Noxille pitäisi katsella vähän näyttelyitä kunhan lopettaa karvan heittämisen josko sillekin sertit saisi kasaan. Mutta jos ei niin saattaa olla että joutuu sitten luopumaan palleistaan täällä narttujen joukossa. Toki Muruhan on sterkattu ja en tiedä miten Roza jatkossa sitten.... mielellään en sterkkaisi jos turkille tapahtuu sama kuin Murulla.

Rozan kanssa pitäisi rallyssä panostaa voittajaluokan tekemiseen. Sillä vaan niin iloista tuo seuraaminen että ottaa virheitä pelkistä pompuista :D. Mutta eihän meillä ole kiire tuon tavoitteen suhteen. Lisäksi kun lumet ja maa sulaa niin sitten aletaan tekemään pitkiä jäljen nostoja ja pitkiä treenejä pekopuolella sekä yritetään päästä B-kurssille jotta joskus uskallauduttaisiin Virtaan. Lisäksi jatketaan treenejä pk-puolella. Olisihan se kiva joskus osallistua edes rotumestiksiin jäljellä ja ehkä aksassa hyppyradan verran ja nyt on vähän alkanut tokon alokasluokkakin kiinnostamaan. Mutta ainakin tämä talvi ja kevät menee varmaan työkuvioiden opetteluun ja jos sitten enää itsellä jää jotain kapasiteettia aivoihin käytettäväksi niin sitten näitä juttuja. Ja jos vaan työt antaa myöden niin cacibien jahtaus jatkuu muutamalla näyttelyllä. Kovin pitkälle ja takaisin ei vaan ehdi kahdessa päivässä.

Laitoin myös jalostustiedustelun menemään Rozan kohdalta jotta ei sitten myöhemmin kaduta etten edes kysynyt. Rozallahan on C-lonkat joka tarkoittaa että mahdollisen uroksen lonkkaindeksit pitäisivät olla ihan huippuluokkaa. Lisäksi haluaisin uroksen olevan myös muuten terve (ei allergioita, atopiaa, autoimmuunijuttuja tms.) ja vielä luonteeltaan varma, ystävällinen, taistelutahtoinen ja toimintakykyinen.  Näillä spekseillä ei varmasti montaa (jos yhtään) ehdokasta löydy. Ja sitten vielä että haluaako kukaan antaa urostaan C-lonkkaiselle nartulle? Rozahan täyttää toukokuussa 5v eli tänä vuonna olisi viimeistään käytettävä jalostukseen jos voisi käyttää. Mutta olen kyllä valmistautunut siihen että joko ei edes tule suositusta, ei saa urosta tai ei vaan onnistu. Nyt vielä kun itsellä ei oikeastaan ole mitään lomia 1,5 vuoteen niin joutuisi puolisokin tekemään jotain tämän unelman hyväksi. Jo pitemmälle astuttamaan lähteminen varsinkin arkena voi olla haastavaa....

Murun kanssa mennään ihan Murun jaksamisen mukaan. Toivotaan että jaksaa tuossa vielä ensi vuodenkin. Vähän takapää alkaa heikentyä mutta pää pelaa yhä <3

Omia tavoitteita on tietysti oppia tuo työ niin että saa siihen rutiinin ja työt jäisivät työpaikalle eikä seuraisi kotiin.... Itseäni pitää kehittää myös ainakin suunnistuksessa, noissa koetoimitsijahommissa, yritettävä olla kehiksenä taas ensi vuonna muutaman kerran ja kyllä aion Maailman voittajaan elokuussa mennä turistiksi :)

Minähän olen pitemmän aikaa katsellut muita töitä sillä vaikka toisaalta tykkään työstäni ja erityisesti työkaverit ovat kivoja niin en oikein näe tulevaisuutta siellä. Myös kaupan alalla tulee koko ajan muutoksia eikä "kaupan täti" ole koskaan ole ollut toivetyöni vaan jotenkin vain ajauduin 90-luvun lamassa sinne. Sitten tuli perhe jne. Nyt kuitenkin olen hakenut sellaisia itseäni kiinnostavia paikkoja ja käynyt muutamassa työhaastattelussakin. Olen joskus kymmenen vuotta sitten työskennellyt S-pankissakin ja toisaalta se oli ihan kiinnostavaa työtä vaikkei pankkityö ehkä sekään ole unelmani mutta harva kai voi sanoa tekevänsä unelmiensa työtä? Kuitenkin päädyin hakemaan pankkiin töihin ja kävin haastattelussakin.

Päädyin myös ilmoittamaan Rozan Viroon Tarton 2x kansainväliseen koiranäyttelyyn. Mehän ei olla vuoteen käyty näyttelyissä koska viimeksi Roza päätti että pitäkää tunkkinne ja tuomarit on syvältä. Kehän ulkopuolella kaikki ihmiset on kivoja mutta kehän sisäpuolella.... Päädyin ottamaan nyt kuitenkin riskin ja sain hyvän syyn lähteä roadtripille. Lisäksi laskin että suurin osa suomalaisista on lokakuussa 3x KV näyttelyissä. Olin perjantaiaamuna lähdössä laivalla Tallinnaan kun sain tuohon edellä mainittuun työhaastatteluun liittyen ohjeet ja linkit soveltuvuustesteihin. Sen verran luin että ne pitäisi tehdä viikonloppuna joten nappasin tabletin mukaan reissuun. Olin varannut Bookingin kautta Betooni Stay nimisestä paikasta meille huoneen. Bookingin sivuilla luki että eivät ota lemmikeistä maksua mutta kuitenkin viestinä tuli että ottavat. Booking ei asiaan saanut selvyyttä ja itse laitoin viestiä että kannattaisi sitten korjata tiedot myös Bookingiin. Vaikka meillä oli talvinopeudet niin Virossa oli yhä kesänopeudet ja ajomatka menikin aika sujuvasti. Pysähdyin kerran matkalla ulkoiluttamaan Rozaa ja toisen kerran ruokaostoksilla Tartossa ennen saapumista majoitukseen. Koska oli perjantai, oli parkkialue melko täynnä ja jätin läheisen toimiston parkkiin auton. Tässä majoituspaikassa ei ollut henkilökuntaa vaan sait ovikoodit kun olit tehnyt sisäänkirjautumisen puhelimella. Sisätilat olivat siistit ja rempatut mutta ympäristö ei ollut mitenkään viihtyisä. Omasta ikkunasta näki autokorjaamon pihalle jos laski kaihtimet. Mutta tosi hiljainen ja rauhallinen vaikka rautatie kulki melkein vieressä. Lähistöltä löytyi myös puisto ja koiran kanssa oli ihan kiva kävellä. Ensimmäisenä iltana poliisit vielä olivat pitämässä kai ratsiaa siinä melkein vieressä että oli ihan turvallista autonkin olla. Ennakkotiedoista poiketen minun huoneessa ei ollut mikroa joten jouduin hellalla lämmittämään ruokani. Lisäksi telkkaria en saanut toimimaan mutta onneksi oli tabletti mukana. 

Hoffien kehä molempina päivinä oli B-hallissa joka on pienin Tarton messukeskuksen halleista ja jossa katukivestä pohja. Siellä oli myös lämpöpuhaltimet puhaltamassa. Lauantaina tuomarina oli puolalainen Robert Mrocko. Meitä ennen oli kaikenlaisia laumanvartijoita ja tuomari pyysi handleriä esittämään hampaat ja sitten hyvin nopeasti ja hätäisesti kävi koiran perästä läpi. Hoffeja oli ilmoitettu kolme. Samat koirat molempina päivinä ja lauantaina kehään tuli myös harjoitusarvostelija. Yksi blondi urospentu, yksi (iso) blondi junnu-uros ja Roza valioluokassa. Pentu ei sijoittunut ja junnukin sai erittäin hyvän. Tässä kohtaa yritin tsempata Rozaa joka alkoi hiffaamaan että tämä on taas tätä. Tuomari antoi Rozan haistaa kättään ja näytin itse hampaat. Pikainen seisominen ja seisomisen tapainen yritys. Onneksi kehän reunat olivat täynnä porukkaa ja koiria niin annoin sen katsella sinne tai rauhassa tuomaria. Eestaas liikkeet jouduttiin tekemään kahdesti kun tila loppui kesken ennen kuin tasoittui raviin. Kaikesta säätämisestä huolimatta saatiin käteen cacib ja rop ruusukkeet! Siitä sitten samassa hallissa olleeseen AlexDesign-AXD kuvausjonoon. Kaikki ropit saivat ilmaisen valokuvauksen. Onneksi tuo kuvaaja on tosi ammattilainen niin sai napattua tuollaisen ihan kivan kuvan (omistajaa ei olisi tarvinnut näkyä) <3

Ryhmää odotellessa käytiin kävellen meidän majapaikassa (10 min kävelymatka) ja lenkillä samalla. Tuo Tarton messukeskus ei ole mikään tilaihme, eli isoa kehää ei oikeastaan hirveästi pääse näkemään ja kuulutuksetkin ihan onnettomia. No löydettiin oikea ryhmä ja käytiin juoksemassa kierros karvaisten urosten välissä. Eli toisella puolella tiibetinmastiffi ja toisella nöffi. Ja välissä karvanheiton aloittanut Roza. Jouduttiin suoraan kaiuttimen eteen ja Rozan piti sitten sitä hetki sulatella. No ryhmässä ei mennyt kauaa ja sieltä poistuessa sai pienen muovipytyn palkinnoksi. 

Tässä kohtaa sitten heräsin niihin soveltuvuustesteihin. Toinen oli ihan sellainen missä kysyttiin työminästä että mikä vaihtoehto sopii parhaiten eikä ollut mitään aikarajaa vastaamiseen. Toinen oli sitten sellainen mikä olisi pitänyt tehdä tietokoneella jotta näkee samalla kysymyksen sekä laskin. No minulla pieni tabletti ja puhelin. Tässä oli päättely- ja laskutehtäviä. No ensin oli kaikenlaisia prosentti- yms. laskuja ja sitten ne vaihtuivat koko ajan vaikeammiksi. Aikaa oli 20 minuuttia ja sehän loppui kesken. No siinä ajattelin että se siitä ja suljin sen. No siellä olisi ollut vielä itselle jonkinlainen profiili mutta en sitten sitä enää päässyt näkemään kun en heti katsonut.

Koska saatiin lauantaina se mitä haluttiin niin arvoin että mennäänkö sunnuntaina kehään vai ei. Mutta kun on ilmoittauduttu niin mennään katsomaan. Eihän ole pakko mennä kehään jos näyttää siltä että ei kannata. Tällä kertaa tuomarina Kosovosta Zaud Kazdasi. Kehän laidalla Roza oli kovinkin sosiaalinen ja annoin sen käydä erityisesti miehiä moikkaamassa. Siellä oli joku vanhempi mieshenkilö joka oli selvästi tullut hoffeja katsomaan kun katseli niitä kehän laidalla. Kun Roza meni tätä henkilöä moikkaamaan niin annoin Rozan hetkeksi pidettäväksi että sain siirrettyä tavaroitani kun joku aina tunki häkkinsä reppuni eteen. Itse en ottanut edes häkkiä sunnuntaina kun suunnitelmana oli äkkiä sisään ja äkkiä pois. Tosin kehä oli myöhässä. Tänään tuomari antoi kaikille kaiken ja Rozakin malttoi olla vähän paremmin kehässä. Tuolla ei ollut myöskään kehänauhoja muuten. Lopulta Roza jälleen rop ja junnu-uros vsp. Sitten pikaisesti vielä valokuvaan ja nokka kohti Tallinnaa ja laivaa. Pienen shoppailukierroksen jälkeen ehdin vielä laivaankin. Harvoin menee noin myöhään kuin tällä kertaa.

Laivassa juhla-ateriaksi katkarapuleipä ja alkoholiton siideri.

Tuohon työhaastatteluun liittyen olin ymmärtänyt että ensimmäisen haastattelun jälkeen tulee nuo testit ja sitten toinen kierros siihen valituille. Niinpä kun tuli pyyntö teams-kokoukseen niin ajattelin että tämä on se toinen kierros. Niinpä olin aivan hämmentynyt kun paikkaa tarjottiin minulle :O. Siis anteeksi mitä? Tottahan toki otin paikan vastaan. Toki tulot laskee kun lisät lähtee mutta viikonloput vapaat ja samoin illat vaikka työaika kyllä on 16.40 asti. Ja onhan työnkuva melko vaativa mutta jos ei tykkää niin voi yrittää taas etsiä jotain tai palata kaupan kassalle :D. 

Ja sain muuten keväällä aloittamani villapaidan valmiiksi. Lankana Drops Karisma ja mallina Nanoks Biënje. Seuraava tuleekin tyttärelle kunhan vauhtiin pääsen.

Keväällä tosiaan suoritin koetoimitsija 2 koulutuksen eli saan toimia palvelus- ja pelastuskoirakokeiden koetoimitsijana. Ensimmäisen kerran minun piti olla koetoimitsijana elokuun PEKO-T kokeessa mutta kun ei itse päästy heinäkuussa läpi niin vaihdettiin koetoimitsijaa jotta päästiin itse osallistumaan. Marraskuussa oli tarkoitus järjestää vielä yksi PEKO-T koe jossa olisin vihdoin koetoimitsijana. Kaikki menikin hyvin ja tulijoita kokeeseen olisi ollut paljon (neljän koiran koe) mutta koeviikolla satoi sitten lumi tänne joten jouduttiin koe perumaan. Ensi keväänä sitten jatketaan kokeiden järjestämistä tarpeen mukaan. 

Joulukuun alussa oli messarin perinteiset näyttelyt. Yhtään koiraa en ilmoittanut mutta turistiksi päätin lähteä. Pääsinkin Tuulan kyydillä messariin ja tarkoitus oli tulla takaisinkin mutta Tuulan koira oli ROP ja tottakai jäivät ryhmiin, niin päätin tulla VR:n kyydillä kotiin. Messarissa oli ihana päästä näkemään tuttuja ja hienoja koiria tottakai. Pääsin itsekin paras narttu kehään pyörähtämään kultaisen Dagmarin kanssa. Sijoituksena paras narttu 4. Ehdin vielä treeneihinkin samana iltana. Koirat saivat mm. uuden pedin näyttelystä.

Viimeinen koristelemani kuusi Prismassa.

Viimeisenä työviikkoona Prismassa piti käyttää kaikki mahdolliset edut pois. Epassilla tuli hankittua leffalippuja ja joululahjaruoka käytiin syömässä Rossossa. Ihanat työkaverit muistivat lahjuksilla ja oli kyllä haikea fiilis lähteä tutusta ja turvallisesta työstä jossa olin ollut reilu 30 vuotta. Olin Prismalla vielä perjantaista sunnuntaihin töissä ja heti maanantaina sitten uuteen työhön. Ensimmäisen työviikon loppuun osui myös äitini muutto muistisairaiden asumisyksikköön. Onneksi sisarukset pystyivät hoitamaan asiat. Joulu ja uusi vuosi ovat tässä pilkkoneet työviikkoja ja uutta asiaa tulee päivittäin valtavasti. Olen ensin tehnyt vähän verkkoperehdytyksiä ja sitten heti syvään päähän kassalle. Jos oppisi ensin kaikki eri järjestelmät ja mistä mitäkin etsitään sekä työslangin. Tuntuu että öisinkin miettii vaan työasioita mutta ehkä se tästä helpottaa kun saa ensin rutiinit edes perusjärjestelmiin ja -asioihin. 

Uudessa työssä jouluglögien tunnelmissa.

Syksyllä olen muutaman kerran ollut nyt rallykoulutuksessa ja sieltä on kyllä tullut hyviä vinkkejä. Nyt vaan pitäisi pikku hiljaa alkaa treenaamaan niitä. En ole kertaakaan käyttänyt uuden hallin vapaavuoro-oikeutta mutta ehkä nyt yrittäisi vaikka kerran viikonloppuisin ehtiä/päästä. En myöskään ole ottanut nyt ryhmäpaikkaa koska koulutusvuorot vievät aina vähän oman treenikerran. Vuoden lopussa kävin katsomassa omissa kisoissa voittajan radan ja seuraavana päivänä kävin talkoilemassa tuplamestariluokan kisoissa. En tiedä milloin uskalletaan seuraavaksi kokeille itse voittajaluokkaa mutta ensin treeniä treeniä.....

Messarin tuliainen on lähes aina jollain käytössä.

Noxhan oli Ninan koira mutta kuluneen vuoden aikana Nina tullut allergiseksi ts. astma pahentunut koiran takia vaikka koko ikänsä on asunut koirien kanssa. Niinpä Noxille oli hiljaisesti uusi koti haussa mutta sellaista ei oikein tahtonut löytyä (ehkä liian hiljainen haku). Nina muutti jälleen ja tällä kertaa metron läheisyyteen eikä koiralle oikein ollut enää paikkaa. Niinpä Nox tuli meille ja lopulta sitten jäikin isännälle lenkkikaveriksi kun Muru ei paljon jaksa lenkkeillä eikä sitä edes saa lenkittää kuin sen mitä se haluaa.

Nox kävi virallisissa lonkkakuvissa ja ne eivät todellakaan olleet hyvät. Virallisesti tulivat E/D ja alkavaa nivelrikkoa. Onneksi kyseessä on tuollainen 20 kg painava koira joten lonkat ei välttämättä ainakaan heti ala vaivata. Meillä ollut myös kultsu uros jolla oli D/D lonkat eivätkä ne koiraa vaivanneet. Toki joku nivelravinne olisi hyvä mutta kun nämä jakutiat ovat hyvinkin nirsoja ruokansa suhteen niin turha heittää nappuloiden sekaan mitään koska saisi heittää nappulatkin roskiin sen jälkeen. Eli pitäisi olla jotain mitä söisi sellaisenaan.... En ole vielä keksinyt mitä se olisi. Mutta toistaiseksi mennään niin kuin ennenkin. 

Nox oli jo valmiiksi tottunut meidän koiriin ja totutettiin nopeasti siihen että ovat Murun kanssa sisällä yhdessä. Rozan kanssa sitten voivat ulkona leikkiä (paitsi liukkailla koska painavat ihan ilman itsesuojeluvaistoa) ja lenkkeillä yhdessä. Toki saa nähdä miten sitten kevättalvella kun Rozalla seuraavat juoksut. Toki Noxin voi jossain vaiheessa kastaroida mutta käyn ehkä näyttelyissä sen kanssa ensin. Muruhan on sterkattu. Nox puhuu hyvin koiraa mutta välillä se ottaa Murun kanssa vähän yhteen. Onneksi silloin riittää kunnon karjaisu niin sitten hyvittelevät toisiaan.

Syyskuussa pidin viikon lomaa ja käytiin Saran kanssa viettämässä äiti-tytär aikaa Tukholman ristelyllä. Sää oli mainio ja molempina iltoina oli upea auringonlasku merellä. Itse en löytänyt edes shoppailtavaa (paitsi siideriä mitä ei saisi tuoda) mutta onneksi edes toinen löysi muutakin :)

Jos on Harry Potter, Marvel tai sarjisfani niin kannattaa käydä täällä :)

Rozan kanssa käytiin toisen koirakon lisänä esittelemässä vähän pelastuskoiratoimintaa koululaisille. Yllättävän kivasti Roza suhtautui myös koululaisiin ja jopa ilmaisi ne piilosta. Kyllä tuo koira osaa yllättää minua yhä <3.

Saatiin myös postia Viron kennelliitosta.

Lokakuun lopussa osallistuin vielä EA1 koulutukseen. Pääsi elvyttämään ja sitomaan ja kertaamaan taitoja. Töiden puolesta hätäensiapu voimassa mutta EA1 hyvä olla täällä vapaaehtoispuolella voimassa.

Myös päivitystä äitini tilanteeseen. Pienen tapaturman vuoksi joutui sairaalaan jossa sitten vihdoin alettu ottaa vakavasti huoli-ilmoitukset ja äidin sekavuus. Äiti pääsi ensin toipumaan vuodeosastolle ja sen jälkeen kotiutusyksikköön odottamaan paikkaa ympärivuorokautisen asumisen yksikköön. Luojan kiitos, sillä nyt on toinen josta vähemmän huolta. Katsotaan sitten kauanko kestää että isälle tapahtuu jotain vastaavaa.

Olin lupautunut yhdistyksemme elokuiseen PEKO-T kokeeseen koetoimitsijaksi, mutta koska emme läpäisseet heinäkuussa järjestettyä koetta, niin vaihdoimme koetoimitsijaksi ainoan joka sai siitä kokeesta tuloksen. Tällä kertaa koe päätettiin järjestää elokuun loppupuolella päiväkokeeena neljälle koirakolle. Koe tulikin omista jäsenistä jälleen täyteen ja tuomariksi pyydettiin tällä kertaa Sari Hänninen. 

Sunnuntai valkeni lämpimänä ja melko tuulisena. Hyvä sää siis etsintäosuudelle mutta tuuli toki jäljellä saattaa viedä hajuja. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäiset aloittivat klo 10 ja me loput kaksi klo 12. Koska olimme suorittaneet hyväksytysti jo koekaudella hallinnan ja jäljen, olisimme voineet lähteä vain jäljelle jota ei olisi arvosteltu ja siitä etsintäosuudelle mutta päätin että se on kaikki tai ei mitään. Jos kaikkia kokeen osuuksia ei tee samassa kokeessa ei voi saada koulutustunnusta mutta on mahdollista kuitenkin osallistua Virtaan jos suorittanut samana vuonna kaikki osa-alueet hyväksytysti. Saapuessani koepaikalle edellinen ryhmä oli juuri saanut osuutensa valmiiksi ja molemmille labbiksille hyväksytty tulos <3. Toisesta tulee tuloksen myötä myös käyttövalio kunhan käyvät näyttelystä saamassa Hyvän. 

Ensin meillä oli arvonta eli kumpi suorittaa ensin ja numeron perusteella myös määräytyi jälki. Nostin numeron kolme, eli me aloitimme hallintaosuuden. Seuraaminen olisi saanut olla makuuni tiiviimpää mutta kyllä se siinä vierellä kulki. Etenemisessä ei taaskaan ensimmäisellä oikein irronnut mutta toisella lähti. Toisessa pysäytyksessä pysähtyi jo lähes silloin kun tuomari sanoi käsky. Mutta kuulemma lähes mallisuoritus sitten kun lähti. Harmi kun tätä ei muut nähneet kun tie jossa tämä tehtiin teki mutkan. Ja paikkamakuu oli jälleen ok. Tosin en laittanut siihen mihin tuomari pyysi vaan vähän varjon puolelle. Pisteitä tällä kertaa muutama viime kertaa vähemmän eli 43/50. Myös meidän "parina" ollut labbis sai hallinnan läpi pienestä ohjaajan säädöstä huolimatta.

Siitä sitten jälkikamat kasaan ja ruutuun. Jälleen samat jännitysmomentit kuin viimeksi eli meneekö tarpeeksi pitkälle ja ottaako takajäljen. Treeneissä annan koiran mennä vapaalla liinalla jäljelle asti (eli en pidä liinasta kiinni) mutta PEKO-T:ssä ohjaajan otettava liinan päästä kiinni. Joten annan koiran mennä ja otan varovasti liinan päästä kiinni ennen kuin itse lähden liikkeelle. Tällä kertaa Roza menikin oikein suoraan ja nappasi jäljen jälleen aivan ruudun"perältä". Taas odottelin että huudellaanko takajälkeä mutta mitään ei kuulunut. Roza ajoi ensimmäisen esineen vierestä mutta hiljaa vinkkasin sille että siihen voisi pysähtyä. Tuomari seuraa jäljestystä ensimmäiselle esineelle asti vähän kauempana tai esim. tiellä jos on hyvä näkyväisyys. Esineen jälkeen tultiin jonkun eläimen jäännöksille (karvoja ja luita, ehkä jänis). Roza haisteli siinä hetken ja lähti jatkamaan matkaa. Tällä kertaa maasto oli todella vaihtelevaa. Yhdessä kohtaa tultiin ojan kohtaan joka soraa ja toisella puolella tiivis vatukko. Siinä Roza meni edestakaisin ja etsi minne siitä on menty. Lopulta sukelsi sinne vatukkoon niin että en koiraa nähnyt ollenkaan vaan tarvoin liinan perässä koiraa näkemättä. Ja toivoin että siellä ei ole esineitä. Vatukon jälkeen tultiin ihanalle metsäaukiolle (no mikä tahansa olisi ollut sen vatukon jälkeen kiva) ja siinä sitten Roza teki laajaa lenkkiä kunnes löysi esineen ja sen jälkeen taas joutui tekemään töitä. Olin jo tässä aivan sitä mieltä että meidän jälki on hukassa mutta pääsin luottaa koiraan ja muistutin vaan että etsi jälki. Vihdoin Roza lähti jäljestämään ja alettiin olemaan aika lähellä paikkaa josta jälki oli lähtenyt ja aika alkoi olla vähissä. Luojan kiitos Roza tuli repulle ja äkkiä laskemaan esineet. Kaikki oli löydetty ja ei kun tietoa koetoimitsijalle. Siinä vielä loppupalkan lisäksi tarjosin juotavaa koiralle ennen kuin lähdettiin autolle ja siirtymään etsintäalueelle. Jäkiosuudelta jälleen 100/100. Valitettavasti labbis oli hukannut jäljen eikä päässyt jatkamaan. 

Jotta en tekisi liian helppoa koiralleni tästäkään niin tein ihan sysipaskan suunnitelman enkä ymmärtänyt muuttaa sitä vaikka huomasin lähetyspisteessä että nyt meni (taas) pieleen. Lisäksi kun lähetin koiran ja näytin suunnan, niin koirahan lähti ihan eri suuntaan. Siinäpä oli tuomarilla taas ihmeteltävää. Sitten tuomari myös kysyi että tiedänkö missä koirani on? No tuolla jossain harjanteen toisella puolella mutta kutsuin luokseni vaikka tuntui taas ikuisuudelta ennen kuin tuli. Epäilen että sillä oli jo siinä toisesta maalimiehestä haju.... Tällä kertaa Roza oli ehkä vähän liikaakin lähellä ja olimme aika lähellä kun bongasi maalimiehen. Tällä kertaa olin jo jotain oppinut ja sanoin kartturille että koira on hajulla ja jäädään tähän koska steppasi yhden kuusen juurella. Haukku alkoi ja odotin hetken ennen kuin sanoin hyväksyväni ilmaisun ja lähdin koiran luo. Hyvä taktiikka on mennä koiran viereen ja pyytää se siihen asentoon mikä sillä vahvin. Meillä se on maassa, joten pyydän koiran maahan odottamaan ja sen jälkeen pyydän maalimiehen nousemaan. Ja en tee tätä treeneissä vaan siellä maalimies palkkaa aina koiran. Roza ei yleensä koskaan mene possuilemaan maalimiehelle mutta nyt oli tassulla kuulemma koskenut. Tästä sitten jatkettiin matkaa ja alettiin lähestyä tietä ja etsintäalueen loppua ja aloin olla epätoivoinen että taasko meille käy näin. Mutta sitten koira irtosi kuusikon alle ja haukku alkoi lähes välittömästi. Jälleen ilmoitus että hyväksyn ilmaisun ja koiran luo ja koira maahan. Kun maalimies oli pyydetty esiin niin ehdottomasti muistin ilmoittaa että etsintä on valmis. Kysyin että saanko kiittää koiraa ja luvan saatuani minäkin olin siellä koiran tasolla ihan vain onnellisena siitä että saatiin tämä loppuun. Tuomari olisi ehkä halunnut antaa tämän osion arvostelun autoilla mutta totesin että kerro vaan menikö se läpi. Ja se meni! Oli kyllä ihan voittajafiilis sillä heinäkuun kokeen jälkeen olin valmis heittämään hanskat tiskiin vaikka sekin meni hyvin vikaa osuutta lukuunottamatta. Lisäksi tässäkin suorituksessa oli kyllä jännitystä kerrakseen, myös jäljellä.

Etsinnän pisteet olivat 134/150 ja oltiin saatu ykköstulos vaikka en sitä edes ymmärtänyt. Yhteensä 277 pistettä. Tässä kokeessa 3/4 sai tuloksen. Tämä koetulos toi Rozalle myös Suomen ja Viron muotovaliotittelit. Koska tästä käyttötuloksesta ei saa mitään pinssejä, avaimenperiä tai ruusukkeita niin tilasin Ruusukedesignilta muotovalioruusukkeen johon tuli myös tuo PEKO-T tulos näkyviin.

Itse näytän ihan idiootilta (ehkä onnelliselta ja ylpeältä sellaiselta) mutta onneksi edes koira näyttää fiksulta.

Tältä näytti takakontissa arvostelun jälkeen :D

FI MVA EE MVA EE JMVA TLNJW-21 RTK1 RTK2 FCI-BH PEKO-T STEINROLLER CANUTTA

RuusukeDesingin tekemä ruusuke. Värit otin jälleen koiran väreistä. Kuvassa näkyy vähän huonosti mutta tuo vaalea nauha glitterkultainen.

Nyt meillä on kaksi vuotta aikaa suorittaa VIRTA hyväksytysti. PEKO-T on suoritettava kahden vuoden välein jos haluaa että VIRTA pysyy voimassa tai että voi edes yrittää sitä. Meillä on kyllä paljon treenattavaa ennen sitä. Ensi keväänä otettava ohjelmaan pitkät jäljen nostot ja etsinnät. Ja itse harjoiteltava suunnistamista ja erityisesti niitä etsintäsuunnitelmia. Toivottavasti ensi vuonna päästäisiin Pelastuskoira B-kurssille oppimaan lisää.

Iso kiitos kasvattajalle Kathrinalle tästä koirasta, kiitos meidän treeniporukalle, Marialle kannustuksesta, neuvoista ja kartturoinnista ja Lauralle kaikista neuvoista ja vinkeistä jäljellä.

No kun niitä juoksuja pelkäsin ennen luonnetestiä niin sittenhän Roza panttasi niitä vielä kuukaudella sen jälkeen. Olin ilmoittanut meidät pekoleirille Lapualle ja tottahan toki aloitti sitten ennen sitä. Ja luit oikein, Lapualle. Viisi tuntia ajomatkaa. Alkujaan olisin mennyt hoffileirille mutta se muuttui pelkäksi peltojälkileiriksi ja kun ei mitään näytteöyreissujakaan ollut tulossa niin ajattelin että tehdään sitten tälläinen kesälomareissu sitten. Mikäs sitä kesällä ajellessa. Ennen leiriä käytiin katsomassa Rozan siskon Pyren pentuja. Vähän harkitsin että olisin ottanut pennun koska tykkään näiden taistelutahdosta ja koulutettavuudesta ja pentueen isä taas on hyvin menestynyt näyttelyissä. Mutta jäätiin sitten mietimään että jos Rozalle yrittäisi pentuja ensi keväänä? Kuten aina niin pennut olivat aivan ihania <3. Eikä yhtään lähtenyt taskussa kotiin.

Siitä sitten suunnattiin seuraavana viikonloppuna Lapualle Karhumäelle leirille. Onneksi juoksuinen narttu sai osallistua ja saatiin vielä ihan oma huone. Ja juoksutkin vasta ensimmäistä viikkoa niin ei menneet urokset vielä sekaisin. Olin ilmoittanut meidät PEKO-T ryhmään lauantaiksi ja sunnuntaille sitten jäljennosto ja PEKO-T hallinta. Meidän ryhmän vetäjä oli Matti Hautala joka myös PEKO-T tuomari, joten saatiin kyllä paljon tietoa ja vinkkejä. Lauantaina tehtiin ensin jäljennostot tuulivoimapuiston alueella. Kun jäljet vanheni niin kaikki tekivät lyhennetyn hallintaosuuden. Meillä kun eteneminen on ollut koko kesän vähän ongelma mutta ollaan sitä kyllä useamman kerran treenattu kesäiltaisin omalla tiellä purkkien tai kansien kanssa ja välillä pururadalla lenkillä niin nyt Roza teki täydellisen suorituksen! Eli meillä on toivoa vielä. Saatiin hyviä vinkkejä ruudun treenaamiseen. Lounaan jälkeen tehtiin yksinkertainen etsintätreeni. Tässä ohjaaja mokasi mutta onneksi on oppivainen yksilö. Illalla oli vielä kysy tuomarilta osio jossa sai kysyä mitä mielessä oli ja mitä saa tai ei saa kokeessa tehdä tai varusteista tms. Sunnuntaina jäljennosto oli teoriaa sillä oli koko viikonloppu oli tosi lämmin niin koirat saivat levätä. Tämänkin osion veti Matti. Iltapäiväksi mentiin sitten hallintaosuuteen. Siellä tehtiin taas vähän lyhennettynä ja nyt tein purkeilla etenemisen. Jälleen saatiin tosi hyviä vinkkejä ja harjoiteltavia asioita. Siitä sitten nokka kotia kohden.

Meidän majoitus. Oli muuten hauska miten paljon eri rotuisia koiria leirillä oli. Hoffeja oli yksi uros joka on jo Virta-tarkastettu.

Meillä oli sitten seuraavalla viikolla oman yhdistyksen järjestämä PEKO-T koe A/B (eli lyhyt jälki ja pitkä hakualue). Olin luvannut tähän osallistua alkukesästä koska kuvittelin että juoksut olisivat jo ohi. No tottahan toki tähän sitten sattui tärppipäivät. PEKO-T kokeeseen saa osallistua juoksuinen narttu mutta silloin se tekee kaikki osiot viimeisenä. No koska koiralla tuntui olevan kuitenkin jotain aivotoimintaa niin päätin että otetaan maksettu harjoitus. Sää oli todella kuuma joten koe siirrettiin mahdollisimman myöhäiseen iltaan ja meitä oli kolme koirakkoa osallistumassa. Minä tulin paikalle joskus klo 20 maissa koska tosiaan tehtäisiin kaikki ihan viimeisenä. Siinä vaiheessa muut olivat saaneet hallinnan hyväksytysti läpi ja toinen jäljen ja lopulta myös etsinnän. Toiselta oli todella harmittavasti jäänyt metsään loppuesine. Minähän tunnetusti jännitän ihan sikana joten en nyt odottanut mitään kummoista suoritusta. Hallintahan ei ole mitään pk-seuraamista mutta silti minusta tuntui että koira ei ole ihan mukana (koska minä jännitän). Etenemisessä Roza ei ekalla käskyllä oikein lähtenyt mutta otin riskin ja annoin toisen käskyn jolla lähtikin mallikkaasti ja teki aika hienon suorituksen. Paikkamakuu on meilla aika varma ja siinä pysyikin kivasti. Niinpä eka osio läpi pistein 45/50. Siitä sitten suoraan jäljelle mikä jännitti ehkä eniten ruudun puolesta. Koska meillä ollut hieman haasteita että koira etenee riittävän pitkälle niin kun en ole muuta keksinyt niin olen laittanut muutaman kerran ruokarasian ruutuun jäljen päälle ihan taka-rajalle. Yleensä myös on sitten lähdetty tarkastamaan takajälki. No eipä siinä muuta kuin kertomaan koiralle että nyt pitäisi löytää jälki tuolta metsästä. Roza lähti hieman vinoon mutta vähän huomaamatta oikaisin sitä liinan avulla vaikka sitä ei kukaan nähnyt. Koira nosti ruudun lopusta jäljen ja sitten odotin koska meille huudetaan että takajälki. Ei huudettu ja löydettiin hanskakin. Eli olimme siis jäljellä. Jälkimetsä oli helppokulkuista ja varmaan meidän tarpominen näkyi tiellekin asti. Jälki tuntui kestävän ikuisuuden ja välillä tuli kyllä uskonpuute ollaanko jäljellä mutta aina välillä sieltä löytyi joku hanska. Roza teki hienosti työtä ja ylitti ajouratkin varmasti. Alettiin lähestyä tietä ja aloin olla varma että myös me ei löydetä loppuesinettä. Mutta hienosti koira senkin löysi. Kaikki esineet laitoin huolellisesti aina omaan reppuun sillä olen todennut että kun laitan treeniliivin taskuun niin saattavat tippua ja jäädä metsään koiraa palkatessa. Lopussa sitten tarjosin koiralle vettä ja loppupalkkaa ja aloin siirtää esineitä loppureppuun laskien ne samalla. Olimme löytäneet kaikki esineet! Jäljeltä saimme 100/100 koska ruutukin oli mallikelpoinen. Olimme ylittäneet odotukseni. Mutta jäljellä oli vielä etsintä. Onneksi meillä oli kartturi sillä en olisi varmasti hahmottanut aluetta. Etsintäsuunnitelmani ei ollut jälkikäteen hyvä ja tuomari ensin hylkäsi sen mutta kun perustelin ja tuomariharjoittelijakin sanoi että 50 metrin etäisyys toteutuu niin se hyväksyttiin. Meillä etsintä tehdään partioimalla sillä Roza ei osaa pistotusta tarpeeksi hyvin. Roza teki hyvin töitä ja jopa irtosi. Itse olisin voinut ohjata enemmän koiraa koska käytännössä en ohjannut sitä jännityksessäni yhtään. No Roza löysi ensimmäisen maalihenkilön. Se jäi seisomaan siihen ja tuijotti minua ja minä tuijotin takaisin henkisesti sanoen että HAUKU! Hetken mietittyään alkoi kyllä haukkumaan ja hyväksyin löydön. Sain Rozan kivasti hallintaan ja kaikki meni sen jälkeen ok. No toista etsimään. Yhden kuusen luona se pyöri ja vähän katseli mitä teen mutta tyhmänä jatkoin matkaan. Sitten tuomari hetken päästä totesi että keskeyttää suorituksen sillä koira ei saa enää hajua siitä kuusen sisällä olleesta ihmisestä. Umpipiilojahan ei saa olla mutta kuusen sisälpuolella saa sitten olla. Roza sai käydä kuitenkin "etsimässä" vielä sen ja sain sitten palkata sen. Mutta pettymys oli sitten tosi paha kun oltiin tehty niin hyvää työtä siihen asti ja hajosin kyllä kyyneliin kun jännitys ja pettymys purkautui. 

Mutta tähän vähän Harri Vainion ottamia kuvia treeneistä lohdutukseksi.

Juoksut aiheutti myös sen että ei voitu osallistua rally-tokon rotumestiksiin. Ne oli muutenkin tyhmästi tokon kanssa samana päivänä, eli jos haluaisit osallistua molempiin niin toinen kisa olisi aamulla ja toinen iltapäivällä. Moni muukin boikotoi osallistujamäärästä päätellen tätä tai ulkokenttää. Eli ei ollut oikein onnistunut uudistus rallyn osalta. Hallikisat ovat paljon mukavampia ja kun rally on matalan kynnyksen laji niin halleissa yleensä häiriöttömämpi ympäristö eikä tarvitse skannata mitä ja ketä kehänauhan ulkopuolella liikkuu. Sunnuntaina kuitenkin lähdin turistiksi ja vähän kuvaamaan koiria.

Kokeen jälkeen jatkettiin jäljennostotreenejä erityisesti sekä etenemistä. Lisäksi otin etsintään käyttöön ns. loppupalkan. Eli kun nyt palkattu ruokarasialla haukusta niin otettiin käyttöön lelu ruuan lisäksi viimeisellä maalimiehellä.