Tänään on kakkua syöty yllinkyllin ja sitä piti vähän sulatella lenkin muodossa. Otin pokkarin mukaan ja suunnattiin Kymijoen rantaan. Rino pääsi siellä kastautumaankin mutta irti en voinut laskea, kun siellä oli muitakin. Tässä kuvasatoa:

Paikoin tyyni ja paikoin lähes kuohuva:

P.S. Meidänkin tontilta löytyi tänään ensimmäinen kyy. Sittemmin kyllä vainaa....

Tällä viikolla on ollut taas yhtä matalalentoa. On ollut vanhempainyhdistyksen kokousta, mätsärin järjestämistä, iltavuoroja töissä ja perjantaina oli eskareiden kouluun tutustuminen ja sen jälkeen kaupan kautta töihin. Ei siis ole ehtinyt paljon ajatella tulevaa näyttelyä muuta kun että perjantaina heitin häkin autoon ja reppuun tarpeelliset kamat. Säätiedotus lupaili + 10 C lämpötiloja, tuulta ja mahdollisesti sadetta. Hamina Bastion kun on muutenkin säästä riippumatta aina kalsea ja tuulinen paikka. Sade ei tietysti ihan kamalaa olisi, kun onhan siellä se iso katos. Varmuuden vuoksi kuitenkin pistin ihan kunnon välihousut, goretex/lämminvuorinilkkurit, villapaidan ja fleecevuorisen vettä/tuulta pitävän takin ja käsineet. Eikä mikään kyllä ollut liikaa. Paikallaan ollessa silti oli vähäsen kylmä.

Haminaan ajelin maisemareittiä Hurukselan kautta kun ei ollut mikään kaamea kiire. Ajatus oli tulla samaa reittiä takaisin niin olisin nähnyt ehkä vilauksen Susikosken Päräyksestä. Tämä sitten jäi kyllä haaveeksi. Haminassa oli keltaliivisiä setiä melkein joka risteyksessä, mutta kukaan ei viittonut yhtään mihinkään. Vasta kun avasi ikkunan ja kyseli että mahtuuko tänne, niin jotain elämää ilmestyi niihin.... Häkin jätin autoon, kun ajattelin että me ei siellä kauan vanhennuta eli lähdetään hoffien jälkeen pois. Meillä oli kehä nro 1, heti siinä rampin vieressä. Meidän tuomarina oli tanskalainen Gert Christensen, joka hänkin veteli siinä lisää vaatetta päälle. Onneksi oli tuollainen pohjoismaalainen tuomari joka oli tietoinen sääolosuhteista.

Hoffiuroksia oli 10. Junnuissa toinen sai eri:n ja toinen eh:n. Nuorten luokassa kolme; yksi hylky (ei antanut tuomarin koskea), kaksi eri:sta joista voittaja musta tuontiuros sai myös sa:n. Avoimessa oli kolme urosta Rokin tyttärenpoika Hoffenheimin Bulvanus ja velipojat Stelmo's Hagrig ja Heman. Kaikki saivat eri:n ja Stelmo's koirat myös sa:t. Käyttöluokassa yksi uros, jolle myös eri ja sa. Rino oli omassa luokassaan ainut ja myös eri ja sa. Oli muuten eka kerta kun olin näyttelyssä jossa ei jaettu nauhoja, vaan näytettiin lapuilla sijoitukset. Oli vähän vaikeaa seurata muiden saamisia kun kehäsihteeri nopeasti vaan livautti lapun ylös. Eli toive kehäsihteereille; lappu kunnolla ylös ja kääntää myös niin että näkyy eri puolille kehää, kiitos.

Sitten päästiin "mielipuuhaani" eli paras uros kehään... Tässä kohtaa Rinolla syttyy "Täällä on muuten muitakin uroksia mun kanssa". Niitä sitten kyttäillään ja yritänkin juostessa pitää etummaiseen kunnon hajurakoa. Nytkin juokseminen oli vähän sellaista kyttäilyä joko nelivedolla eteen tai sitten piti vahtia mitä takana tulee. Olin siis varma että tähän se taas tyssää niinkuin monesti ennenkin. Tuomari siirsi meidät ensimmäiseksi juoksemaan ja meidän takana tuli parille urokselle vähän sanomista, niin Rinonkin piti kääntyä ympäri. Tuomari katsoi tietty sinne rähinän suuntaan, niin karjaisin Rinolle vähän terävämmin, että sain sen edes oikeaan rintamasuuntaan. Parin kiekan jälkeen tuomari osoitti meidät ensimmäiseksi. Mauno (Stelmo's He-man) 2. velipoika S. Hagrid 3 ja nuorten luokan musta tuontiuros 4. Rino sai cacibin joka oikeasti siirtyy Maunolle ja serti meni nuorten luokan urokselle. Tuomari selosti minulle että Rino on oikein hieno koira mutta hän kaipaisi vielä siihen sellaisen "wau-efektin". Eli kehään tullessa pitäisi koiralla olla voittaja asenne (suurin ja komein)!

Narttuja oli 12 ilmoitettu joista yksi pois. Yksi narttu sai eh:n ja muut eri:n. Neljä sai sa:n. Voittajaksi (cacib & serti) tuli nuorten luokan narttu Jezibada's Miss Bandora. Rop kehässä Rinon taas piti katsella että kukas siellä meidän perässä juoksee. Ei sen puoleen olin jo ihan valmis kotimatkalle mutta penteleen tuomari antoi meille rop-ruusukkeen! Eli siis me jouduttiin jäämään vielä yli kolmeksi tunniksi vielä... Kävin sitten hakemassa autosta häkin ja siinä sitä kivasti lämpeni hetkeksi. Kun toin häkkiä alas ja järkkäri piti koululla toisesta päästä järkkäri kysyi että onko hoffeja mustiakin. Minulla oli nimittäin hoffitakki päällä. Onneksi siellä oli Tuulalla skyet vielä viimeisenä rotuna, niin ei tarvinnut yksin odotella. Kiitos seurasta! Ryhmäkehä oli onneksi tosi nopea toimitus. Kokoomakehässä tuomari katsoi Rinon nopeasti läpi ja that's it. Yksi englannin bulldoggi lähti jo kokoomakehästa pois, kun koira rähjäsi tuomarille. Yhtä nopeasti mekin lähdettiin ryhmäkehästä. Tuomarilla oli selvät sävelet jatkoon menijöistä. Ja me suunnattiin sitten kotia kohti....

Rino sai pitkästä päivästä palkkioksi pehmokanin...

"Tää on mun saalis"

Ja virallinen poseeraus:

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ

Otto, eli virallisemmin Skywatch's Fool For Life täyttää tänään 11 vuotta

Vähän voisi nuo säät alkaa oikeasti lämpiämään, niin viitsis olla tuolla ulkonakin....

Ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Fasaanikin on kai hengissä, ei ainakaan ole Rino tuonut vielä saalista näytille. Eilen laitoin molemmille koirille punkkipannat. Yhtään punkkia ei ole vielä meiltä löytynyt (kop kop), mutta kuulemma muilta on löytynyt.

Ilmoitin juuri Rinon luonnetestiin kesäkuun alkuun. On ihan täällä kulmilla luonnetesti. Tuomareina ovat Mikael Laine ja Sami Heikkilä. Yhtään en tiedä millaisia tuomareita, mutta sittenhän sen näkee.... Laitoin myös MH-kuvaukseen ilmon, mutta kun on tietyille roduille suunnattu, niin ei varmaan taaskaan päästä. Mutta on taas yritetty ainakin! Syksyllä lienee helpompi päästä kun on osa jo keväällä käynyt....

Tällä viikolla olisi ohjelmassa Match Shown järjestämistä. Kerätään koululle retkirahaa. Sitten lauantaina olisi suuntana Hamina. Lupailee ainakin aamupäiväksi sadetta ja siellä on aina tosi kylmää ja kalseaa. Eli joutuu harrastamaan kerrospukeutumista varmaan oikein kunnolla!

BEST IN PILIS-MATCH SHOW

9.5.2012 Pilkanmaa koululla os. Savipellontie 19, 45810 Pilkanmaa
Ilm. alkaa klo 17.00, arvostelu alkaa klo 18.00.

Luokat/tuomari:
Lapsi-koira (alle 10v), Junior Handler (10-17v): Sanna Syrjänen
Pennut (5-12kk), veteraanit (yli 7v): Eija Kelkka, Koirakeskus Murre
Pienet koirat (alle 40cm): Jonna Taipale
Isot koirat (yli 40 cm), Paras pari: Tuula Sorakari, kennel Skywatch’s
Luokat avoimet myös x-rotuisille.

Lapsi-koira & Junior handler 4€, muut luokat 7€.

Rokotukset SKL:n mukaan, rokotustodistus mukaan.
Paikalla myös kahvio & makkaraa.

Järjestää; Pilkanmaan koulun vanhempainyhdistys

TERVETULOA PILIKSEEN!

Tässä aamulla laskin koirat etupihan puolelta ulos. Sitten menin kodinhoitohuoneeseen ja vilkaisin takapihalle. No orava istui puussa. Ei siinä mitään, koirat ei pääse puuhun. Mutta mitä olikaan maassa:

Onneksi koirat ei olleet ehtineet takapihalle. Meillä on joskus ennenkin ollut fasaani, mutta sillloin Otto muutaman kerran antoi niille kyytiä, niin älysivät pysyä poissa. Ne parat kun ei oikein osaa lentää, niin Ottokin melkein tuli pyrstösulkien kanssa takaisin. Mutta jos Rino olisi bongannut, niin paisti olisi ollut valmis! Rinolla on tuota nopeutta vaikka muille jakaa. Ei kun äkkiä itse etupihalle ja koirat tarhaan. Tuo sitten siitä itsekseen hipsi pellolle pihasta. Joku aamu meillä varmaan on fasaanipaistia ala Rino.

Seuraava luontohetki olikin sitten oravan ja harakan välillä. Ne tappelivat parissa puussa. En tiedä yrittikö orava harakan pesälle vai mistä oli kiistaa???

Pakolinen luontohetki on sitten nämä joutsenet joita on päivittäin tässä ympärillä. Rinokaan ei suuremmin niitä hätyytä tai sitten käy nostamassa ne lentoon. Ei kuitenkaan nokkatuntumaan mene, jos ne ei lähdekään lentoon.

Samalla yllätin kurjen. En edes huomannut sitä ennen kuin lähti lentoon. Eli tosi huono kuva siitä:

Ja vapun kunniaksi kukkia. Meillä ei hirveästi vielä kuki mikään kun vasta lumet suli.

Vanhempieni pihalla oli lauantain ollut ensimmäinen kyy. Eli niitäkin on liikenteessä. Punkkipannatkin alkaa olla taas ajankohtaiset....

Ja lopuksi

HYVÄÄ WAPPUA!!!!

Tänään oli vuorossa Lahden Kv näyttely. Tuomarina oli Teija Salmi-Aalto. Yleensä meidän ei suuremmin kannata suomalaisille naistuomareille mennä, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Tosin tiesin ettei meillä kärkikahinoihin ole asiaa, kun Lahdessa on noita huippuhoffeja yleensä!

Oli ihan outoa kun kehä oli ilmoitettu alkavaksi klo 13. Koko aamun ei oikein tiennyt miten päin olisi, kun ei ollut oikeasti mitään kiirettä mihinkään. Normaalisti hoffit on aina kehässä ensimmäisenä rotuna ja kukonlaulun aikaan saa nousta ylös (lue viime kirjoitus). Lähettiin ajamaan n. kl 10.30, kun tiedettiin että parkkipaikat on kortilla. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja meidät ajatettiin jonkun yrityksen pihalle, josta olikin tosi lyhyt matka messuhallille. Rokotusten tarkastuksessa oli ylen ystävällistä porukkaa (Päijäthoffit). Häkkialue oli kyllä tosi täynnä. Sinne vaan sitten röyhkeästi vapaaseen koloon tunkemaan häkkiä. Siinä sitten kehää odoteltiin. Ennen hoffeja oli reilu 70 leonbergiä kehässä ja oli tosi hyvä että päästiin isompaan kehään. Olisi voinut tulla äitiä ikävä sellaisessa postimerkissä monen leonbergin yrittäessä juosta ryhmässä.

Hoffikehä alkoi vähän myöhässä mutta ehti hoitaa pakolliset ostokset siinä. Olin tilannut Ilo-Willalta pari varoituskylttiä, autotarroja ja takin hoffipainatuksella. Valioluokassa oli Rinon lisäksi Stelmo's Ghostbuster joka on mm. MV-10. Tuomari juoksutti ensin meidät kaksi kertaa ympäri. Rino tahtoi vähän vilkuilla taakse, että kukas siellä olisi... Me oltiin ensin arvostelussa ja Rino hienosti jaksoi seisoa koko sen ajan kun tuomari arvosteli (lapun täyteen). Antaessaan meille punaista nauhaa, tuomari totesi tänään olleensa tosi kiltti kun nauhat loppuu kesken. Tietysti myös Sulo sai erin ja voitti myös valioluokan. En todellakaan kuvittele että me ikinä voitettaisiin Sulo ja meidän tavoite olikin saada se eri. Mutta mekin saatiin sitten vielä sa.Paras uros kehässä ei ollut odotuksia. Siellä oli junnujen voittaja, avoimen voittaja, molemmat valiot ja tietysti veteraani (Kleion Bias oli myös Rop-vetsku). Rino ravasi neljänneksi ja sai vara-cacibin, junnu oli pu3 ja sai sertin, vetsku pu2 ja Sulo oli pu1 & cacib. Sulo oli lopulta myös Rop ja RYP3. Paljon onnea heille!!! Harvinaista herkkua hoffeille. Tuomarille vielä lisäpojoja siitä että kävi kertomassa mistä piti ja mitä toivoisi. Rino oli kuulemma erinomaisessa kunnossa ja toivoisi että se vielä vähän venyttäisi itseään liikkeessä. Arvostelu löytyy taas tuolta sivusta.

Lahdessa olisi ollut vielä hoffiyhdistyksen kokous, mutta sinne emme enää jääneet sillä oli muutama sovittu tapaaminen. Ensin käytiin katsomassa renkaat & aluvanteet Foordiin. Olin bongannut sopivat Tori.fi sivustolta. Tämän takia meillä ei ollut lapsiakaan tänään reissussa, koska jos renkaat ostaisimme, ei kaikki olisi mahtunut samaan autoon. Sitten vielä käytiin moikaamassa Juhan isää. Rino ei ole koskaan näynyt Juhan isää, mutta koska nyt oli niin aurinkoinen päivä niin otimme Rinon mukaan. Autossa olisi varmaan paistunut. Ajattelin että Rino varmaan haukkuu, mutta ei se sanonut mitään. Sen mielestä ei ollut ollenkaan ihmeellistä että mentiin vieraaseen kerrostaloon vieraan ihmisen luo. Kävi jopa suorittamassa naamapesun. 

Lenkillä nimittäin on lähiaikoina tapahtunut niin että kun täällä syrjäkylillä on tullut joku mies vastaan, niin ei mitään jos se kävelee ohi. Mutta jos se sanoo jotain minulle, niin Rino käy haukkumaan. Tuon takia onkin mielenkiintoista päästä sen kanssa luonnetestiin....

Luonnetestistä puheen ollen. Rokin tyttären poika Luga (Hoffenheimin Bulvanus) on käynyt luonnetestissä ja saanut vähän yli 200 pistettä! Eikä tuomaritkaan olleet ihan sieltä helpoimmasta päästä...Onnea! Luga oli tänään myös Lahdessa avo eri2! Ei hassumpi viikonloppu....

Ilmoittauduin Kankaanpäähän, kun ajattelin että tuo tuomari voisi meistä ehkä tykätä (ei olla koskaan oltu tällä). No eihän Kankaanpää ole kaukana, vähän tuossa Tampereelta eteenpäin... Ennen kuin sitten rupesin katsomaan kauanko sinne ajaa??? Kevyt 4 tuntia suuntaansa. Harvemmin on tullut noin kaukana käytyä ihan päiväseltään. Kuopiossa ollaan joskus käyty näyttelyssä, mutta ei sen kauempana. No täytyyhän se näyttelykausi kuitenkin avata ja kun nyt on jo sulat kelit ajellakin, niin ei kun matkaan!

Kello soi lauantaina klo 5.00 ja kehä alkaa klo 11. Vähän ennen klo 6 sain kamat kasaan nokan kohti määränpäätä. Ulkona oli varsinainen hernerokkasumu. Onneksi on vielä noi nastarenkaat alla, ettei liukkautta tarvinnut pelätä... Tosiaan ei oikein nähnyt edes peltipoliiseja, kun sumua oli. Välillä tihuutti vähän vettäkin matkan aikana. Jossain tuolla Riihimäen tienoilla alkoi vähän jo maisemaakin näkemään. Tampereen jälkeen kyllä alkoi vähän usko loppumaan navigaattorin ohjeisiin. Onneksi oli sentään asfalttitietä koko matka, mutta kyllä riitti mutkaa ja mäkeä ja metsätaipaleita välillä. Jos olisi ollut kesä, niin olisi ollut taatusti kauniit maisemat järvineen ja kumpuilevine maastoineen. Ja hienoja kirkkoja oli matkan varrella. Jostain syystä olen kuvitellut että Kankaanpääkin olisi vähän isompi paikka? Aina saa kuvitella.... Matkalla pidettiin Pirkkalan Apsilla yksi pissa tauko ja perillä oltiin sopivasti klo 10 maissa. Parkkiin ohjannut vanhempi mies lupasi viedä häkkini (ja minut, kun ummikko olin) näyttelypaikalle. Oli kuulemma oma lehmä ojasssa... pääsee samalla kahvitauolle! Hyvää palvelua siis.

Kun oli saanut kaikki kamat kehän laidalle purettua, meidän kehä siirtyikin toiseen laitaan hallia. No ei kun taas kamat siirtämään sinne. Silloin se vielä onnistui, kun oli tilaa. Pois pääsy sieltä peränurkasta olikin sitten hieman haastavampaa...Uroksia oli Yksi nuori, 4 avoa ja RIno valioissa. Luokkavoittaja saivat vain SA:n. Rino esiintyi yksinään ihan kauniisti, mutta tuomari "löysi" taas sen hännän. Paras uros kehässä meitä ei sitten hirveästi noteerattu. Paitsi sen kun Rinolla syttyi lamppu että täällä on muuten lajitovereitakin kehässä. Sitten se saikin hirveän pomppuloikkakohtauksen. Se siitä kauniisti eilisestä juoksemisesta. Rino siis Pu3. Olen kuitenkin tyytyväinen että saatiin se SA, vaikkei hännästä tykännytkään. Melko mitään sanomaton arvostelu löytyy tuolta sivulootasta... Autoin siinä sitten pitämään muutamaa kaunista tyttöhoffia ja kävin kehässäkin. Onnea vielä Paulalle (kennel Amix) hienosta menestyksestä!!!

Lähtiessämme pois, yritti yksi tanskandoggi käydä Rinoon kiinni. Rino peruutti ja meidän takana sattui olemaan tuomaripöytä... Melkein onnistuttiin kaatamaan se. Että lähdettiin sitten oikein ryminällä! Vähänkö nolotti ja otti päähän vaikkei se meidän vika ollut vaan sen dogin.

Sitten nokka kohti kotia ja taas navigaattori ajatti eri reittiä kotia kohti. Tosin se yritti mennessäkin ajattaa minut Lahdesta Mäntsälän kautta Kankaanpäähän. Ajoin kuitenkin Riihimäen kautta. Yhden pysähdyksen taktiikalla kotiin. N. 700 km, tankillinen bensaa, 11 tuntia reissua ja neljä muovinauhaa rikkaampana kotiin. Joku voisi pitää tätä harrastusta hieman hulluna????

Tuli sisäänajettua tuo autokin. Hyvin toimi, pientä vikinää välillä jostain kuului. Ohituksissa pitää vähän miettiä kuinka tuo kiihtyy, mutta helposti matka-ajossa tuo kaasu lipsahtaa vähän raskaamman kautta. Tänään sitten kesäkumit alle, jotka on tosin ihan vaihtokunnossa...

Tokotreeneissä on pyritty nyt käymään, vaikka emäntä on välillä ollut vähän väsynyt. Onnistuin saamaan kunnon räkätaudin ja eilen jopa harrastin töissä "verenluovutusta". Eli sain kaamean nenäverenvuodon. Ei muuta kuin piiloon takahuoneeseen nessujen kera vartiksi... Tokoilut on mennyt ihan kohtuullisesti. Varsinkin suhteutettuna harjoituksen määrään (lahjattomat treenaa). Pitäisi kai kotonakin tehdä jotain??? Kuitenkin olen ollut hirveän tyytyväinen nyt paikallaan makuisiin. Vaikka vierestä on koiria nousuut, niin Rino on pysynyt (kop kop).

Olin ilmoittautunut Kssk:n mätsäriin talkoisiin eilisillaksi ja samalla sitten ajattelin viedä RInon treenaamaan näyttelyssä oloilua. Viimeksi ollaan Messarissa oltu näyttelyssä... No kun paikalle pääsin, niin siellä oli jo homma aika hyvin hanskassa. Minä sitten "pääsin" hoitelemaan liikenteen ohjausta yhdessä toisen naispuolisen kanssa. Me oltiin varmaan tosi ammattilaisia tuossa hommassa (toisella ei vielä edes ajokorttia). Lisäksi ulkona tuuli tosi navakasti ja alkoi sitten vielä satamaankin. Olin kyllä pukenut ihan kevyttoppapuvun  ja välihousut ja sateenvarjokin löytyi autosta, mutta kylmä tuli silti. Saa nähdä minkä kuolemantaudin tästä vielä saa???

Onneksi hallissa oli sentään lämmin ja meidän kehä vielä siellä lämpöisemmässä päässä. Isoja koiria oli ilmoitettu 29 kpl. Rinon pariksi tuli sakemanni ja vaikka se oli meidän edellä, niin silti Rino juoksi oikein nätisti. Tuomari kehui kuinka tässä mätsärissä on koirilla niin hyväkuntoiset hampaat katsoessaan Rinon hampaita. Kehui molempien esittämistä, mutta Rino sai sitten punaisen nauhan vauhdikkaammista liikkeistään. Tuomarina oli meillä Ville Meronen. Punaisten kehässä ei ollut suuria odotuksia. Rinon kanssa ei monessa mätsärissä olla käyty ja yleensä hoffeja ei suuremmin arvosteta. Varsinkaan mustaa ei edes tunnisteta välttämättä hoffiksi. Nytkin muutama kävi kysymässä rotua (samoin tokotreeneissä). Me saatiinkin sitten juosta oikein urakalla ympyrää ja kaksin toisten kanssa. Aina päästiin jatkoon ja lopuksi oltiin isojen punaisten 5.. Saatiin komea ruusuke, koira-aiheinen pyyhe, ulkotulet, herkkutikku ja suihkusaippua (ei koiralle). Kyllä Rinoakin väsytti sen jälkeen. Purkamaan en enää jäänyt, kun aamulla oli tiedossa herätys klo 5 ja suuntana Kankaanpää. Siitä sitten hieman myöhemmin.

Ruusuke ei ollut pienimmästä päästä.

Hovawart rentoutuu.

Välillä Ottokin kuviin.

Oli niin kaunis sää että oli pakko kaivaa vielä sukset esiin varastosta.

 Tässä vielä videota:

http://youtu.be/Mh9GnwqvGBw

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Tänään käytiin ihastelemassa Skywatch's N-pentuja. Onneksi tyttöjä on pentueessa vaan yksi ja sekin "väärän" värinen. Ei tule houkutuksia.... Mutta on ne vaan niin ihania. Tässä muutama esimerkki:

Blondipoika taisi vielä olla vapaana.

Kouvolan Seurakoirayhdistys jossa käyn tokoa treenaamassa, muistaa kevätkokouksessa edellisen vuoden valioituneita, sekä valitaan vuoden näyttely-, toko-, ja agilitykoirat. Lisäksi muutama kannustuspalkinto yms. Nyt sitten kävin ensimmäistä kertaa minkään koirayhdistyksen kokouksessa (vaikka kuulun siis kolmeen). Kävin siis pokkaamassa Rinolle palkinnon valioitumisestaan viime vuonna (vahvistus tuli huhtikuussa 2011). Tuo on aika kiva tapa minusta. Ja saa sitten muutaman rivijäsenen kokoukseen houkuteltua....

Tässä vielä "pytty" ja koira.

Rino oli ainut näyttelyvalio, muut olivat Suomen muotovalioita tai kansainvälisiä muotovalioita tai agilityvalioita.

Nyt ollaan taas muutama kerta päästy käymään tokotreeneissä. Edellinen kerta oli vielä aika kamalaa katsottavaa. Johtuen harjoittelun puutteesta ja koiran kiinnostuksesta kaikkia muita (koiria) kohtaan. Eilen sitten lähdin vähän jo epäilevänä taas treeneihin. Rino ei ollut ehtinyt käydä eilen lenkillä ennen treenejä ja itseäkin väsytti... Mutta yllättävän hyvin meillä meni! Ryhmä oli iso, koska oli vain kaksi ohjaajaa. Ensin otettiin paikalla makuuta. En uskalla mennä hirveän kauas (eli n. 4 metriä), jos jotain sattuu. Mutta kaikissa tämän vuoden treeneissä on nyt pysynyt paikkamakuussa vaikka kaveri olisikin lähtenyt. Ehkä voisin jo jättää pitempään matkaankin....

Sitten otettiin pini käskytetty seuraaminen pareittain. Meillä meni taas aika hyvin ja Rino sai kehuja reippaasta tekemisestä. Johtuu ehkä siitä että olen oppinut, että mitä reippaammin mennään, sitä vähemmän ehtii koira haahuilla ja ihmetellä muuta! Itse huomasin että pitäisi enempi treenata käännöstä vasempaan. Siinä jää ite miettimään, että miten pitäisi mennä...

Sitten oli hyppy. Me ei olla hypätty sitten syksyn ja meidän kotitreenieste on vielä jäätyneenä maahan kiinni. Eli otettiin vaan ihan muutama hyppy "namialustan" kanssa. Ne meni ihan ok. Eli Rino muisti mitä "hyppy" tarkoittaa. Nyt vaan odotetaan että oma este sulaa tarpeeksi.

Muutoin tehtiin siinä odotellessa kaikenlaista pientä treeniä. Muuten Rino alkaa katsella muita ja PIHISTÄ.

Taisi olla tänään viimeisiä potkurilenkkejä mitä tehtiin. Alkaa olla sen verran sulina tiet ja vettäkin sateli. Eli kyllä se kevät sieltä tulee. Tosin sitä rapaa ja kuraa en kyllä kaipaa yhtään. Toivottavasti tulee äkkiä kuivaa...

Ja sain sitten vihdoin vaihdettua autonkin ilmastoituun malliin. Eli mukavampi sitten Rinonkin matkustella, eikä tarvi aina isännän autoa lainailla. Eli meille tuli Ford Mondeo farmari. Nyt pitäisi sitten "tuunata" koira-autoksi, eli pitäisi hankkia tavaratilan kaukalo ja koiraverkko. Ja ehkä tummentaa tuo takaosasto. Pieni lottovoitto tekisi terää. Sitä ja kevättä odotellessa.

Tänään käytiin Rinon kanssa uusintalonkkakuvauksessa. Rino ei tahtonut millään nukahtaa ja kun olisi pitänyt taas nousta ylos, niin ei millään. Nyt vetelee hirsiä tuossa matolla...

Ei otettu kuin yksi kuva, josta nähtiin että lonkat ei ole suuremmin parissa vuodessa muuttuneet. Toinen lonkka voisi (lausujasta riippuen) olla B, mutta toinen selvästi yhä C. Jopa minäkin sen verran osaan lonkkakuvia tulkita... Eli ei laitettu kuvia liittoon, koska lopputulos ei suuremmin olisi muuttunut. Eli Rinosta ei siis tule jalostuskoiraa, mutta muuten on vallan ihana koiruus. Ja komeakin. Löytyy velipojista sitten muutama parempi lonkkainenkin, jos jotakuta kiinnostaa...

Ell oli sitä mieltä että myös C-lonkkaisia pitäisi voida käyttää jalostuksessa, koska muuten tuo jalostusmateriaali jää suppeaksi ja epilepsiat yms.muut sairaude tvoivat tulla taas jostain tervelonkkaisista suvuista joita paljon käytetään.  Jos koira on muuten terve, niin miksipä ei. Mutta tämähän ei ole meidän käsissä ja toisaalta en haluaisi rotuun lisääntyvää D-> lonkkaisuutta. Koska D-lonkat jo tulevat ainakin vanhemmiten haittaamaan jo koirankin elämää (nimim. yhden D-lonkkaisen kultsun omistanut).

Otto liukastui eilen eteisen laattalattialla ja sen jälkeen ei suostunut nousemaan ylos. Rimadylin ja mattojen avulla nousi sitten ylös mutta koheloi loppuillan takajaloillaan. On huomattu aikaisemminkin että varsinkin ylösnousu alkaa olla hankalaa välillä. Mutta harvemmin on noin jalattomaksi mennyt. Nyt taas jo on ihan pirteä. Ei tosin vielä ravaa puhtaasti, mutta katsellaan.... Eläinlääkärille sitä en saa edes yksin vietyä, kun en saa sitä autoon (ei enää hyppää itse) ja luultavasti tuomio on mikä jo tiedetään; Rimadyliä ja lepoa. Kunnes sitten ei enää jalat kanna....

Koska meillä on aina blogissa koiria, niin vaihtelun vuoksi heppoja:

Nina ratsastustunnilla:

Kyseisen ratsastuskoulun ihana karvainen shettis Rölli:

Sitten Sara talutusratsastuksissa eri tapahtumissa (kuvat kännykällä otettuja):

Huomatkaa viimeisessä kuvassa ponin asusteet.

Loma lähenee loppuaan. Lasten vaatekaapit on raivattu, pakastin sulatettu, auto myyty, koirien kanssa lenkkeilty ja hiihdetty, ostettu uudet sukset (joita en ole vielä päässyt kokeilemaan). Pitäisi vielä saada kukille multaa, ostaa auto ja leikata omppopuita....

Tänään Rino täyttää 4 vuotta. Eli alkaa olla "aikuinen" hovawartti.

Synttäreiden kunniaksi Rino sai aamulla märkäruuan ja oikean savuluun. Lisäksi emäntä kaivoi sukset naftaliinista ja käytiin kiitämässä pitkin peltoja kun vihdoin hanki kantaa. Tätä yritetään nyt jatkaa säiden salliessa. Lenkin jälkeen herra ei enää jaksanut olla kovin kuvauksellinen, mutta tässä muutama kuva;

Onnea myös kaikille sisaruksille Monzahova E-pentueesta.

Vihdoin viimein eilen pääsin Rinon kanssa tokotreeneihin. Ensinhän meillä oli tammikuussa se täiepisodi. siinä jäi pari-kolme kertaa käymättä. Sitten oli kaameat pakkaset, jolloin ei edes ollut treenejä (lämmittämätön halli) ja sitten parit lumipyryt. Eilen olikin sitten vihdoin tosi kaunis sää. Töiden jälkeen kävin Rinon kanssa potkukelkkalenkillä, sitten Oton kanssa kävelylenkillä ja illalla vielä niissä treeneissä. Kyllä oli ihanaa päästä saunaan sitten illalla! Meillä on isäntä onnistunut saamaan kunnon flunssan joten koirien lenkitys on minun heiniäni. Toivottavasti sitten toimii toisinkin päin.... Minulla olisi talviloma ensi viikolla ja nuorimmainen jo yskii lupaavasti. Eli talviloma menne kotona varmaankin joko hoitaen kipeitä lapsia tai ollen itse kipeä. Näin toimii tunnollinen työntekijä. Onneksi ei ole tullut tehtyä mitään suunnitelmia loman ajaksi.

No niistä tokotreeneistä sitten. Halliin on asennettu sitten viime kauden hiekkatekonurmi. Ja se on tietysti oikein ihanan hajustettu, varsinkin kun meitä ennen on alokasryhmä. Eli sain sitten kiskoa sitä kuonoa sieltä nurmesta ylös enemmän kuin monta kertaa. Ohjaaja sitten huomauttikin liiallisesta hihnan käytöstä meidän ryhmälle yleisesti. Mutta minkäs teet kun toinen on ihan korvaton, kun saa sen kuonon sinne mattoon. Ja vanhana PK-harrastajana on tottunut tuohon korjaavaan hihnan nyppäisyyn. Tokossa taas hihna tuntuu olevan välttämätön paha.... Alussa meillä oli 1,5 min. paikalla makuu. Se meni loistavasti ilman välipalkkoja (taisi olla meidän päivän paras liike). Sitten meillä oli "käärme"seuraamista. Eli jonossa seurasimme ohjaajaa. Se oli kyllä meidän heikoin suoritus. Rinolle on kamalan vaikeaa mennä toisen koirakon perässä. Varsinkin kun edellä meni vielä narttu. Tuota kun voisi siviilissäkin treenailla, mutta puuttuu harjoitusvastus!!! Luoksepäästävyys meni ihan ok. Rino kun tuppaa RAKASTAMAAN koulutusohjaajia, mutta tällä kertaa jo istui sijoillaan kunnes ohjaaja lähti. Rino olisi lähtenyt mukaan. Sitten oli seuraamisen lähtöjä, käännöksiä ja liikkeestä istumista. Ensimmäinen liikkeestä istuminen meni paikalle asetettujen tötsien haisteluksi (tätäkin pitää treenata). Mutta toisella kerralla meni jo ihan mallikkaasti. Seisominenkin onnistui ja loppuun vielä koiran läpikäymistä ja lyhyt paikallaan makuu. Olin ihan tyytyväinen Rinoon, vaikka tuppasikin liimaantumaan mattoon. Lisäksi sitä selvästi rasittaa räksyttävät koirat. Itse se tyytyy pihisemään... Toivottavasti ensi viikolla en ole kipeä vaan päästään nyt aloittamaan taas kunnon treenaaminen. Katselin vähän sillä silmällä BH-koettakin loppukesäksi. Katsotaan nyt sitten uskalletaanko mennä. Samoin joku möllitoko olisi kiva käydä kokeilemassa, kunhan saadaan tuo hyppy vielä varmemmaksi.

Lisäksi katselin Palveluskoirat lehdestä meille luonnetestiä. Toivottavasti päästään oman seuran testiin kesäkuussa ja saataisiin se edes läpi. Vaikka luonteessa ei ole minusta mitään vikaa, niin luonnetestissä painotetaan niin erilaisia asioita. Kuten juuri se taistelutahto/leikkiminen. RInon sisaruksilla on ollut melko vaihtelevia tuloksia, joten mielenkiinnolla odotetaan. Myös tuo MH-luonnekuvaus kiinnostaisi, mutta niihin taitaa olla aika vaikea päästä!

Viime viikonloppuna vietettiin nuorimmaisen 7-vuotissynttäreitä. Sankarin suurin hitti on tällä hetkellä Angry Birds. Ja Sara halusi tietysti Angry Birds kakun. Linnun piti olla musta "pommi" ja kakussa ei saanut olla hilloa vaan suklaata. Joten äiti sitten väänsi elämänsä ensimmäisen marsipaanipäällysteisen kakun. Ei siitä kaunis tullut, mutta muistuttaa kuitenkin esikuvaansa. Sisusta oli gluteeniton suklaakakku suklaatäytteellä.

Tässä vielä sankari esittelee talon kaikki "linnut".

Lomalla täytyy yrittää taas kuvailla enempi koiria jos säät sallii.

OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE

Hyvä Ystävä on kuin rintsikat; vaikea löytää, tukee oikeissa paikoissa ja on lähellä sydäntä!

Nyt ollaan nautittu vaan lumesta ja pakkasesta. Kumpaakaan ei välttämättä tarvitse kovin paljoa enempää. Potkukelkkailua on ahkerasti jatkettu ja muutkin koiranmistajat kulmilla ovat löytäneet saman harrastuksen. Kohta tuossa meidän hiljaisella kylätiellä on ruuhkaa.

Treeneihin ei vieläkään olla päästy, kun keskiviikkona oli iltavuoro. Tosin pakkasetkin on sitä luokkaa että pakkasrajat alkaa paukkua...

Nyt sitten taas lisää kuvia. Tiistaina oli vapaapäivä ja paistoi aurinko. Niinpä lenkin ja lumitöiden jälkeen järkkäri mukaan pihalle ja räpsimään:

Hoffihan on siitä kiitollinen kuvattava että koskaan et tiedä mitä sieltä kamerasta löytyy. Kuten tässä on muutamia humoristisia kuvia ja välillä ihan kauniitakin kuvia tuosta mustasta karvarontista.

On taas myös todistettu että vanha koira oppii uusia temppuja. Rino kun ei siis leiki ja sen vireen nostattaminen on siis hieman haasteellista. Niin meille on muutamakin kouluttaja ehdottanut koiran käskystä haukuttamista. Eipä vaan sellaista ole koskaan meidän koirille opetettu... Mutta nyt on! Rino siis haukkuu käskystä, kunhan palkka (ruokakuppi) on kohdallaan. Missään yleisillä paikoilla ei ole tätä vielä testattu kun on niin uusi juttu. Mutta tullaan sitäkin testailemaan tässä vielä. Kunhan nyt ensin päästään sinne treeneihin asti. Jonka esteenä on muuten myös auton jäätyneet ovet/takaluukku. Useampana päivänä olen pujotellut autoon repsikan oven kautta. Päiväkodin pihalla täytyy ujuttautua autoon niin ettei kovin moni ole todistamassa. Ja päivänä eräänä sain takapaksin auki ja laitoin ostokset sinne. Arvatkaa teinkö kotona töitä että sain ne pois sieltä.  Entäs jos pääsen treeneihin ja en saa koiraa autosta purkamatta koiraverkkoa ja turvaistuimia ensin pois autosta.... Tosin en kyllä ymmärrä ihmisiä joilla ON farmariauto ja ISO koira istuu silti taka- tai jopa etupenkillä!!! Hei haloo??? Näitä jaksan aina ihmetellä hiljaa mielessäni tuolla liikenteessä.

Viimeksi kirjoittelin että Rino vähän kapsuttelee itseään. No sitten löysin sen takajaloista kintereiden alapuolelta pari karvatonta kohtaa jossa punaisia "paukamia". Ja sitten Ottokin alkoi samaan aikaan vähän kapsuttelemaan kortisonin syönnistä huolimatta. No kapia se ei ole, koska ei ole jatkuvaa ja hillitöntä kapsutusta... Joten diagnoosini sitten oli TÄITÄ. Ihmettelen vaan mistä Rino niitä on saanut, kun ei olla Messarin jälkeen käyty missään koirajutuissa tai edes päässyt haistelemaan toisia koiria! Kai sitten tuolla taajamassa on hangesta kaveri loikannut kyytiin tai jotain. Paikalliselta eläinlääkäriltä sitten saatiin Advocade-loishäädöt molemmille jotka laitettiin viikko sitten. Yhä koirat ja varsinkin Rino kapsuttelee, mutta nuo karvattomat kohdat ei enää punota. Nyt siis ei vielä tänäänkään mennä tokotreeneihin mutta ehkä jo ensi viikolla toivottavasti. Aion kyllä vielä laittaa sitten vaikka Exspotit muutaman viikon päästä koirille ettei taatusti mikään ylimääräinen elä niissä. Tuo Advocate kuulemma tappaa niin sisä- kuin ulkoloisetkin.

Sitten sunnuntaina isäntä oli lenkillä Rinon kanssa ja soitti että nyt se pissii verta. Onneksi se oli vain se yksi kerta ja sen jälkeen on ollut ihan normaalin väristä. En tiedä mistä se johtui. Oliko syynä edellinen ateria jossa oli tomaattia ja punaista paprikaa (voiko värjätä?) vai mikä? En nyt sitten kiikuttanut sitä lekurille, kun tosiaan sen jälkeen kaikki on kapsuttelua lukuunottamatta normaalia. Seuraillaan sitäkin....

Muuten on nautittu lumesta lenkkeillen (liukasta tuppaa olemaan) ja potkukelkkaillen. Koiratkin viihtyy pihalla paljon paremmin kun on lunta ja muutama pakkasaste. Samoin lapset ovat päässeet hiihtämään ja pulkkailemaan. Toivottavasti kelit jatkuu yhtä hienoina! Ainut huono puoli on ollut tuo sähköjen pätkiminen. Meillä taisi viime yönä olla pisin sähkökatko. Mutta sekään ei kestänyt muutamaa tuntia pitempään. Onneksi! Kynttilät ja taskulamput on kuitenkin viritelty ympäri taloa varmuuden vuoksi.