaa, samoin hirvikärpäset yms. ötökät.
Nauttikaa syksyn värimaailmasta ja kuulaista päivistä! Niitä tulee vielä ikävä...
Kommentit