Perjantai-iltana olin kokoamassa Kouvolan koiranäyttelyä. Pääsin aina niin kivaan hommaan näin puolitoista metrisenä, kuin näyttelytelttojen kokoaminen. Se on varsinaista älykkyystestiä kun sen kehikon osina siihen maahan pussista tipauttaa ja aletaan pyörittelemään että miten näistä putkista teltta tehdään??? No saatiin mekin jotain pystyyn. Tänä vuonna oli vain 1500 koiraa tulossa näyttelyyn, joten kehiäkin oli vähemmän kuin normaalisti. Oli jo liikaakin telttoja, pöytiä ja trimmipöytiä :). Mutta en kyllä ihmettele kun tuomareita katselee... Hoffeilla Kouvolassa oli Hannele Jokisilta joka tänä kesänä arvostelee hoffit viisi kertaa! Meillä oli jo siellä Savonlinnassa tuomarimuutoksena. Ja vaikka nyt onkin turkkia, niin ei tehnyt mieli mennä uudestaan... Hoffeja Kouvolaan oli ilmoitettu kahdeksan kappaletta. Ja mm. whippettejä oli ilmoitettu 9 kpl. Niin hoffeja kuin whippettejäkin saisi helposti 20-40 kpl tästä lähiseuduiltakin jos olisi mielenkiintoinen tuomari. Samoin Kotkan Kv näyttelyssä taisi olla viisi hoffia, kiitos kalliiden ilmojen ja tuomarin. Ja älkää käsittäkö väärin, kyllä arvostan suomalaisia naistuomareita, mutta ovat vaan valitettavan usein tuuliviirejä ja valmiiksi väärällä jalalla nousseita. Jostain syystä suomalaiset miestuomarit yleensä ovat paljon rennompia? Nyt tosin koirakatoon voi osasyynä olla että Tallinnassa oli Baltic Winner yhtä aikaa ja Hgissä 1 & 2 ryhmien ryhmis kera pentunäyttelyn ja Kemissäkin taisi olla ryhmis (no se ei tänne etelään vaikuta)... Tuonne Kouvolaan toimitti muuten palkinnot sama toimittaja kuin Hgin ryhmikseenkin. Siinä kun roudattiin ne Kouvolan palkinnot sisälle niin totesin että tulen sitten Hkiin :)
No niin, olin siis ilmoittanut Murun tuonne Tuomarinkartanoon ryhmänäyttelyyn. Tuomarina tuolla Birgitte Schjöth Tanskasta. Tuomariesittelyn perusteella oma rotu on vanha englanninlammaskoira ja ammatiltaan eläinlääkäri. Laskeskelin että meillä kehä alkanee tuossa yhdentoista pintaan joten lähdettiin kasilta ajelemaan. No olisi ensinnäkin kannattunut katsoa reittihausta että eihän sinne kahta tuntia aja edes niillä tietöillä. Eli oltiin hyvissä ajoin n. 9.40 paikan päällä. Maksoin vitosen parkista jotta pääsin lähemmäs parkkiin koska piti kevythäkki ja tuoli roudata kehän laidalle. Murulla siis juurikin juoksujen päivä nro 15, eli tärpit juurikin ehkä lopussa. Ajattelin että ehkä muillekin kivempi kun on häkissä siinä kehän laidalla...
No siinä toisen hoffi-ihmisen kanssa jutellessa kävi ilmi että meidän kummankaan hoffia ei ollut luettelossa! Molempien koirat olivat siis avonartuissa. Kävin siitä toimistossa sanomassa ja sanoivat että kehästä kyllä löytyy tiedot. No onneksi ei tullut ostettua luetteloa jossa ei edes olla! Vähän tässä kohtaa alkoi epäilyttää tämäkin reissu... Hoffeja oli muuten ilmoitettu viisi kappaletta. Yksi uros ja neljä narttua. Pentunäyttelyn puolella ei ollut yhtään hoffia!!!
Tuomari oli harmaantunut huumorintajuinen rouva joka puhui englantia. Vitsaili siinä kun joku otti Rop kuvia toisesta rodusta että se on sitten euron kappale :). Muutaman kerran kävi myös ennen kuvausta asettelemassa koiran jos ei ollut ihan edustavimmillaan. Tuomari oli myös melko nopea ja muutama koirakin oli jäänyt pois, joten ei aikaakaan kun hoffit alkoi. Uroksena oli juuri veteraaneihin siirtynyt Stelmo's Galahad. Hänelle eri, sa ja täten myös paras uros, serti ja automaattisesti rotunsa paras veteraani koska narttuvetskuja ei ollut.
No sitten vuorossa oli nuorten luokan merkkarinarttu Hofmarien Just Hap'n. Myös hänelle eri1 & sa. Nyt sitten vuorossa oli narttujen avoin luokka, jossa meitä oli kolme blondia; Kieferhof's Janis Joplin, Muru ja Stelmo's Jolie. Tuomari siinä kysyi koirilta iät ja kuullessaan ensimmäisen ja Murun olevan samanikäisiä totesi että te kyllä näytätte samanlaisilta, oletteko sisaruksia. Totesin että ei olla :). Jolie olikin sitten viisivuotias ja varmaankin leikattu narttu, koska oli paljon meitä karvaisempi. Siinä sitten lenkki ympäri ja K. Janis Joplin vuorossa ensimmäisenä. Liikkeet katsoi kerran ympäri ja sitten edestakaisin. Tuloksena eri ja meidän vuoro. Tuomari totesi Murulle että taidatkin olla mamman kulta tai ainakin näytät siltä. Muru varmaan söpisteli ruskeilla silmillään tai jotain :). Sitten meille edestakaisin liikkeet ja tuomari totesi että erinomaisesti esitetty koira. No hämmästyin kovin, mutta sentään osasin kiittää kohteliaisuudesta. Onhan se kiva kuulla että jotain on opittu näinä vuosina kun on kehiä kiertänyt! Arvostelusta kuulin vain että on hieman pyörä kallo. Vähän alkoi jännittää mitä saadaan... mutta erinomainen meillekin. Jee! Sitten vielä viimeisenä kehässä S. Jolie. Tuomari kovasti mietiskeli ja juoksutti tätä koirakkoa pariinkiin kertaan kehän ympäri. Minusta liikkui ihan nätisti ja kevyesti, mutta en tiedä mikä sitten oli mikä antoi arvosanaksi erittäin hyvän. Sitten kilpailuluokassa mentiin ympäri (tällä kertaa Murukin heräsi vähän pomppimaan ja napsimaan). Tuomari kuitenkin pyysi meidät ensimmäiseksi. Minä pahvi olin niin keskittynyt koiraan että en edes huomannut kun tuomari viittoili (noloa). Se siitä hienosti handlaamisesta... Eli Muru ykkönen ja K. Janis Joplin kakkonen, S.Jolie eh3. Kaksi ensimmäistä sai sa:n. Tässä kohtaa kehätoimitsijä jo meinasi alkaa sertejä jakamaan, mutta vinkattiin että josko se nuorten luokan narttukin kuitenkin kehään otetaan :D. Taas mentiin ympäri ja Muru jatkoi pomppulinjaa, mutta meni tälläkin kertaa ehkä puolet ravia? Jälleen kerran tuomari kuitenkin vinkkasi meidät ensimmäiseksi, toisena nuorten luokan narttu ja kolmosena avoimen luokan kakkonen. Me ei enää sertejä saada vastaanottaa joten jokainen sai jotain. Nuorten luokan nartulle serti ja avonartulle varaserti. Jäätiin Murun kanssa samantien jatkamaan rop-kehään. Tuomarilla oli kai jo aika selvät sävelet, kuitenkin juostiin kerta ympäri ja Rop ruusuke ojennettiin meille! Jee!!! Eka roppi Suomesta Murulle. Arvostelussa mainitaan mm. nice muzzle ja exc. movement. Harmi kun itse ei nää miten se liikkuu kehässä. Pitää ottaa joku videoimaan joskus. Tällä kertaa päätin jäädä ryhmiinkin vaikka eihän meillä ole mitään mahkuja. Mutta kun kerrankin päästään. Tuomarina olisi sama tuomari ryhmässä. Nyt sitten pääsin hakemaan sen pokaalinkin sieltä paikan päältä. Tosin en kyllä uskonut silloin perjantaina että saataisiin oikeasti rop-pokaali :).
Muuten tietysti hyvä idea, mutta jo tässä vaiheessa oli eväät (kaksi välipalakeksiä ja pillimehu) syöty ja käteistä rahaakaan ei ollut mukana. No häkki siirrettiin varjoon ensin radan reunalle ja myöhemmin puistikkoon varjoon. Siinä sitten hengailtiin ja tapettiin aikaa... Tässä näyttelyssä ei ollut edes tarvikemyyjiä muuten. Kyllä olisi muutama sekaan mahtunut... Tässä sitä piknik tunnelmaa olisi ollut jos olisi ollut eväitä enempi :)
Tuolla varjossa kun kolmisen tuntia istuskeli niin tuli oikeasti jo kylmä vaikka auringossa oli tuskan kuuma puolilta päivin ja jälkeenkin. Kahden pintaan vein sitten häkin ja suurimman osan kamoista jo autoon ja jatkettiin hengailua tuolilta ja nurmikolta käsin. Pikku hiljaa esim. tuo toinen edessä olevista sakemanneista (se uros tietysti) alkoi bongaamaan että täällä muuten on jollain juoksut. Murua ei pätkääkään kiinnostanut poikien piippaaminen. Jos joku tuli metriä lähemmäs niin Muru murahti.
Koska yhtä aikaa oli myös pentunäyttely, niin pentunäyttelyn ryhmät oli ensin. Ryhmät pääsi alkamaan n. puoli tuntia myöhässä eli 15.30. Siinä sitten oli ne 10 ryhmää & paras pari & kasvattajat & bis-pentu ennen varsinaisia ryhmiä. Tosin muutamalla tuomarilla oli lennoille kiire, niin esim. veteraanit jossa hoffikin hienosti edusti, arvosteltiin siellä välissä. Mutta meillä ei sellaista tuuria käynyt vaan oltiin viimeisenä kehässä... Oli muuten hassua että tuolla pentunäyttelyn puolella esim. mäyräkoirien ja vinttareiden ryhmissä oli vain kaksi osallistujaa, ajavissa koirissa neljä. Eli nämä kaikki tietysti sijoittuivat ryhmäkehissä! No ykkösryhmässä oli kymmenkunta koiraa ja kakkosryhmässä olikin sitten varmasti yli kaksikymmentä. Muru hienosti jaksoi ryhmäkehässä esiarvostelun ja sitten iski riiviövaihde päälle. Ja siinä kun odotettiin että päästään isoon kehään Muru harrasti koirien lankutusta (tämä kuva jo aikaisemmin otettu);
Se ei meinannut millään viitsiä nousta :). No kauaa ei tarvinnut vanheta ryhmäkehässä vaan päästiin vihdoin ajelemaan kotiin! Aika reippaasti tuli pudoteltua kotia päin. Motarilla matkavauhti n. 125 km/h, mutta silti siellä kaksi hullua veti kisaa keskenään. Vauhtia oli vähintään 150 km/h koska menivät heittämällä ohi ja kohti horisonttia. Harmi ettei ollut poliiseja. Olisi kortit lähteneet iloisesti kuivumaan. Oltiin kotona seiskan pintaan, eli ihan kohtuullisesti oli päivällä pituutta. Isäntä oli tehnyt kotona savumerkkejä, eli sauna ei oikein ollut vetänyt... Saunan jälkeen sitten piti korkata kultainen skumppapullo. Tällaista ei kovin usein käy ja ollaan saatu kaikenlaista arvostelua joten kyllä näitä osaa arvostaa.
Koska tuolla ei ollut kauppiaita, isäntä osti Kouvolan näyttelystä Murulle tuommoisen vihreän ötökän ja tuon kinkkupehmon Muru sai Liettuan reissusta. En vaan ollut vielä sitä antanut kun se räjäyttää ne heti...
Tässä vielä virallinen poseeraus (kuva Juha H).
Arvostelu löytyy tuolta Murun arvostelujen alta. Tosiaan arvostan tuota arvostelua kun tuomari on eläinlääkäri.
Tässä vielä yksi kuva lenkiltä viime viikolta;
Tänään sitten jatkettiin meidän aitaprojektia ja vähän sain nahankin punottamaan. Tuolla Liettuan reissulla enkä eilenkään onnistunut käräyttämään, mutta tänään vähän tuli väriä nahkaan. Noissa näyttelyissä tuli lutrattua aurinkorasvaa (kerrankin), niin ei saanut edes väriä nahkaan. Viimeinen kesälomaviikko alkoi nyt. Juoksuja vielä viikko jäljellä ja varmaan joudutaan vielä viikko pitämään sen jälkeen taukoa ennen kuin päästään aksailemaan. Nyt onneksi naapuri alkoi puimaan peltoa ympäriltä niin päästään tuosta oikaisemaan metsään ehkä muutaman kerran ennen kuin kääntää sen. Syyskuussa on kaksi näyttelyä vielä, sen jälkeen pitäisi päättää mennäänkö messariin vai ei. Kun tietäisi onko karvaa vai ei??? Murun systeri oli käynyt lonkkakuvissa ja se meidänkin pitäisi varmaan loka-marraskuussa käydä tekemässä.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin :) Tässä vielä sieltä reissusta tanssiva suihkulähde. Oli aika hieno kun tanssi jonkun samettiäänisen tenorin biisin tahtiin....
Kommentit