Ja totesin tuossa että pitäisi välillä tallentaa mitä kirjoittaa. Olin jo pitkä selostuksen kirjoittanut kun onnistuin vahingossa sulkemaan sivun! Aloitan sitten alusta....

Syksyllä piti aloittaa arpominen että ilmoittaako vielä messariin ja mitä ja mille päivälle jos ilmoittaa. Yleensä meillä ollaan oltu turkittomia aina messarin aikaan ja tuomaritkaan ei nyt olleet ihan ihguimpia. Lauantaille oli suomalainen tuomari joka ei muutamiin vuosiin ole antanut yhdellekään hoffille sa:ta. Tosin nyt syksyllä yhdessä ryhmiksessä rikkoi kaavansa. Mutta jos ei olisi sielläkään saanut roppikoiraa, niin olisi ollut entistä suurempi kato messarissa hoffeissa. Jostain syystä nykyään usein messarissa on toisena päivänä joku kotimainen tuomari. Ei sen puoleen että en arvosta kotimaisia tuomareita, mutta usein (varsinkin vanhemmat naistuomarit) ovat varsinaisia tuuliviirejä. Kotimaiset miestuomarit ovat paljon tasaisempia? Sunnuntaille sitten norjalainen tuomari joka ei todellakaan ole mikään eriautomaatti. Porvoossa seurasin kun oli sammareilla viereisessä kehässä ja kyllä siellä väriskaalaa käytettiin keltaisesta pinkkiin! Itse en ollut koskaan käynyt kys. tuomarilla.  Koska Muru aloitti tänä vuonna juoksut vasta elokuussa heinäkuun sijaan, laskeskelin että voisi pitää turkkinsakin kuukauden pitempään. Ja itsenäisyyspäivä on meilläkin vielä vapaa. Edes poikkeusluvalla ei olla itsenäisyyspäivänä auki (vielä!). Vielä ilmoa laittaessani mietin pitäisikö Rinokin ilmoittaa... Mutta päädyin että valioluokassa on paljon sitä nuorempia komistuksia vaikkakin Rino olisi ollut se ainut musta! Isännälläkin yleensä on aina ollut pikkujoulut messarin aattona joten siitäkään ei olisi avuksi kahden koiran kanssa. Niinpä ilmoitin sitten voittajanäyttelyyn vain Murun.

Positiivista oli että en ilmoittanut Rinoa, sillä se todellakin marraskuun aikana heitti koko pohjavillansa ja on hyvin sporttisen näköinen koira tällä hetkellä. Tosin näillä rapakeleillä ei haittaa että on vähemmässä karvassa. Tosin yhä vaan lattiat on mustan karvan peitossa! Muru sen sijaan aika kivasti piti turkkinsa messariin asti. Tosin en viimeisiin viikkoihin uskaltanut enää sitä suuremmin harjailla ja eli toivossa että en joudu sitä pesemään. Enkä pessyt. Alkoi takareisissä kyllä jo näkymään karvanlähtö silläkin...

Perjantaina oli jo auto pakattu sillä lauantaina pääsin töistä vasta klo 18.30. Sen jälkeen saunaan, reppuun loput kamat ja aikaisin nukkumaan. Herätys oli 6.15 ja lähtö kohti Helsinkiä 7.00. Hoffikehähän alkoi vasta 10.30 ja nartut 11.30, mutta laskeskelin että jonottamaan joutuu varmasti ja jos oikein kauas joudun, vien kamat kahdessa osassa sisään. Aika rauhassa sai pimeässä ja tihkusateessa ajella. Lämmintäkin oli +7C. Harvoin noin lämmintä messarin aikaan on! Käpylässä ekojen messarin kylttien jälkeen alkoi jonotus parkkihallia kohden. Onneksi ei ollut kiire ja radiossa soi radio Aallon kautta joulumusa. Reilu puoli tuntia meni jonottaessa ja päästiin kolmanteen kerrokseen parkkiin. Sitten pähkäilin vienkö erikseen koiran ja häkin kun kehäkin on toisessa kerroksessa. Koska kuitenkin aikaa oli reippaasti ja laiskakin olen, niin ei kun kärryt toiseen käteen ja koira toiseen. Parkkihallissa mentiin omassa kerroksessa niin lähelle messarin kulmaa kuin päästiin ja sitten jonottamaan hissille. Kun vihdoin päästiin katutasoon niin sitten pääsikin varsin sujuvasti sisään. Kukaan ei halunnut edes nähdä rokotuksia kun hampaissa roikotin rokotuskorttia :). Enää sitten piti päästä toiseen kerrokseen. Onneksi tuon kevythäkin saa kärryissä vedettyä rappustenkin kautta. Kun vihdoin päästiin yläkertaan, löydettiin oikea halli ja bongattiin missä päin on meidän kehä niin alkoi olla jo hiki. Löysin sitten vihdoin paikan mihin mekin mahduttaisiin mutta nähtäisiin edes vähän kehää. Paikka oli ihan ulkoilualueen oven vieressä mutta Murua ei haittaa veto tai kylmä, päinvastoin. Siihen sitten pelmahti joku järkkärinainenkin kysymään että tarvinko apua. No annoin hihnan pään että sain häkin kasaan ja kädet vapaiksi :).

Hoffien kehä oli nro 72. Hyvää oli, että se oli kokonaan matotettu. Ei tosin mikään kovinkaan koolla pilattu kuten nyt harvoin sisänäyttelyissä on. Mutta mikä sitten ei ollut kivaa.... Kehän laidalla vain yksi reuna jolta pystyi kehää seuraamaan. Siinäkin oli vielä häkkialue, joten kehää pystyi seuraamaan vain seisomalla häkkialueella. Valokuvaaminenkin oli aika toivotonta kun sait kuvan esittäjän selästä :(. Lisäksi ulkoilualue oli kamala. Ainakaan narttukoiran kanssa aivan toivoton. Murukaan ei suostunut tekemään mitään ennen kuin kotimatkalla pysähdyttiin Pukaron Paronille pissatauolle.

Hoffeja oli ilmoitettu 55 kpl norjalaiselle Leif-Herman Willberille. Muutama oli jäänyt pois. Junnu-uroksia oli neljä; kaksi eriä, yksi eh ja yksi h. Junnuvoittajatittelin sai musta Steinroller Ynk. Nuorten luokassa ainoana Tallivahdin Hasselhof kera eh:n. Avoimessa oli kuusi urosta joista neljä erinomaista, yksi eh ja yksi h. Kaksi ensimmäistä saivat myös sa:n. Luokan voitti merkkari Finnwart Zigan, jolla muuten sama isä kuin Murulla. Toisena blondi Hofmacher Morris. Käyttöluokassa ruotsalainen Chefka's Jive Talkin joka eri & sa.

DSC_0081.jpg

Valioluokassa uroksia oli seitsemän. Kaikki olivat erinomaisia. Voittajana oli elokuussa Liettuassakin roppina ollut Puolassa kasvatettu mutta Venäjällä asuva Enoumous Enfant Terrible, toisena Hayaklause Inrigo, kolmas Hofmacher Quentin ja neljäs Hofmacher Merlin. Kolme ensimmäistä saivat sa:n. Veteraaniuroksia on tosi vähän nykyään näyttelyissä ja nytkin vain kaksi kappaletta. Murun musta eno Ruurik ja multivalio Stelmo's Ghostbuster. Ruurik otti kaiken irti päästessään kasvattaja/omistaja Annen kanssa kahdestaan kehään ja hädin tuskin pysyi nahoissaa. Vain seisoessa taisi kaikki neljä tassua osua yhtä aikaa lattiaan :). Molemmat olivat erinomaisia ja kilpailuluokassa koettiin pienehkö yllätys, kun Ruurik oli ykkönen. Näin Ruurikista tuli myös veteraanivoittaja 2015!

DSC_0206.jpg

Paras uros kehässä oli siis kuusi koiraa. Voittaja oli blondi Enourmous Enfant Terrible saaden sertin ja Voittajatittelin, toisena valioluokan kakkonen merkkari Hayaklause Inrigo kera varacacibin, kolmas avoimen voittaja Finnwart Zigan kera varasertin ja neljäs avoimen kakkonen Hofmacher Morris.

DSC_0091.jpg

Narttuja olikin sitten taas enempi kuin uroksia. Näitä en itse ehtinyt seuraamaan kun piti Murukin sukia kehäkuntoon. Kuitenkin junnunarttuja oli 10 kpl joista viisi sai erin, neljä eh:n ja yksi t:n. Junnuvoittajatittelin sai Hoffen-Haus Penrose, toisena Hofmacher Rosabel, kolmas Nagy Narania's Amidala ja neljäs Steinroller Xmilla. Vain ensimmäinen sai sa:n. Nuorten luokassa kaksi narttua. Voittajana Enourmous Jezibabas Hrabina kera erinomaisen ja sa:n, toinen koira sai H:n. Avonarttuja oli yhdeksän ilmoitettu joista yksi poissa. Kuusi erinomaista ja kaksi erittäin hyvää. Voittaja Illinsaaren Niitta ja kakkosena sisko Illinsaaren Nelly, kolmas Senita Camelia, neljäs Enourmous Girl for Kleion. Kolme ensimmäistä saivat sa:n. Käyttöluokassa yksinään Hayaklause Inaya saaden erin ja sa:n. Valioluokkaan ilmoitettu kuusi koiraa joista yksi poissa. Kaikki viisi saivat erinomaisen, eli myös Muru. Murulla oli taas ihan omat kuviot kun yritti roikkua kädessä kiinni. Piti oikein kunnolla taas komentaa ja silti se unohtui siltä 30 sekunnissa. Olin varma että me lennetään sieltä hienosti käyttäytyvien valioiden seasta leppäkeihäänä kun toinen on ihan kakara. No olihan se kyllä kaikkein nuorinkin... Mutta ei, kehästä käteltiin lauantainen Rop-koira Hofmacher Milan :o. Voittajana multivoittaja/valio Hayaklause Ingrid, kakkonen upeasti liikkuva Steinroller Sigrid, kolmas Skywatch's My Love Miracle ja neljäs Muru :). Arvelin vielä kun jakoivat sa:t että varmaan ne loppuu just ennen meitä. Mutta ei, kaikki saivat myös sa:n. Veteraaninarttuja oli kuusi joista viisi saivat erin. Harmittavasti Murun äippä Rebekka sai erittäin hyvän. Mutta Rebekalla pysyi tassutkin maan pinnalla paremmin kuin veljellään ;). Luokan voittaja Jezibaba's Princess Grand, toinen Hayaklause Grenja, kolmas Steinroller Molla-Majja, neljäs Hofmarien Fine'n Foxy. Kolme ensimmäistä saivat sa:n. Paras narttu kehässä olikin sitten enemmän koiria. Meille tietysti tuli nopeasti lähtö sieltä. Voittaja kera cacibin ja voittajatittelin Hayaklause Ingrid, toisena Steinroller Sigrid kera varacacibin, kolmas Jezibaba's Princess Grand, neljäs Hoffen-Haus Penrose kera sertin. Varaserti meni nuorten luokan voittajalle. Loppuhuipennuksessa rotunsa paras oli narttu, samoin veteraaneissa narttu voitti. Paras kasvattaja oli kennel Hayaklause. Onnittelut kaikille!

DSC_0195.jpg

Tuomarista vielä sen verran että oli oikein huumorintajuinen, mukava ja kohtelias. Halusi että kehä pyörii sujuvasti ja siellä ei turhia olla. Voisin sanoa että liiketuomari.

Sitten piti käydä kiertelemässä shoppailuosastot mutta ei sieltä paljon mukaan tarttunut. Murun ja repun vein autolle ja jäin vielä seuraamaan Suvieran pallopaimennusnäytöksen. Mehän käydään Murun kanssa Suvin aksatreeneissä. Sitten vielä hakemaan häkki ja tällä kertaa ystävällinen naisihminen ottikin kärrin kulmasta kiinni ja auttoi kantamaan kärrit alas. Ihanaa avuliaisuutta oli tässä näyttelyssä :). Sitten autolle ja nokka kohti kotia. Tosin taas jonotettiin että päästiin pois parkkihallista ja uudelleen vielä Käpylässä. Mutta sitten taas tihkusateessa ja pimeässä kohti kotia. Tosiaan pidettiin pieni pissatauko kotimatkalla ja kotona oltiin kuuden maissa ja Olin oikein tyytyväinen kuinka Muru pärjäsi, vaikka kyllä tuossa käytöksessä on meillä hiottavaa. Mikähän olisi tarpeeksi inhottavaa sen mielestä että ei tarvisi enää kädessä roikkua??? Nyt sitten onkin näyttelytaukoa ainakin helmikuun loppuun. Muru heittääkin tuota karvaansa nyt oikein lupaavasti että tammikuussa on karvaton koira.

Ja tietysti aksaamassa käytiin tuossa eilen. Nuo kierrot ja heitot vähän tökkii. Muru saattaa jäädä seisomaan esteelle tyyliin "ootko tosissas? hyppää ite". No nyt alkaa pieni joulutauko. Ja luvattu on ehkä vähän kuivempaakin keliä, sitä odotellessa. Olisi kyllä ihanaa saada valkea joulu!!! Sitä odotellessa....

Hyvää Joulunalusaikaa!