Nyt ollaan nautittu vaan lumesta ja pakkasesta. Kumpaakaan ei välttämättä tarvitse kovin paljoa enempää. Potkukelkkailua on ahkerasti jatkettu ja muutkin koiranmistajat kulmilla ovat löytäneet saman harrastuksen. Kohta tuossa meidän hiljaisella kylätiellä on ruuhkaa.

Treeneihin ei vieläkään olla päästy, kun keskiviikkona oli iltavuoro. Tosin pakkasetkin on sitä luokkaa että pakkasrajat alkaa paukkua...

Nyt sitten taas lisää kuvia. Tiistaina oli vapaapäivä ja paistoi aurinko. Niinpä lenkin ja lumitöiden jälkeen järkkäri mukaan pihalle ja räpsimään:

Hoffihan on siitä kiitollinen kuvattava että koskaan et tiedä mitä sieltä kamerasta löytyy. Kuten tässä on muutamia humoristisia kuvia ja välillä ihan kauniitakin kuvia tuosta mustasta karvarontista.

On taas myös todistettu että vanha koira oppii uusia temppuja. Rino kun ei siis leiki ja sen vireen nostattaminen on siis hieman haasteellista. Niin meille on muutamakin kouluttaja ehdottanut koiran käskystä haukuttamista. Eipä vaan sellaista ole koskaan meidän koirille opetettu... Mutta nyt on! Rino siis haukkuu käskystä, kunhan palkka (ruokakuppi) on kohdallaan. Missään yleisillä paikoilla ei ole tätä vielä testattu kun on niin uusi juttu. Mutta tullaan sitäkin testailemaan tässä vielä. Kunhan nyt ensin päästään sinne treeneihin asti. Jonka esteenä on muuten myös auton jäätyneet ovet/takaluukku. Useampana päivänä olen pujotellut autoon repsikan oven kautta. Päiväkodin pihalla täytyy ujuttautua autoon niin ettei kovin moni ole todistamassa. Ja päivänä eräänä sain takapaksin auki ja laitoin ostokset sinne. Arvatkaa teinkö kotona töitä että sain ne pois sieltä.  Entäs jos pääsen treeneihin ja en saa koiraa autosta purkamatta koiraverkkoa ja turvaistuimia ensin pois autosta.... Tosin en kyllä ymmärrä ihmisiä joilla ON farmariauto ja ISO koira istuu silti taka- tai jopa etupenkillä!!! Hei haloo??? Näitä jaksan aina ihmetellä hiljaa mielessäni tuolla liikenteessä.

Viimeksi kirjoittelin että Rino vähän kapsuttelee itseään. No sitten löysin sen takajaloista kintereiden alapuolelta pari karvatonta kohtaa jossa punaisia "paukamia". Ja sitten Ottokin alkoi samaan aikaan vähän kapsuttelemaan kortisonin syönnistä huolimatta. No kapia se ei ole, koska ei ole jatkuvaa ja hillitöntä kapsutusta... Joten diagnoosini sitten oli TÄITÄ. Ihmettelen vaan mistä Rino niitä on saanut, kun ei olla Messarin jälkeen käyty missään koirajutuissa tai edes päässyt haistelemaan toisia koiria! Kai sitten tuolla taajamassa on hangesta kaveri loikannut kyytiin tai jotain. Paikalliselta eläinlääkäriltä sitten saatiin Advocade-loishäädöt molemmille jotka laitettiin viikko sitten. Yhä koirat ja varsinkin Rino kapsuttelee, mutta nuo karvattomat kohdat ei enää punota. Nyt siis ei vielä tänäänkään mennä tokotreeneihin mutta ehkä jo ensi viikolla toivottavasti. Aion kyllä vielä laittaa sitten vaikka Exspotit muutaman viikon päästä koirille ettei taatusti mikään ylimääräinen elä niissä. Tuo Advocate kuulemma tappaa niin sisä- kuin ulkoloisetkin.

Sitten sunnuntaina isäntä oli lenkillä Rinon kanssa ja soitti että nyt se pissii verta. Onneksi se oli vain se yksi kerta ja sen jälkeen on ollut ihan normaalin väristä. En tiedä mistä se johtui. Oliko syynä edellinen ateria jossa oli tomaattia ja punaista paprikaa (voiko värjätä?) vai mikä? En nyt sitten kiikuttanut sitä lekurille, kun tosiaan sen jälkeen kaikki on kapsuttelua lukuunottamatta normaalia. Seuraillaan sitäkin....

Muuten on nautittu lumesta lenkkeillen (liukasta tuppaa olemaan) ja potkukelkkaillen. Koiratkin viihtyy pihalla paljon paremmin kun on lunta ja muutama pakkasaste. Samoin lapset ovat päässeet hiihtämään ja pulkkailemaan. Toivottavasti kelit jatkuu yhtä hienoina! Ainut huono puoli on ollut tuo sähköjen pätkiminen. Meillä taisi viime yönä olla pisin sähkökatko. Mutta sekään ei kestänyt muutamaa tuntia pitempään. Onneksi! Kynttilät ja taskulamput on kuitenkin viritelty ympäri taloa varmuuden vuoksi.

Vihdoin yhtä aikaa pakkasta ja lunta! Kyllä tätä on odotettukin. Koska muuta ei sitten oikein ole tapahtunut, niin kuvia jakoon....

Rino tänään lenkin jälkeen;

Pystykorvainen hoffi:

Vaikka pojat välillä ottavat yhteen, niin sitten voidaan olla peppu peppua vastenkin:

Ja meillä on uusi "kotieläinkin". Muutaman kerran meille on yrittänyt kotiutua fasaanit, mutta hoffit on olleet eri mieltä (ei tullut paisteja kun pääsivät karkuun!). Tämä pääsee ketterästi poikia pakoon ja pojat ei tykkää....

Nyt nautiskellaan tästäkin vähästä lumesta ja pakkasesta. Rino on vähän viime päivinä ontunut/nuollut tassuaan ja kapsutellut itseään. Mitään vikaa en siitä ole löytänyt. Liekö kuiva ilma/yhä jatkuva karvanvaihto syynä kapsutteluun ja tassuun liukkaat kelit??? Toivotaan ettei mitään kummempaa! Alkavalla viikkolla alkaa vihdoin taas tokoilut. Koira kaipaa jo selvästi aivotöihin....

P.S. Olen laittanut tuon roskapostivarmistuksen, koska kommentteihin alkoi tulla ulkolaisia roskaposteja. En siis teidän harvojen lukijoiden kiusaksi!

Taas on vuosi vierähtänyt. Viime vuosi ei ollut mitenkään muistiin jäävä. Töissä tuli uusia kuvioita ja kuopus aloitti eskarin. Koirapuolella Otto jatkoi entiseen malliin, mitä nyt kiloja on kerännyt vuoden aikana. Ontumisia ja etujalkojen nuoleskelua sekä juomista on esiintynyt mielestäni enemmän kuin ennen. Ei kuitenkaan mitenkään hälyttävästi. Ikääkin on kuitenkin nyt jo 10,5 v. Rinon kanssa jatkettiin tokon treenaamista. Jälki jäi taas vähemmälle. Näyttelyissä poikettiin yhdeksän kertaa. Parhaana tuloksena VSP Kouvolassa. Ulkomailla ei käyty kertaakaan. Vaikkei tulostaso ollut mitenkään kummoinen, ei kuitenkaan koko vuonna tullut yhtään H:ä. Ja ensimmäisen kerran Messarista tuli Eri.

No entäpä mitä on suunnitelmissa vuodelle 2012? Tuolta sivusta onkin voinut lukea että yritetään mahtua johonkin luonnetestiin ja toivottavasti myös MH-luonnekuvaukseen. Mielenkiintoista saada tietää mitä Rinosta sanotaan??? Luonnetestissä tuo leikkimättömyys ei ainakaan lisää pisteitä. Voisko leikkiä toisen koiran kanssa lelulla testissä???

Lisäksi tarkoitus olisi käydä kokeilemassa käyttäytymiskoetta. Se saattaa mennä kuitenkin syksymmälle... Lisäksi tarkoitus on kuvata Rinon lonkat uudelleen keväämmällä. Tosin yhä se makaa takajalat suorana, että tuskin ne on siitä tiivistyneet. Mielessäni lupasin että jos sellainen vahinko olisi tapahtunut että molemmat lonkat olisi parantuneet C:stä, niin minä lupaan mennä Rinon kanssa oikeisiin kisoihin kisaamaan! Tosin siinä tapauksessa pitää omistajan saada Diapamit kehiin.

Näyttelyissä käydään ehkä samaan tahtiin kuin viime vuonna tai ehkä jopa vähemmän. Ainakin alkuvuoden tuomarilistat on näyttänyt siltä. Näyttelykausi avataan huhtikuussa Lahdessa, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Suuresti haaveilin Liettuan Voittajaan lähtemistä maaliskuussa (talvilomankin varasin siihen). Tuomaritkin olisi mieleisiä... mutta ehkä siirrän Liettuan tuonne kesemmälle. Olisi sitten helpompi ehkä hoitaa logistiikka. Tarvittaisiin sieltä se yksi serti vielä...

Yhä haaveilen siitä blondista nartusta, mutta järkisyistä se siirtyy hamaan tulevaisuuteen... Eli ainakin siihen kun on toisen koiran paikka vapaana. Lisäksi pitäisi löytyä tarpeeksi mielenkiintoinen yhdistelmä sukutaulujen yms. suhteen. Kuitenkin toivottavasti olisi jalostuskelpoinenkin, niin toivoisi että ei olisi niitä kaikkein käytetyimpiä sukuja taustalla. Olisi sitten helpompaa siitä jatkaa. Kovasti tulee surffailtua netissä ulkomaidenkin pentulistoja läpi. Mm. Itävallassa olisi tulossa mielenkiintoinen yhdistelmä. Mutta eiköhän niitä tule lisää aina.

Sara aloittaa koulun syksyllä ja sitten meillä on kaksi koululaista. Sekin taas muuttaa arkea hieman. Sara aloittaa kevään mittaisen uimakoulun  ja Nina jatkaa ratsastelua. Voipi olla että alkukesästä molemmat käyvät ratsastamassa. Olenkin luvannut että jos äiti voittaa loton pääpotin niin isä saa uuden traktorin ja lapset omat ponit. Ja äiti voi sitten harrastaa koiria ja vähän hevostella siinä sivussa.... Sitä odotellessa....

ONNELLISTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2012 KAIKILLE LUKIJOILLE!!!!

P.S. Loppuun kuva viime vuodelta samaan aikaan (tammikuu 2011);

Vuoden loppuun vielä jouluisia tunnelmia.....

Nina oli viikko ennen joulua reissussa mumminsa kanssa Gran Canarialla, tarkemmin Puerto Ricossa. Tällaisia maisemia siellä:

Siellä oli lämmintä +23-26C ja aurinkoista ja täällä satoi vettä.

Sillä aikaa oli päiväkodissakin tietysti joulujuhlat ja tässä meidän Sara. Jolle tuli muuten juuri kouluun ilmoittautumispaperitkin. Niin ne vuodet lentää.....

Pukkikin meillä oli käynyt ihan salaa. Ainakin joku oli ollut kiltti!

Koirat oli ainakin olleet kilttejä koska saivat uudet pedit (Zooplussasta).

Ei olleet pahan hintaiset noinkin isoiksi ja vielä ilmainen kotiinkuljetus!

Ja nyt kun ulkona myrskyää ja sataa, voikin käydä ottamaan päiväunia.

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2012!!!!

Eli hyvää toista adventtipäivää kaikille.

Me Rinon kanssa suunnattiin viettämään adventtiä Helsingissä. Kello soi 5.20 ja huonosti nukutun yön jälkeen se ei ollut mitenkään piristävää... Yöllä pyöri mielessä työasiat ja kuuntelin myrskyä ja sadetta. Lisäksi Juha tuli joskus yöllä pikkujouluista kotiin ja sitten alkoikin odottaa kellon soimista. No lähdettiin sitten kuitenkin ajelemaan tuulessa ja kaameassa räntäsateessa. Jossain vaiheessa sade muuttui vedeksi ja ennen Helsinkiä jopa välillä loppui! Auton sain pienellä jonotuksella onneksi vielä maatasoon parkkihalliin, vaikkakin viimeiseen nurkkaan. Ei tarvinnut häkkiä rahdata sitten rappuja alas. Sisäänkin päästiin ilman jonotusta.

Hoffeja oli ilmoitettu Latvialaiselle Inese Pablakalle 58 kappaletta. Muutamia oli poissa. Olipa kivaa nähdä tuttuja hoffi-ihmisiä ja tietysti hovarontteja pitkästä aikaa. Tuomari antoi laidasta laitaan nauhoja eikä erinomaisiakaan liikaa jaettu. Valioluokkaan oli ilmoitettu neljä urosta. Rino oli näistä nuorin ja karvattomin. Tuota karvanvaihtoa kun on riittänyt viime kuukaudet! Mutta oli iloisesti yllättynyt kun saatiin edes erinomainen. Luokan viimeisiähän me oltiin, mutta nyt on Messarin "kirous" poistettu. Eli ensimmäisen kerran Rino oli erinomainen Messarissa. Tuo samainen "kirous" kyllä vielä meitä kiusaa Terviksellä.

Tulokset löytyy foorumilta ja Rinon arvostelu tuolta sivusta. Vähän piti kierrellä kojuja, mutta ei hirveästi tarttunut mukaan. Koirat tarvitsisi uudet pedit, mutta sieltä ei viitsinyt raahata niitä. Jospa pukki toisi vaikka???

No kun sain taas rahdattua koiran ja kamat autoon, muistin että unohdin ostaa sen saamarin parkkilipun! No en viitsinyt enää lähteä ostamaan vaan maksoin sitten sen pari euroa enempi... Messarilta lähdettäessä oli aivan kaameat ruuhkat ja kun en heti päässyt vaihtamaan kaistaa oikealle, piti tehdä lenkki kehä ykkösen kautta. Onneksi on nyt tuo PÄIVITETTY navigaattori. Muuten pyörisin siellä vieläkin. Ja sitten tietysti alkoi taas satamaan vettä. Lähes koko matkan satoi, välillä kaatamalla. Ja tuo märkä tienpinta imee hyvin tehokkaasti valon. Jos siellä tienpenkalla olisi hirvi ollut vaanimassa, niin eipä olisi näkynyt. Jos niitä fosforihirviä ruvettaisiin vaikka jalostamaan.

Nyt pidetään kevääseen asti näyttelytaukoa....

Tänään sitten oli vuorossa Homeetan ja Piilonkiertäjien järjestämä motivointiseminaari. Aamulla mittari näytti -9C pakkasta ja tiedossa oli päivä lämmittämättömässä hallissa (entinen kasvihuone). Ohjelmassakin käskettiin varata lämmintä itselle ja koiralle päälle, joten ei kun "oikeita" toppavaatteita kaivamaan esiin. Rinollekin autoon levitin ventan ja otin Oton toppamanttelinkin varmuudeksi mukaan (Rino ei sitä ole tarvinnut ikinä, eikä tarvinnut nytkään!).

Aluksi oli pieni pätkä teoriaa ja sitten kouluttajat näyttivät omilla koirillaan miten ne leikkivät. Kouluttajina muuten olivat Heli Salminen ja Sari Niiranen.Molemmat kisaavat SM-tasolla. Sitten aloitettiin koirakko kerrallaan leikittämään/motivoimaan koiria ja kouluttajat antoivat hyviä vinkkejä mitä kannattaa tehdä. Useissa tapauksissa koira kyllä leikki, mutta omistajia piti vähän "korjata". Tottahan se on ettei itse näe niitä mokia/virheitä itse... Aiheesta poiketen olisi mielenkiintoista nähdä oma tottis/toko suoritus videolta. Näkisi oikeasti kuinka idioottimaisia virheitä itse tekee ja millaisia vartaloapuja antaa.  Paljon tuli hyviä vinkkejä miten pennulle alkaa sitä leikkiä rakentamaan (jos joskus jonkunlainen pentu meille tulisi).

Koirakkoja oli 14-15 ja vaikka useampi sanoi että heidän koiransa ei leiki, niin väärässä olivat. Minä sen sijaan olin aivan oikeassa. Rino ei kertakaikkiaan leikkinyt. Sille todettiin ne namit ja niiden "metsästys" toimivimmaksi keinoksi. Vaikka todettiin myös ettei sekään nosta sitä mihinkään "sfääreihin". Se nyt vaan on tollainen dieselmersu... Aina olen sanonut että se on haastava motivoitava ja se on totta. Rinon lisäksi myös yksi Perunkarvaton koira ei leikkinyt, mutta se nousi kyllä nameilla huomattavasti enemmän kuin Rino. Lähdin vähän etuajassa koulutuksesta, kun oli siellä kuusi tuntia ja alkoi olla aika kohmeessa varpaat ja auto. Rino oli suurimman osan ajasta autossa ja kotona sitten vähän lämmiteltiin ja lähdettin vielä lenkille. Nyt se makaa tyytyväisenä ulko-oven edessä ja minäkin lämpenin kun kävin vähän zumbaamassa.

Nyt tarkoituksena on ehkä opettaa Rino käskystä haukkumaan ja kehua sitä aina kun kantelee leluja. Koskaan siitä ei tule leikillä syttyvää, mutta kaikki on kotiinpäin! Nyt kun ammattilaiset on todenneet tuon leikkimättömyyden, niin vähän jänskättää luonnetestiin meno. Siellä kun tuolle taistelutahdolle ja leikkimiselle annetaan painoarvoa huomattavasti.

Viikon päästä on jo ensimmäinen adventti. Pitäisi varmaan alkaa kaivella ulkovaloja ja kynttelikköjä esille pikkuhiljaa... Ja koirat voisi aloittaa tuon karvankasvatuksen karvanheiton sijaan!

Keskiviikkona päästiin taas pienen tauon jälkeen tokotreeneihin. Olin päivän töissä, hain Saran päiväkodista, tulin kotiin ja laskin koirat ulos. Sitten viemään Nina ratsastustunnille ja sieltä taas kotiin. Ehdin puolisen tuntia olla kotona ja sitten treeneihin. Eli Rino ei siis ollut edes käynyt lenkillä koko päivänä... Ehkä juuri siksi tai muuten yleisen treenauksen puutteesta se esitti oikein mallikasta seuraamista! Olin muuten oikein tyytyväinen Rinon edesottamuksiin, paitsi hypyn jälkeen jäi etsimään nameja vaikka oli alustalta nakkinsa syönyt! Kotona ei sitä tee, mutta kai luuli että treenihallissa niitä on kylvetty pitkin poikin!

Sunnuntaina olisi sitten se motivointiseminaari (tosin ohjelmaa ei ole vielä tullut!). Katellaan jos saadaan jotain vinkkejä koiran herättelyyn.

Nettiin oli ilmestynyt Messarin näyttelyiden aikataulut. Lauantaina on 57 hoffia ja sunnuntaina 58. Me ollaan menossa vain sunnuntaina ja aivan kannatuksen vuoksi! Viime vuonna ei käyty, niin ajattelin tänä vuonna mennä katselemaan ja samalla se omakin koira hakee sen H:n ja EH:n. Sen parempaa ei olla ikinä Messarista saatu. Meitä ei arvosteta vuoden tärkeimmissä näyttelyissä; erkkarissa eikä Terviksellä ;). Tosin tuolla karvanlähdöllä ei ole aihettakaan... Ostin Agrimarketista Jahti & Vahti öljyä ruuan sekaan. Katotaan jos alkais turkkia tänä talvena joskus kasvattamaankin....

Motivointiseminaariin on kuulemma vapaita paikkoja, eli jos jota kuta kiinnostaa:

http://www.homeetta.net/index.php/ajankohtaista/21-leikkiseminaari

Koska ei olla nyt taas harrastettu oikein mitään koiramaista, kirjoitetaan eilisistä "pikkujouluista".

Ilmoitin siis koko perheen Kouvolan Seurakoirayhdistyksen järjestämille Käpälämäen joulukarkeloille. Kyseisessä yhdistyksessä siis Rinon kanssa treenataan tokoa ja Käpälämäki on hallimme nimi. Tänä vuonna oli vähän vähemmän porukkaa kuin viime vuonna, mutta iahn mukavasti kisoihin kuitenkin löytyi osallistujia. Viime vuonna ainoastaan Nina meidän perheestä voitti jotain koiran lelun heitossa. Tänä vuonna meni vähän paremmin. Minäkin pääsin jopa pannan heitossa jatkoon, mutta en kuitenkaan palkinnoille. Nina oli omassa sarjassaan piirrustuskilpailussa 2. Samoin Sara omassa sarjassaan. Aiheena oli joulukoira. Sara oli lelunheitossa 3. sarjassaan ja Nina voitti lusikkajuoksun omassa sarjassaan. Eli ainakin meillä oli tyytyväisiä lapsia. Lisäksi Rino oli 4. makkaransyöntikisassa. Oikein yllätti minut tuloksellaan. Kaikki edellä olevat oli "pikkukoiria". Rino sai palkinnoksi Dentasticksejä, lakun, juustohöylän ja valkosipulipuristimen. Itse se kyllä pääsee maistelemaan vain Dentasticksejä... Lisäksi olisi ollut viestiä ja Käpälärace, mutta koska meillä oli kiire Pilkanmaan lyhtykulkueeseen, niin "kohteliaasti" hävisimme paikalta glögin & torttujen ja palkinnon jaon jälkeen....

Viime viikon keskiviikkona käytiin Rinon kanssa taas tokotreeneissä. Tällä kertaa taas koira toimi aivan niin kuin pitikin. Ei suuremmin haahuillut ja jaksoi pitää kontaktia. Maustetta treeneihin antoi ulkon jyskännyt ukkonen (jonka tajusin ukkkoseksi vasta kotona). Kesken treeneien hallista pimeni suurin osa valoista. No ei siinä mitään, koiraihmiset ei vähästä hätkähdä! Ja pari kertaa se jytisyttikin, mutta ajattelin ettei tähän aikaan vuodesta VOI ukkostaa!

No perjantaina alkoi sitten neljän päivän vapaat ja tietysti taas perjantaina alkoi selkäkipu, päänsärky ja illalla nousi kuume. Olen sitten ollut kipeänä siitä lähtien. Kurkku on lisäksi ärtynyt ja yskääkin löytyy. Koska olen ollut aika kypsä tähän jatkuvaan sairastamiseen, niin olen lääkinnyt vaan Ibuxinilla ja ollut ihan normaalisti. Tänään sitten oli töihin paluu ja aamulla taas lääkitsin itseni että saan lämmöt alas. Kuvittelin että kyllähän minä nyt töihin pystyn. Kävin kuitenkin työterveydessä näyttämässä kurkkuani hoitajalle ja pyysin ottamaan varmuudeksi tulehdusarvot. No tulehdus arvot olikin reippaasti koholla ja työterveyshoitaja EI PÄÄSTÄNYT minua töihin! Saikkua kolme päivää (kyllä taas töissä tykätään) ja kehoituksen mennä terveyskeskukseen koska heillä ei tänään ole lääkäriä! No vein töihin lapun ja soitin terveyskeskukseen (klo oli vähän yli 9). Juu ei heillä ole lääkärille aikoja tänään. Pitää mennä päivystykseen Sairaalanmäelle. Siellä sitten 1,5 tuntia jonotin. Onneksi oli edes suomalainen lääkäri. Kun korvat ja keuhkot oli puhtaat niin diagnoosi oli kai tuo kurkku. Penisilliiniresepti ja apteekin kautta kotiin. Siinä vaiheessa taas alkoi lämmöt nousta jaoloa ei parantanut yhtään lääkkeen sivuvaikutukset. Eli oksentaminen. Toivottavasti nyt rauhoittuu olotila tuosta. Tuntuu kuin olisi jyrätty ja mankeloitu pariin kertaan sen jälkeen....

P.S. Pitäisi kai suunnitella tuota Rinon uusintalonkkakuvausta. Olisi morsian ehkä tarjolla, jos lonkat olisi ok. Tosin se yhä makaa takajalat taaksepäin, joten henk.koht. vähän epäilen ettei se löysyys ole sieltä hävinnyt.

Eilen lauantaina isäntä ehdotti pientä retkeä Iitin Hiidenvuorelle. Ei muuta kuin koirat ja lapset autoon ja menoksi. Tässä sitten kuvasatoa reissulta:

Otto & maisema huipulta

Rino huipulla

Maisema

Rino & Sara

Rino poseeraa

Matkalla alas (rappuset oli aika liukkaat lehdistä)

Nina & Otto nuotiopaikalla (tällä kertaa ei ollut eväitä mukana, joten ei sytytetty nuotiota).

Rino Hiidenvuoren rantautumispaikan laiturissa.

Otto oli reissun jälkeen niin puhki, ettei meinannut autoon päästä. Rino taas oli käynyt aamusta jo pyörälenkillä ja silti virtaa riitti. Tässä vielä tyylinäyte luoksetulosta:

Hoffimaiseen tyyliin kieli poskella.

Keskiviikkona käytiin Rinon kanssa tottistreeneissä parin viikon tauon jälkeen. Rinolle sopii aina pieni tauko, niin on paljon innokkaampi tekemään. Koirahan osaa, kun ohjaaja osaisi... Tätä samaa sanottiin hoffilehden tokomestiksistä kertovassa jutussa. On siis kai helmasynti.... Mutta virheistään oppii kai vuosien varrella. Vaikka meillä ei ole muita tavoitteita kuin möllikisat ja BH sitten joskus, ehkä......

Meillähän on ollut vähän motivointiongelmia. Koiran virettä ei oikein saa nameilla nostettua ja sehän ei suuremmin leiki! Niinpä ilmoittauduttiin tänne;

http://www.homeetta.net/index.php/ajankohtaista/21-leikkiseminaari

Viime vuonna olisin päässyt kuunteluoppilaaksi, mutta en sitten sitä halunnut. nyt päästään oikein koirapaikalle. Mielenkiintoista nähdä saadaanko tämä meidän "diesel-mersu" lämmiteltyä???

Koska ei nyt ole mitään mainittavaa tapatunut/tehty, niin tulee lisää syksyisiä harjoituskuvia.

Ensimmäinen kuva on kyllä isännän ottama. Taannoin laskeutui se kuumailmapallo tuohon meidän tielle:

Näin syksyllä on lintuja riittänyt. Pellolla on joutsenia ja hanhia. Eilen Rino kävi ensimmäisen kerran lennättämässä vähän hanhia. Yleensä saavat olla siltä rauhassa vaikka pihalla linnuille kyytiä antaakin. Näissä on testailtu sitten taas pitempää 55-300 VR putkea.

Sitten syksyistä väriloistoa. Ruska on kauneimmillaan juuri nyt.

Monena päivänä on ollut sateenkaaria. Jopa silloin kun ei sada...

Ja blogin pakolliset koirakuvat. Oton kuvassa näkyy sen karvattomuus, varsinkin kun katsoo häntää.

Punkkipannatkin voisi varmaan ottaa kohta pois. Alkavat olla sen puoli vuotta olleet koirilla. Yksi punkki oli kesän saldo (tähän mennessä).

Nyt on siis kesälomat vietetty ja talvilomaa odottelemaan. Talviloma toivottavasti olisi jossain maaliskuulla, jos vaikka silloin sinne Liettuaan suuntaisi sitten! Loma tosin voi venyä, kun molemmille likoille nousi eilen kuume. Ninan opettaja soitti puolilta päivin että Ninan päätä särkee ja palelee. No ei kun kotiin. Iltapäivällä sitten nousi myös Saralle kuume. Parhaimmillaan Saralla oli +39,2 C! Vähän tyttöjä väsytti... Nyt aamusta ei ole ollut kuumetta ja toivottavasti ei nousisikaan. Minulla kun huomenna alkaisi työt klo 7.30. Tosi inhottavaaa on soittaa töihin että nytpä en tulekaan...

No tässä lomalla sain yli puolet ikkunoistakin pestyä. Olohuone vielä vaatisi toimenpiteitä. Vähän on ollut kosteaa tuo sää, niin ei ole siihen asti ehtinyt. Viimeisen vuorokauden aikana on taas tullut 14 milliä vettä! Mutta toki on ollut muutamia tosi kauniita syksyisiä päiviäkin. Silloin on ollut vallan ihanaa ulkoilla koiran kanssa. Rinon kanssa on otettu vähän tottistakin tuossa pihalla. 5.10. olisi viimeinen BH-koe Kouvolassa tänä vuonna, mutta en taida vielä siihen ilmoittaa. Meillä sattuu vielä vanhempainiltakin samaksi illaksi... Keväällä sitten käydään kokeilemassa jos mahdutaan johonkin kokeeseen??? Samoin sitten yritetään luonnetestiin!

Keskiviikkona käytiin tihkusateessa taas tokotreeneissä. Ihan kohtuulliset treenit. Tietty nyt olisi voinut vähän innokkuutta löytyä enempi, mutta vähän itsekin oli siellä tihkussa paras terä poissa... Ja enemmän vaan treeniä että saa sitä varmuutta niihin liikkeisiin. Siellä aina huomaa, jos jotain liikettä ei ole niin treenattu.

Autokin on nyt sitten katsastettu ja laitoin sen nyt sitten tyrkylle Nettiautoon. Uudemmasta ei kyllä ole vielä tietoa, että huonolla/tosi hyvällä tuurilla olen ilman autoa kohta! Ehdottomasti seuraavassa pitää olla se ilmastointi ja kyytiin mahtua lapset ja pari hovaronttia. Olen tuossa katsellut Peugeot Partneria ja Citikan Berlingoa. Niihin kyllä mahtuisi, mutta mitenhän niiden toimivuus??? Ei ole oikein kokemusta ranskalaisista autoista... Volkkariin olen ollut tyytyväinen, mutta siinäkin ikä alkaa painaa ja se ilmastoinnin puute on muutamana viime kesänä ollut aika oleellista. Tässä viellä linkki:

http://www.nettiauto.com/volkswagen/golf/4284433

Keskiviikko oli varsin tapahtumarikas päivä. Siis pian huomaatte kuinka tylsää minulla normaalisti on....

Aamulla oli töihin meno aamuseiskaan. Siinä sitten klo 6.30 lähdin viemään Saraa päiväkotiin kaameassa sumussa. Me asumme siis keskellä peltoa ja metsää sitten löytyy mm. sieltä meidän oman tien päästä. Ja kun ei ole metsää talon ympärillä ei ole oraviakaan (paitsi kerran ja ei ollut kauaa, kun koirat jahtasi sen peltoa pitkin takaisin metsään). Niinpä hieman yllätyin kun omalla tiellä orava yritti tehdä harakiriä juoksemalla auton alle. Onneksi jarrujalka oli jo hereillä ja oravakin osasi hieman jarruttaa. Muuten olisi oravaparan henki minun kontollani.

Minulla oli sitten varattu työterveyslääkärille aika, kun tuo koipi on kiukutellut. Ensin ei tahtonut pystyä astumaan vasemmalla jalalla, kun sattui jalanpohjaan niin pirusti ja jalkaa särki mm. öisin. Sitä sitten itsehoidin Ibumaxilla ja Voltaren-geelillä. Mutta sitten alkoi 1/4 jalkapohjasta puutua. No lääkäri totesi että minulla on rasitusvammana "luupiikki" ja puutuminen johtuu hermopinteestä. kestää kuulemma pitemmän aikaa kun parantuu ja kirjoitti lähetteen fysioterapiaan (jumppaa yms.). En ole vielä tilannut aikaa, mutta jos nyt kävisi katsomassa mitä ne keksisi? Kyllähän tuolla jo ihan kävelee, mutta vähän inhottavan tuntuista kun osa jalasta on puuduksissa.

Illalla sitten suuntasin Rinon kanssa ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun tokotreeneihin. Odotukset ei olleet mitenkään kummoiset. Yleensä treenitauon jälkeen Rino on ollut ihan piip piip pihalla. Niinpä olin ihan äimänä kun siltä löytyi oikein halua tehdä ja keskittyä minuunkin. Varsinkin kun meidän vieressä oli sammari, joita Rino on pennusta pitäen ihqunnut. En tiedä onko joku black & white-juttu, mutta aina se sammareihin kiinnittää huomiota! Olin siis tosi tyytyväinen treenien jälkeen, vaikkei kaikki mennyt täydellisesti mutta tästä on hyvä jatkaa... (Ensi kerralla varmaan menee sitten ihan puihin).

Ennen treenejä siinä odoteltiin meidän ryhmän alkamista. Yksi naisihminen siinä sitten katseli Rinoa pitkään ja tuli sitten sitä moikkaamaan. Kysyi että "eihän tämä ole nöffi???" "Juu ei kun musta hovawartti". "Ai sellaista en ole nähnytkään. Kylläpä se on komea!" "No kiitosta vaan".

Kotiin ajellessa isäntä sitten soitti että meidän tielle on laskeutunut kuumailmapallo! No jätin sitten oman auton meidän tien alkupäähän niin syrjään että siitä mahtuu ohi. Pihalle en päässyt kun se pallo oli meidän tien yli ja ennen kun tuli niiden noutoauto ja pallo oli paketissa, meni noin tunti aikaa. Rinon otin autosta, että vien sen kotiin syömään. Rino kun näki vieraita tyyppejä meidän tiellä pyörimässä, niin hän kyllä ilmoitti melko vakuuttavasti mitä mieltä hän on siitä asiasta. Pallossa oli Iltalehden toimittaja joka oli tehnyt juttua rakettimiehestä. Tyypillä siis raketit jaloissa ja jonkin sortin liito(orava)puku. Se sitten oli hypännyt pallosta ja liidellyt Kouvolan yllä. Toimittaja halusi sitten tehdä Rinon kanssa tuttavuutta. Rino kävi haistamassa että jaa tällainen tyyppi ja se oli siinä. Se ei ole suunnattoman kiinnostunut vieraista ihmisistä. Tai ainakin se itse valitsee ne joihin haluaa lähemmin tutustua. Juttua tuosta rakettimiehestä pitäisi olla lauantain Iltalehdessä. Täytyy kai käydä ostamassa....

Nyt on viikko lomaa. Yrityksenä pestä ikkunoita (paitsi jos sataa) ja ehkä vähän touhuta koirienkin kanssa....

P.S. Lisäksi treeneistä kotiin tullessa harakiriä yritti pari teiniä kaksi päällä skootterilla. Tulivat mutkan takaa väärää puolta ja vain nopeat reaktiot taas estivät niiden olemisen meikäläisen konepellillä. Oli pojillakin vähän kauhistunut ilme... toivottavasti oppivat jotain!!!

Siis eilen suuntasin Rinon kanssa Vantaalle Let's Go näyttelyyn. Kun on ollut aika kalseita ja epävakaisia säitä, varasin itselle päälle oikein neuleen ja mukaan vettäpitävän takin. Sää kyllä lupasi poutaa, mutta ei se syksy sää silti lämmintä ole.... Paitsi eilen! Vähän oli lämmin siinä neuleessa ja en tietysti mitään kevyempää ollut varannut mukaan. Onneksi päivän mittaan alkoi tulla vähän pilviä, niin ei ollut ihan niin kuuma. Ja positiivista on että tällä kertaa naamakaan ei enää kärähtänyt. Tottakai on kivaa kun on lämmin poutainen syyssää näyttelyssä, kuin että sataa koko päivän ja on kylmä. Varsinkin tuollaisella nurmikentällä olisi kamalaa olla sellaisella ilmalla! Rinokin taas vaihteeksi oli oikein mielellään häkissä varjossa. Ja nyt se taas osasi käyttäytyä näyttelyalueella oikein mallikelpoisesti. Ei suurempia jäljestämisiä eikä pihisemisiä. Hoffeja oli ilmoitettu 34 kpl ja vain yksi oli pois. Tuomari oli serbialainen Miodrag Nikic. Ihan uusi tuttavuus ja suoraan sanoen vähän pelottavan näköinen tyyppi. Pitkä tumma mies ja leukaparta... Jakoi ERI;ä enemmän kuin EH:ä, mutta SA:n sai vain yksi tai kaksi luokassaan. Ei nyt minun mielestäni ollut ihan pätevin hoffituomari, mutta kauneus on katsojan silmässä. Ja mitään linjaa en kyllä löytänyt tämän tuomarin arvosteluista. Itse oli tyytyväinen kun saatiin edes ERI ja SA:kin. Oltiin valioluokassa 2. ja paras uros3. Valioluokan voittaja ja lopulta ROP oli Kainhov Merlin. Oli koiran eka ROP Suomessa. Ilahduttavaa oli nähdä veteraaninartuissa Rinon emä Assi (Monzahova Arkadia). Tuomari antoi EH:n Assille (puusilmä-tuomari). Muista koirista ei tullut kuvia otettua, mutta Assista piti tietysti napata;

Assilla voisi olla kuulemma enemmän potkua liikkeissä, mutta kyllä tuossa ainakin takapotkua riittää. Toisessa kuvassa Assin takana istuu tuomari. Jos nyt ymmärrätte että oli minusta vähän "pelottavan" näköinen... Ja oli tosiaan lähes kaksimetrinen tyyppi.

Näin on meidän ulkonäyttelyt käyty ja vuosi päätetään ilmeisesti Messariin Voittaja -11 näyttelyyn. Sinnekin mennään ihan kannatuksen vuoksi ja vain sunnuntaina. Kovasti kiinnostaisi myös lähteä Liettuaan metsästämään sitä viimeistä sertiä, mutta luulen että ei varmaan töistä saa vapaapäiviä viikkoa ennen joulua??? Ehkä sitten kevääällä/kesällä jos ei tänä vuonna....

Ei ole mitään muuta saatu oikein aikaiseksi kuin vähän jatkettu harjoituksia järkkärillä. Itsellä on ollut koipi kipeänä pari viikkoa, niin ei oikein mitään ylimääräistä ole tullut tehtyä koirankaan kanssa. Mutta nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas treenailemaan jotain koirankin kanssa. Ainut että työt haittaa harrastuksia. Olen pyytänyt keskiviikot nyt syyskuusta alkaen aamuvuoroja, että pääsisi tokoilemaan, niin heti ensi viikon loman jälkeen menen töihin iltaan keskiviikkona. Toivottavasti joku viitsisi vaihtaa...

Nyt kuitenkin syksyinen kuvapläjäys; aloitetaan kurjilla. Näitä on joka aamu ympäröivillä pelloilla. Harmi vaan ettei omista kunnon lintuputkea. Tämä otettu 55-300 millisellä ja zoomattu tappiin asti. Jos joskus voittaisi lotossa, niin voisi investoida siihen kunnon teleen...

Hämyhäkin seittejä;

Nämä on tarkoituksella vähän suurempia kuin normaalikuvat, että saatte jotain selvää

Ja sumua riittää välillä päivälläkin;

Vähän kasveja ja sieniä;

 Ja pakolliset koiran kuvat;

Siinäpä viikon kuulumiset siis. Torstaina olin suunnitellut että kannatan Rinon kanssa Kouvolan Eläinsuojeluyhdistyksen mätsäriä. Töissä katselin säätilaa huolestuneena... satoi. Onneksi sade kuitenkin loppui kun pääsin töistä. Tietysti koko päivän sateen jälkeen oli hieman kosteaa ja Rino painatti taas pitkin märkää rypsipeltoa. Tuloksena märkä ja rypsinsiemenissä oleva koira. Kuitenkin siitä suurimmat harjasin ja pakkasin koiran autoon. Mätsäri pidettiin Korialla Kallioniemen tanssilavan parkkipaikalla. Meidän häät on muuten vietetty Kallioniemen tanssilavalla. Onneksi aurinko jo paistoi kun saavuttiin paikalle ja kuivasi hiekkakentää ja Rinoa! Isoja koiria oli ilmoitettu 36 kpl. Meidän parina oli töpöhäntäinen australianpaimenkoira. Tuomari tykkäsi Rinosta vaikka toisella kopelointi kerralla Rino ei oikein  innostunut hännän käpelöinnistä. Saatiin punainen nauha. Kehässä oli ainakin kaksi muutakin hoffiurosta (molemmat merkkareita). Toinen sai punaisen ja toinen sinisen. Punaisten kehässä päästiin vielä jatkoonkin ensimmäisestä karsinnasta, mutta ei enää seuraavasta. Olin kuitenkin tyytyväinen Rinon esiintymiseen ja käytökseen. Terviksellä se liimasi kuononsa nurmeen ja "imppasi" kaikki mahdolliset hajut. Täälläkin tehtiin kyllä sitä, mutta nyt oli välillä korvatkin tallella. Lisäksi Rino taas hauskuutti muita makaamalla reporankana etu- ja takatassut eri ilmansuuntiin. Sitä myös taljaksi kutsuttiin.

Perjantaina klo 17 alkoi Kouvolan raviradalla talkoot. Ensin pääsin huuhtomaan termospulloja, joissa kehiin toimitettiin kahvia. Sitten koottiin kehälaatikoita ja kahta lukuunottamatta jokaiseen Rop-ruusukkeeseen laitoin rop-nauhan! Eli kuka sellaisen sai, muistaa arvostaa sitä. Lisäksi jaoin ruusukkeita kehälaatikoihin. Kotona olin klo 21 maissa. Eikun jotain pientä purtavaa, oma näyttelyreppu kondikseen ja suihkun kautta nukkumaan....

Lauantaina klo soi 5.50. Otolle ruokaa, itsensä laittamista ihmisen näköiseksi, kamat ja Rino autoon. Matkalla raviradalle söin aamupalasämpylän. Perillä häkki kehän laitamille kokoon ja Rino sinne. Sitten töihin! Olin lähinnä toimistolla hoitamassa kaikenlaista sekalaista kunnes yhdeksän maissa hipsin sitten Rinon luokse. Rino pääsi häkistä ulkoilemaan isännän kanssa ja  Tuulan Nera (Skywatch's Moonlight Magic) pääsi vuorostaan häkkiin. Rinon ilmoitin Kouvolaan koska olin lupautunut näyttelyyn töihin ja lisäksi lupautunut esittämään Neran näyttelyssä. Eli Rino oli puhtaasi kannatuksen vuoksi. Nämä kotimaiset tuomarit (varsinkaan naiset), kun ei ymmärrä Rinon hännän päälle. Eli siis ei odotuksia. Tuomarina muuten oli Teija Salmi-Aalto, joka mielestäni kasvattaa tanskandoggeja. Junnu-uros Huvimetsän Elwood sai Eri:n. Nuortenluokan uros  Skywatch's Made for Me Eh:n. Avoimessa Steinroller Orwille T:n ja Stelmo's He-man Eri:n ja Sa:n. Rinon kanssa kehään mennessä jänskätti. Varsinkin kun tuomari kopeloi sitä häntää pariinkin otteeseen. Enkä arvostelusta mitään kuullut. meille kuitenkin ojennettiin punainen nauha ja pinkki nauhakin! Eli Eri ja Sa. Siitä sitten jatkoimmekin samantien Paras Uros kehään, jossa tällä kertaa Rino käyttäytyi hieman paremmin kuin viimeksi. Eli siis ei vedetty nelivedolla toisen perässä. Yllätyksekseni Rino oli ykkönen ja Mauno (S. He-man) sai viimeisen sertinsä (onnea). Samantien sitten Neran kanssa kehään. Neran kilpakumppanina oli Emo's Sara nuorten luokassa. Nera oli "hieman" läheisriippuvainen emännästään, mutta kyllä me nyt jotenkin selvittiin. Nera kuitenkin osaa seisoa ihan asettelematta ja juoksikin ihan kauniisti. Tuomari olisi kuitenkin toivonut hieman vahvempaa päätä Neralle ja tulos Eri2 ja Sa. Avoimen luokan narttu Macarena Eh ja vetskunarttu oli poissa. Nera siis paras narttu 2. ja varaserti. Onnea Emo's Saralle sertistä!

Nera kuva T.Sorakari

Roppi kehässä vastakkain siis Rino ja Emo's Sara. Rino kun pääsi kehään nartun kanssa, niin siitä tuli täysi idiootti. Se ei suostunut seisomaan kuin nartun suuntaan. Onneksi kuitenkin juokseminen onnistui oikeaan suuntaan... Nartusta Rop. Tuomari tässä kohtaa, sanoi että häntä hieman välillä häiritsee Rinon häntä joka lähes koskee välillä selkää. Totesin vaan että se on niin äijää. Siinä sitten valokuvausta yritettäessä selvisi, että nartulta oli juuri loppunut juoksu! No sepä siis selvitti Rinon käytöksen... Valokuvaksessa narttu esitteli Rinolle hieman hammaskalustoa ja komensi, kun ei nyt nyt miehet häntä enää miellyttäneet... Olin kuitenkin ihan tyytyväinen tulokseen jota en edes odottanut! Rino keräsi myös muutamia ihailijoita, kun kierreltiin kojuja.

Kuva Tuula Sorakari

Sitten jätin Rinon taas isännän huomaan ja lähdin töihin takaisin. Nyt oli vuorossa palkintojen jakoa ja niihin laattojen liimailua. Kouvolassa sai joko pokaalin tai 6 egen lahjakortin näyttelyssä olleisiin koiratarvikemyyjien kojuihin. Sertistä sai kauniin lasisen muistolakaatin. Sara (nuorempi lapsemme) sai hakea Rinon pokaalin palkintojen jaosta. Viralliset poseeraukset on vielä ottamatta pystin kanssa, mutta ehkä kun tästä ehtii.... Ryhmäkehiä varten sitten kannettiin pokaalit ja ryhmäkehien ruusukkeet pihalle. Minulla oli "ruusukevastaavan" homma. Eli kiikutin kehää pyörittävälle toimitsijalle ruusukkeet aina ryhmän alussa. Jopa 1 ryhmän ruusukkeet sain viedä isoon kehään tuomarille asti! Eli olen jokaista ryhmäruusuketta hipeltänyt, samoin kuin BIS-ruusukkeita. Olisipa joskus hienoa saada sellainen. Ja BIS-pokaaliinkin olen koskenut!!! Sellaista ei varmaan tapahdu uudestaan ikinä.Kello oli jo yli 18, kun lähdin ajelemaan kotia kohti. Vielä olisi ollut siivousta, mutta itsellä odotti työpäivä sunnuntaina. Kotona saunaan (ihanaa) ja muutama lasi kuohuvaa.

Eilisen koko päivän jaloilla olemisen ja tämän päivän työpäivän jälkeen jalat on ihan muussia. Töissä oli muutenkin vähemmän mukava päivä, kun yöllä oli hävinnyt tietokantapalvelimesta tietokanta. Vähän sitten tökki kaikki... Huomenna on onneksi vapaapäivä!

Rinon arvostelu löytyy taas oikeasta laidasta. Nauratti vähän tuo hyvä karva, kun koira heittää karvaa jo toista kuukautta ja pestykin on viimeksi kai Tervikselle....

P.S. Kehäsihteerille oli sattunut pieni kuulovirhe. Arvostelu alkoi 10-vuotias... Käytiin sitten korjaamassa asia.